Kesän viimeisiä päiviä eletään

Teoriassa, sillä päivälämpötilat ovat vielä varsin hyvät, yli +20:n ja yötkin, muutamaa viimeistä lukuunottamatta olleet yli +10 asteen. Niinpä ruoho kasvaa! Korkeapaine on nyt antanut kuivia päiviä, vaikka yöt ovat tietysti elokuun tapaan pitkälti kasteisia. Kallionauhus Ligularia dentata on kukassa, ja pallohortesia ja punaiset leimut antavat taustaa!

Päädyin pienentämään pyykinkuivaukselle varattua tilaa, kun kerralla kuivatettavaakin on vähemmän, joten viikonlopulla siirrettiin entiset metalliputkista tehdyt orret tästä ruohikolta autotallin seinälle odottamaan.  Vaikka kaavailen uuden yksijalkatelineen tuomista myös tähän, maa olisi sopivaa viljelykäyttöönkin, kun se on multavampaa kuin pellolla, ja vesipiste on lähellä. Ruskehtavat pensaat kuvan keskiosassa ovat lehtiruosteen vaivaamat musta- ja viherherukka. Tässä aukossa kasvoi 1980-luvulla vanhempieni istuttamia mustaherukoita, jotka olivat saaneet vaivoikseen mahtavat elämänlankamassat.

Karhunvattuja pääsee nyt poimimaan. Harmi, että sen varret ovat niin mieluisaa jänisruokaa. Kaikki lumenpäälliset versot syödään oitis. Satoa näyttää tulevan vain pariin kolmeen vahingossa maanpintaan jääneeseen alaoksaan. Myös kriikunat alkavat kypsyä.

Vaikka punaherukkain poiminta alkoi jo kuukausi sitten, saatiin meidän pohjoiseen kallistuvan rinteen pensaista vielä kunnon mehumarjaa viikonlopulla. Pieniä ja punaisia vuoristolaiskarviaisia on syöty jo kolmatta viikkoa. Niitähän en säilö, koska satokausi yleensä on pitkä, vaan ne ovat mukavaa hedelmäinkorviketta punaherukkain jälkeen. Tänä vuonna varmaan tulee ennätys marjansyönnin kestossa!

Juhannuksen jälkeen kompostille haudatut Rosamundat ovat olleet kukalla jo muutamia päiviä!

Sisilialaispavut jatkavat pulskistumista, onneksi on ollut kuivahkoja ilmoja!

Muutamia kuvia sisäkukkaosastolta kesän päättyessä:

Carl Larssonin pelakuulla on kaksi jälkeläistä, jotka tein pistokkaina keväällä. Alkuperäinen kukkii kolmella kukinnolla, myös toisessa pistokkaassa on nuppu.

Perhosorkidea Phalaenopsis jatkaa edelleen toista kukintaansa, vieressään yksi kolmesta purppurakäenkaalin Oxalis triangularis uudesta ruukusta, jotka kaikki intoutuivat elokuussa paljoon kukintaan.

Kuparilehti Episcia on päättänyt antaa anteeksi toukokuun 2012 Islanninmatkani! Kasvi meni reisun aikana, alkukevään viileydessä autotallissa ollessaan ihan heikkoon kuntoon, ja sain isosta yksilöstä jäämään henkiin vain yhden latvan, joka pääsi toipumaan muun paikan puuttuessa Larssonin pelakuun kanssa samaan ruukkuun. Istutin sen nyt keväällä omaan amppelipottiinsa, ja kiitokseksi on syntynyt lähes kymmensenttisiäkin lehtiä ja paljon kukkia!  Minulla tämä on jo historiallinen kasvi, kymmeniä vuosia kotona kasvatettu.

Kukkapenkkien asukkaat ovat pääosin lopettaneet, eloa tulee nyt ruukkujen samettikukista Tagetes, jotka ovat tulleet ahneiksi vedelle, kun multa on juurta täynnä. Vedenkanto kuuluukin nyt askareisiin, vaikka ilma olisi pilvinenkin, aurinkoisina päivinä jopa kaksi kertaa.

Ulkona kesää viettäneet kirjopeipin Coleus blumei pistokkaat, joita sain naapurista, ovat tykänneet kasvupaikastaan paljon. Kohta tulee aika nostaa nekin sisätiloihin, jos yöt menevät viileämmiksi.

Onneksi punaiset pelakuut alkoivat uuden kukkakauden. Samettikukista saa olla nyppimässä jatkuvasti vanhoja kukkia pois, sillä ne alkavat pian homehtua.

Mutta mitä näinkään tänä aamuna! Lehmuksen lehti on alkanut kellastua, ja perhoangervo Gillenia on vaihtanut latvaansa ruska-lookin....