Virallisesti keväässä...

On pääsiäinen, mutta kaupassa olivatkin suosikkini te-te-narsissit päässeet loppumaan, ja niiden tilalle oli lykätty saman ison nimilapun alle muita tulitikunmittaisilla vihreillä lehdillä olevia sipuliruukkuja. Kun ei ollut lukulaseja päässä, en edes huomannut mitään outoa, kun otin muutaman ruukun pihaani pantavaksi. No sitten selvisi, että olinkin ostanut valkokukkaisia helmihyasintteja Muscari armeniacum, enkä niitä raaskinut vielä panna pakkasille alttiiiksi. Kasvakoot sisällä ja istutan sitten myöhemmin sipulit ulos. Tämä kuva on tänään keskipäivällä kuvattu, toinen kuva oikealla olevassa palkissa on päivää aikaisemmin. Mieluisa kommellus, koska näitä valkoisia ei muuten juuri ole ollut sipulipusseissa.

Pihalle katsellessa tuntuu aprillilta sanoa, että on kevät. Pikemminkin kevättalvi, sillä pakkanen pitää edelleen tiukassa otteessa. Oman pihan keväästä ei ole tietoakaan, jos ajattelee, että jotakin uutta ja vihreää olisi esillä. Siihen menee vielä aikaa!
Linnuille tarkoitettujen auringonkukan siementen joukosta löytyneet tuntemattomat pyöreät pallerot pantiin koekasvatukseen maaliskuun puolivälin jälkeen ja ovat nyt ehtineet itää ja alkaa jo ensimmäisten kasvulehtien tuottamisen. Sirkkalehdet muistuttavat tomaatin tai persiljan alkuja, kasvulehdissä näyttää olevan paljon monimutkaisempi laita. Mitään tuoksua ei kuitenkaan tuntunut vielä. Mitähän niistä kehkeytyy, taitaa mennä sarjakukkaisiin Apiaceae? Asia kiinnostaa kovasti, koska siemenpussissa ei ollut mainintaa kasvatusmaasta. Ja nämähän ovat tietysti rikkakasveja auringonkukkapellolta.

Sisäkasveilla on nyt mukavampaa kuin kuukausi sitten, valon lisäksi myös lämpösäteet tuottavat kasvuun innostumisen vauhtia. Niinpä hankin uusia mustanmerenruusun (Achimenes) mukuloita Plantagenista viikko sitten, ja ne muhivat nyt ikkunan lämmössä. Viikossa ei vielä mitään näy, eikä kuulukaan näkyä. Ostin myös pari kesäkukkien siemenpussia, ja kohta on aika alkaa toisen taimikasvatus, nimittäin ryhmäsamettikukan Tagetes patula, joita aion panna ruukkuihin patiolle kesäbegonioiden seuraksi.
Toinen pussi on keltakosmoskukka Cosmos sulphureus. Senkin ajattelen taimikasvattaa, toukokuun alussa, koska muuten kukinta alkaa kovin myöhään.

Kasvatusruukku on toistaiseksi toisessa korkeassa ruukussa, kun en ole vielä ehtinyt pujottaa uutta hankittua naruamppelia paikoilleen.

Olen lopettanut kaktus-Oxalis-symbioosin. Oikeastaan kaktus päätti sanoutua suhteesta irti, sananmukaisesti, kun oksa toisensa jälkeen ropsahti pöydälle. Kun sitten katselin ruukun sisältöä, totesin, että Oxalis oli vallannut maavarsillaan koko ruukun pohjan, ja niinpä tein sitten sille hieman väljennystä laittamalla uusia alkuja kahteen uuteen ruukkuun. Toinen matkasi naapuriin, josta se alunperinkin oli lähtöisin, toinen yrittää herätä eloon omassa huushollissa. Pääosa eli noin puolet vanhasta kasvista sai jäädä uusine multineen vanhaan mieluisaan ruukkuun. Näyttää tykkäävän olostaan, koska uusia kukkavanoja on alkanut puskea esiin.

Punalehtisen kirjopeipin eli värinokkosen ensimmäiset juurtuneet taimet on istutettu noin viikko sitten. Niidenkin matka on naapuriin, jossa alkuperätaimi on kasvatettu. Odottelen viimevuotisen emon tekevän uusia oksia, kun se sai hyvät mullat viikko sitten ruoakseen, teen sitten lisää taimia.

Lennart Larssonin museolta perua oleva (ja Kristiinankaupungin kautta turistimatkaa tehnyt) pelakuun pistokas, jonka sain lokakuussa, on alkanut tuottaa uusia lehtiä. Sen kukat ovat valkoiset, tuotu pistokas kehitti vaatimattoman kukkaryppään vielä syksyllä vesilasi-asukkaana ollessaan. Kunhan tuossa hetken aikaa vielä puskistuu, voi ottaa pistokkaita, joille on jo tilausta! Nyt on tullut vasta pääasiassa uusia lehtiä, ei vielä oksia. Pelakuun hoiviin väliaikaisesti lykätty kuparilehti, joka näkyy ruukun etureunassa, on alkanut myös ottaa eloa, ja pian se on pantava omaan ruukkuunsa.

Pohjakerroksessa talvehtineet verenpisarat ovat mennyttä, eivät ole vironneet alkuun, mutta molemmat dragonwing-begonian ruukut ovat alkaneet jo hyvin hentojen vaaleanpunaisten kukkien kauden. Kunhan kesä koittaa ja pääsevät ulos, nähdään taas helakanpunaista hehkua. Alakuvassa muistoa tämän kasvin aikaisemmista loistoista, kuva on otettu 29 08 2011. Ihan etureunassa on pistokasruukku, jonka sisältö muutti muihin koteihin.