Aina vaan pajuja mielessä...

Samettikukkakylvökset itivät nopeasti, vain kolme päivää tarvittiin viime viikonloppuna! Kylvin korkeita ja keskikorkeita lajikkeita. Samettikukka on melko vaivaton laji, olipa kesä sitten kuiva tai viime vuotiseen tapaan supermärkä. Koulinta odottaa kohta!

Samaan syssyyn kylvin salaattiaineiksi edellisvuotisesta siemenpussista sokerihernettä, niiden itäminen kesti neljä päivää.

Kevät on pajujen tiedostamisen aikaa, koska niiden kukkiessa ei ole juurikaan kilpailijoita. Varhaisin kevään airut on pajunkissaoksa, jonka saa virpojalta palmusunnuntaina, viikkoa ennen pääsiäistä. Minulle oksa on läheinen muisto, koska vihkiäispäivämme oli tämä päivä, ja halusin kukkakimppuni lähtökohdaksi pajunkissaoksat. Kun niitä ei ollut saatavilla kukkakaupasta, piti itse hiihdellä oksia etsimässä silloisen asumiskuntani Lehtimäen maisemissa. Tämän vuoden oksat ovat jo kuivuneet, mutta kuva on muistona.

Olen postannut jo yhden pajunkissablogin pari vuotta sitten, se on 13.04.2011, mutta tässä hieman lisää kuulumisia asian tiimoilta.

Pajut kuuluvat heimoon Salicaceae, jossa suomalaisen elinalueen perusteella on kaksi sukua, pajut Salix ja poppelikasvit Populus. Maailmanlaajuisesti löytyy kuitenkin noin 60 sukua, ja lajeja yhteensä noin 800, joista pajuja on n. 450. Uusimman systematiikan mukaan heimo kuuluu suureen lahkoon Malpighiales, jossa on 1/12 (noin 8%) putkilokasveista, suuri osa trooppisia alipuustoon kuuluvia kasveja. Meille tuttuja heimoja siinä ovat pajukasvien ohella mm. kuisma-, tyräkki- ja orvokkikasvit.

Erityisesti pajuja on hyödetty nuoren verson sitkeyden ja taipuisuuden takia punontatöissä, uusi buumi syntyi pari kymmentä vuotta sitten. Koska pajuille on ominaista ns. uinuvat silmut, sen kasvua on vaikea lopettaa, vaikka kuinka leikkaisi maan tasalle. Tuntuu, että satapäinen lohikäärme tulee katkaisusta! Ominaisuus on nähtävillä myös haapojen kohdalla. Laskin kerran Janakkalan Suurisuon etelälaidassa syntyneen yhden haavan kaatamisen jälkeen ainakin 183 juurivesaa sen juuriston alueelle!

Viime vuoden kevään puutarhasavotassa arboretumista kaadettiin myös monihaaraiseksi kasvanut ja maahan asti lumien alla painunut koripaju Salix viminalis. Se näkyy ylemmässä 29 10 2010 otetussa kuvan keskikohdassa. Sitä olisi sinä syksynä pitänyt jo leikata, koska noin monta latvaa oli tullut punontatöihin. Kevätoksat ovat parhaita, kun ne kuivatetaan ja liotetaan hangessa. Mutta homma jäi. Seuraavana vuonna puusta oli tullut aikamoinen tiuha luutalatva. Silloinkaan en ehtinyt leikkaamiseen, ja tuloksena oli suuren lumituhovuoden jälkeen, että koko latvus oli taipunut maahan eikä se enää noussut. 

Alemman kuvan kannon kohdalle oli syksyyn 2012 mennessä kasvanut kymmenien uusien oksien pensas, jonka korkeus on noin pari metriä. Kanto pitäisi kyllä poistaa kokonaan, kun oksat ovat kovin hauraita punontatöissä. Luultavasti kyseessä onkin koripajun näköinen risteymä, jonka toinen vanhempi lienee hauraampi kuin varsinainen koripaju. Pajut ovat varsinaisia mestareita tekemään risteymiä!
Kuivattelin rungon kappaleita ja oksia toukokuun lopulle asti, mutta kun uusi kukkapenkki tarvitsi reuna-aitaa, päädyin kokeilemaan näitä kuivan näköisiä rankoja. Laitoin niitä alhaalta ja sivuilta suojamuovien ympäröimänä pituudelleen penkin laitamaksi. Kostean kesän seurailun ja jatkuvan versojen kitkemisen jälkeen nostin rungot pois ja korvasin ne Agrimarketin puuaidakkeilla. Juuria oli alkanut työntyä muovin läpi maahan, ja muovin suojassa oli lukuisia muurahaispesiä.
Rungot saivat jatkaa kuivumistaan talon seinustaa vasten. Irrotin kaikki mahdolliset versonalut ja näkyvissä olevat silmut. Kuinkahan lienee ensi kesän versonta? Rangat pantiin ihan vuoden lopuilla pihatiemme ojan pintaan estämään autonpyörien mahdollista lipsahtamista hangen piilottamaan ojanpohjaan. Veikkaanpa, että nostelen taas rankoja kuivumaan...

Kuvassa puuaidakkeiden malli etureunassa, pajunrankoja pitkillä sivuilla. Kuva on 26 05 2012. Kun ruoho alkoi kasvaa, se peitti pian reunan kokonaan. Itsekseen kukkapenkin myöhemmin kesällä vallanneet koristekurpitsat estivät reunusaidan tekemistä pitkälle syksyyn, joten pois nosto tuli vasta kurpitsasesongin lakattua..

Suvun kasveja voi siten pitää myös helppoina energiamassan tuotantolajeina, kun uusien taimien istutuksessa ei tarvitse nähdä mitään vaivaa. Pajut ovat suosittuja myös siihen nykyaikana, varsinkin myös sen takia, että viihtyvät kosteilla ja tulvaherkillä mailla, joilla muunlainen viljely ei onnistu. Kun korjuun voi suorittaa maan ollessa jäässä, ei haittaa, vaikka kasvupaikka olisi melko märkäkin.