Syyshehku on ohi

Aluksi neljä kuvaa viime torstailta, kun pakkasilma jo kuritti maisemia. Suurin osa puiden lehdistä on jo tullut alas, vain tammella ne viipyvät pidempään. Monilla pensailla sen sijaan on vielä hyvä lehdistö, kuten purppuraheisiangervolla ja lumimarjalla.

Etupihan maksaruohoista nostin seinustan puoleiset pois ja piilotin tulppaaneja tilalle.

Alapuutarhan tammi

Lumimarja

Maan pinnan matala kasvillisuus meni kohmeeseen, varsinkin sammalet, joilla varren pinnassa on vesimolekyylikerros, ja kävellessä kuuluu rapinaa jäätyneiden varsien murentuessa. Lunta on saatu sen verran, että Bergeniain lehdillä on ollut sitä hieman.

Värien juhlat tältä syksyltä on vietetty, on alkanut sopeutuminen kylmän ajan vaatimuksiin. Lehdet pois, kuori ja silmusuomut paksummiksi. Kun lehdet ovat pudonneet, tuulee enemmän, ja se kuivattaa pintasolukkoja. Homeiden ja monien sienten kasvukin loppuu. Alla kaksi kuvaparia, ylempi otettu 08.10. ja alempi tänään.

Näkymä tontin itäreunalta

Tänään syreenin lehdet liikkuvat, kun on melkoinen etelätuuli.

Lipputangon penkki

Tätä ei komista enää kuin kuusesta haetut oksat, jos nekään...

Sitä aina ihmettelee keväällä tätä penkkiä katsellessa, miten se voikin muuttua niin paljon kesän kuluessa. Kun kukkavarret on korjattu, näkyvillä on vain ruskeaa tynkää, jonka päällä lumet kestävät kauimmin. Tuntuu, että mitään ei ole odotettavissa. Ja sitten se taas alkaa!
Lopuksi kuva tasan kaksi vuotta sitten, jolloin ensimmäiset pakkaset oli koettu ja maat olivat huurteessa. Viime vuonna lunta oli tullut jo 19.10., mutta pianhan ne sulivat.

Vähäsateista syksyä

Pihlajan marjat eivät enää punaisemmiksi tule!

Syyspäivän tasaus on sivuutettu jo reilu kolme viikkoa sitten, aurinko nousee tänään juuri ennen kahdeksaa (07.59) ja menee mailleen kohta kuuden jälkeen (18.12)  illalla. Yöllä kumotti puolikuu, kun taivas oli seljennyt. On edetty reipas askel pimeään päin, varsinkin illat ovat pitkään hämäriä tässä meidän tontilla, kun lännen puolella oleva metsikkö varjostaa. Tuntuu jo klo 15:n jälkeen, että iltahämärän aika alkaa kohta!

Aika kaljulta jo näyttää alapuutarhalla, kun saarnenkin (kuvan keskellä) lehdet ovat tipahtaneet. Punatammella Quercus rubrum on vielä väri tallella. Kirkas vihreä pensas kuvan keskellä on kaunokuusama Lonicera zabelii.

Ennustetaan selvää viilenemistä syysilmoihin, kun pohjoisnavan ilmaa purkautuu tänne päin. Parina yönä onkin jo hipaistu nollaa, ja pakkasyöt näyttävät olevan tavallista keliä lähiaikoina, viimeistään huomenillasta. Se nopeuttaa lehtien varisemista, kun lehtikannan irtoamissolukot jäätyvät ja sulavat vuorotellen. Nyt on siis viimeiset päivät katsella tämän vuoden ruskaa.

Karhunvattujen versio: uudet oksat vihreinä, muut toisenvärisiä.

Tänä vuonna ei lehtiä oltu kaluttu, joten lumipalloheisi Viburnum opulus 'Pohjanneito' pääsi näyttämään, millaisia syysvärejä sillä on.

Perhoangervo Gillenia trifoliata kasvaa vajaan metrin korkuiseksi pensaaksi ukonhattujen ryhmässä.

Villiviinin Parthenocissus värit alkavat jo vähetä lehtien tippuessa, mutta alppikärhö vielä kukkii. Sen lehdet eivät paljonkaan haalistu syksyllä, ja jäävät kiinni ruskeina kevääseen asti. Siinä on pikkulintujen talvi-iglu öitä varten.

Kuusi vuotta sitten Turusta tuotu hevoskastanja Aesculus hippocastanum on selvästi toista rotua kuin entinen puumme, sen mielestä ei kannata vielä vihreyttä vaihtaa. Vertaa kuvaa sivupalkissa olevaan 35-vuotiaaseen!

Pihlajat kyllästyvät odottamaan tilhiä?

Kuunliljat Hosta näkyvät oikeastaan vain syksyllä tästä kriikunain alla olevasta penkereen reunasta.

Vaahterankannon naamioinniksi tehty myskimalvan Malva moschata penkki syntyi juuri vuosi sitten, Kristiinankaupungin matkani jälkeen. On ilahduttavaa, että se kotiutui tähän! Ensi vuonna pitää jo viritellä jotain tukirakennelmaakin...

Keltaiset koivumetsät karisevat parhaillaan, vaahteroista enin osa on jo tullut alas. Kohta pitää etsiä harava! On ihanaa, kun ei ole niitä monia vaahteroita talon nurkilla, niiden lehdissä riitti työtä, kun olivat kulkuväylillä aivan liian liukkaita. Alimmat kaksi kuvaa on tältä aamulta,  muut postauksen kuvat eilisiä.

Itäikkunasta

Ja lännestä katsellen.

Syys-lokakuun vaihteen näkymiä

Vienokirsikka  Prunus maximowiczii parhaassa ruskassa, vielä eilen,

mutta tänä aamuna koko koreus oli tipahtanut maahan. Vain muutama lehti oksissa enää. Hanhien loppumuuton aikaan?

Kuukausi ehti vaihtua juuri. Vihreämmät kuvat ovat viimeisen viikon satoa. Alkupuolella oli hieman viileämpiä öitä, nyt on taas melko lämmintä, 6-8 öisin ja päivällä hieman enemmän, kuten eilen noin +12. Sateet ovat olleet melko vähäisiä, etupäässä tihkuja.

Naapurin kurtturuusun Rosa rugosa vitaalisen oranssit kiulukat

Puiden vihreys muuttuu nyt nopeaa vauhtia keltaiseen tai ruskeaan, esimerkiksi omat pihlajani tässä tien varressa ovat yhtä kuparinvärisiä kuin toisen naapurin Hutrin hevoskastanja (pari pihlajaa näkyy kuvassa 2). Kuva tässä alla on viime maanantailta.

Tammelle on tulossa harmaanruskea aika, kun lehtien pinnat ovat härmäiset.

Punaväriä on nyt idänkanukassa Cornus alba, jonka kantavanhemmat asuvat Porissa. Tämä pensas on tullut oksana Annin ristiäisten aikaan, silloin puutarhurit leikkasivat puistojen pensaita.

Mutta melkein yhtä komea on töyhtöangervo Aruncus, kun se saa tarpeeksi valoa. Viereiset pensaat varjossa ovat vielä vihreitä. Takana näkyy kirkkaanvihreä saarni, se puu ei tiedä ruskasta mitään, kuten ei pihasyreenikään.

Yläkerran ikkunasta näkyi tänä aamuna, että toisella mongolianvaahteralla on soihtuväri esiin kaivettuna. Vasemmalla kuvassa on metsälehmus menossa ruskeaan. Keltainen pilvi yläreunassa on kelasköynnöstä Celastrus pihlajassa, kivikoivu Betula ermanii jo lähes lehdetön.

On sentään vielä kukintaakin, kun vuorikaunokki Centaurea montana on tehnyt jälkiversonnan itse valitsemassaan kasvupaikassa.

Ja siinä lähistöllä lehtikuusen katveessa punaliloin kukin Elsan peruja oleva syysasteri Aster novii-belgii, joka on eri kantaa kuin muut pihani asterit, kasvaa korkeammaksi ja lehden reunatkin erilaiset.

Mutta mitä pitäisi tuumata tästä tammesta, jonka ei pitäisi kasvaa noin lähellä tietä? Kuin varmana tehtävästään se on päättänyt venyä hyvinkin metrin mittaista vuosivauhtia, ja on jo korkeampi kuin vieressä kasvava pitkä tuija. Ja suoruus! Ihan kuin katsoisi lipputangosta mallin. Olen leikannut siitä varmuuden vuoksi tielle päin tulevat isot oksatkin, mutta mitä vielä, kasvu on vahvaa.

Lipputangonpenkissä päivänliljat Hemerocallis ovat jo keltaisia, pallohortensia Hydrangea arborescens ja aurinkonauhus Ligularia stenocephala ovat myös  alkaneet vaihtaa väriä. Punainen leimu Phlox vielä kukkii. Tämän aamun kuva.

Päivä ja yö tasatahtia

Makuuhuoneiden ikkunoista näkyy, että kellastuminen on alkanut. Kivikoivut johtavat. Matalat pensaat etualalla ovat nietospensaita.

Huomenna on virallisesti syyspäiväntasaus, ja siirrytään vuoden pimeämmälle puoliskolle. Ei ole kuutakaan lähiaikoina valaisemassa, ja paksut pilvet ovat varsinkin syksyille ominaisia. Yö- ja päivälämmöt lähenevät siis toisiaan.

Alapellon taimimaalla on runsaasti viimevuotisten parin kasvin jälkeläisiä, jotka jäivät siirtämättä. Kukinta kestää tällä Rudbeckialla runsaan kaksi kuukautta, enemmänkin, jos ei tule pakkasia. Siemenet ostin Washingtonin-reisulla 2010.

Joinakin vuosina, kuten nyt aivan hiljattainkin, syksyisiä säitä riittää pitkälle, vuodenvaihteen ylikin jopa. Nyt on oltu aivan kesäsäissä viime aikoihin asti. Laitanpa muutamia eilen otettuja kuvia puutarhalta:

Kompassikukka Silphium perfoliatum kasvoi tänä vuonna kahteen metriin, sillä on nyt juuret hyvin penkissä. Kukinta alkoi jo heinäkuussa.

Pensashanhikkien Potentilla fruticosa parhaat ajat meneillään. Tämä on vanhin niistä: lähellä maantietä, ikää jo kymmenisen vuotta. Nuoremmat asuvat etupihalla lipputangonpenkissä.

Kartiotuijilla Thuja occidentalis Brabant kävyt on tehty, ja kylläpä niitä tänä vuonna tulikin!

Rapunpielen idänkurjenpolvet Geranium himalayense innostuivat uuteen kukintaan, kun leikkelin elokuulla pois kuivina törröttäneet entiset kukkavarret. Alapuolella kuva varsankellosta Campanula trachelium, jonka varret myös leikattiin kuuman jakson loppuaikana. En ole sen ennen nähnyt kukkivan toista kertaa.

Siinä vieressä komeamaksaruohot ovat alkaneet viimein punastua paremmin. Tänään pitää leikata joitakin niistä vaasikukiksi, jos tulee pakkasöitä.

Piti oikein käydä laskemassa myskimalvan Malva moschata kukat, eilen aamulla oli kuusi avoinna, yksi kuihtunut, ja kymmenkunta nuppua. Kaikki kukkivat oksat ovat eloon jääneestä juurakosta, joka viime syksyllä näihin aikoihin pääsi  tähän kasvamaan. Taimen juurelle jätetyt hedelmykset antoivat lisäksi monta siementainta viereen.

Pihlajat ovat komeimmillaan! Kontrastia on, kun lehdet vielä ovat näin vihreitä.

Lopuksi kuva talon vierustan kuivalta penkalta, jossa syysasterien kausi jatkuu. Neitoperhosia oli vielä aurinkoisina hetkinä etsimässä ruokaa.

Lämpimän syksyn ilmettä

Alkuun väripläjäys tontin luoteiskulmasta, joka on lähinnä kirkkoa. Siinä entisen ison sähköpylvään paikalla on ollut kukkapenkki vuodesta 2002, jolloin tehtiin vesijohtokaivantoa naapureille, ja samalla tuli täytetyksi sähköpylväiden poistosta jääneitä isoja kuoppia. Taustalla olevat puut ja korkeat pensaat ovat jo naapurin tonttia. Kukkamaan ovat vallanneet verikurjenpolvet Geranium sanguineum, vaikka kukinta on jo loppunut. Hyvin näyttää voivan hurmehappomarjakin Berberis ottawensis 'Superba', jonka muutama vuosi sitten siirsin entisestä kasvupaikastaan tähän.

Ei ole ollut yhtään kylmää yötä tähän mennessä. Tämä aamu oli ensimmäinen, kun mittari näytti vain +5 asteen lukemaa. Näyttää siltä, että kesäkuun kylmät saavat nyt korvauksen pidennetystä kesästä. Tässä kuvassa näkyy nurmikon terhakasti viihtyvä punanata! Kohta pitäisi leikatakin, mutta ilmat ovat olleet niin lämpimiä, että keskipäivällä leikkurin työntely on liian hikistä.
Vasemmassa laidassa on turkulaisten sukukokousvieraiden v. 2008 tuoma tuliainen, Ruissalon puutarhan punatammi Quercus rubra, joka ei ole vielä alkanut tuottaa syksyistä punaväriään. Puuntaimi on nyt n. 120 cm, ja oli aivan vinossa keväällä. Harkitsin silloin tukikepin laittamista, mutta kun viimein menin keppien kanssa paikalle, puu olikin suoristunut. Toinen samaan aikaan tuotu taimi, joka kasvaa kriikunan varjossa, on puolet lyhempi.

Koreansyreenit Syringa wolfii sensijaan tietävät hyvin, että on aika pudottaa lehdet! Oikeanpuolisin on jo lähes kalju, kaksi muuta on keltaisena, ja pari vielä melko vihreitä. Nämä tuottavat etualalla olevalle taimimaalle useita siementaimia, joista kyllä joutaisi toiseenkin kotiin!

Kovasti innokkaita ovat tekemään jälkeläisiä myös tammet Quercus robur. Näin syksyllä näkee, onko puu kovin homeenherkkä, kun aivan vierekkäisetkin taimet ovat niin erilaisia. Viime viikolla lähti uuteen kotiin (samaan kuntaan) tammentaimi, joka oli valinnut kasvamisensa sijaksi puolen metrin päässä alakerran ovesta olevan kuivan ja hiekkaisen maan. Taimi oli hyväkuntoinen ja homeeton.

Syksy on tullut myös kivikoivuille Betula ermanii, jotka karistavat aikaisin lehtensä, ja saavat ne keväällä myös myöhemmin kuin rauduskoivu. Silmujen puhjetessa keväällä puu on hyvin herkkä kärsimään kylmistä päivistä, usein käy niin, että moni oksa jää kokonaan lehdettömäksi, niin myös viime keväänä.

Päivät kääntyvät iltahämärään jo aikaisin, jo kuuden aikaan on melko vähän valoa, vaikka aurinko on vielä ylhäällä. Päivä on nyt noin 13 h pitkä. Pihasyreeni, lehmus ja mongolianvaahtera ovat vielä ihan vihreitä.

Kuten kuvasta näkyy, jättimalikkaa ei niin vain hävitetä! Harmi. Vaikka vuosi sitten panin hyvin runsaasti karkeaa suolaa sienialueen ympärille, ei sitä näemmä tullut kuitenkaan tarpeeksi, koska nurmikko on käynyt paljaaksi pyykkitelineen lähellä. Tein uutta suolanlisäystä jo toista viikkoa sitten, mutta pari päivää myöhemmin sieni oli alkanut kukoistaa paljon isommalla alalla kuin olin kuvitellut.