Saarnesta öljypuu-kasveihin

Saarnesta Fraxinus excelsior kirjoitan siksi, kun se ei ole täällä Iitin alueella luontaisesti levinnyt, mutta menestyy silti hyvin, ja omalla tontilla kasvaa useampikin pienehkö puu, pohjoisen puolen naapurissani rajapuina on hieman vanhempia. Tähän aikaan vuodesta saarni on tosi helppo tunnistaa, kun se tulee lehteen paljon myöhemmin kuin muut lehtipuut, nyt suoraan taivasta kohti sojottavat oksat ovat kuin piiskoja. Lehdet ovat päätöpariset, siis kuin pihlajalla, muta yksittäisten lehdyköiden reuna on ehyt, ja väri on kirkkaamman vihreä kuin pihlajan.

Saarni keskellä, kivikoivu Betula ermanii vasemmalla ja rauduskoivu Betula pendula-jätti oikealla.

Saarni kuuluu lauhkean vyöhykkeen lehtimetsän lajeihin, lähinnä reunaosiin, Virossa se esiintyy kosteissa metsänreunoissa, vähän samaan tapaan kuin tervaleppä Alnus glutinosa meillä. Puhutaan jopa saarnikorpisoista. Tammi on sen tavallisia seuralaisia kuivemmalla maalla. Saarnen englanninkielinen nimi ash (tuhka) tulee rungon tuhkanharmaasta väristä. Puuaines on kovaa ja on ollut hevosaikaan hyvin suosittu tarvekalupuu, mutta nuorista oksista on myös saatu karjanrehua kuivattamalla kerpuiksi. Nykyisin saarnipuu kelpaa mm. baseball-mailoihin ja sähkökitaroihin. Suvussa on yleisesti alkaloideja, joten sillä on luontaista kykyä vastustaa kasvinsyöjiä. Ainakin kaikki näkemäni lehdet ovat olleet reiättömiä. Miksi saarni ei ole enempää levinnyt täällä, johtuu varmaan leviämisstrategiasta: siemen ei kulkeudu pitkiä matkoja, ei lennä ehkä niinkään kauas kuin vaahteran siipi.

Saarnia on meillä istutettu jo parisen sataa vuotta puistoihin ja puutarhoihin. Osaa etelärannikon puista pidetään luontaisen leviämisen tuloksena. Esimerkiksi tässä lähellä, Salpausselän tyveltä virtaavan Jänisojan varressa näyttää olevan joitakin saarnia, joita tienpito kurittaa ankarasti vesakonpoistollaan. Mutta Jänispajun kartanon puutarha on aivan kivenheiton matkan päässä. Janakkalan Saarnikorpi on Mallinkaistenjärven kaakkoisrannalla, Jaalassa taas jo botaanisesti kirjallisuudesta tuttu Ritti- saarnikorpi, niitä kumpiakin arvellaan luontaisen leviämisen tuloksiksi. Janakkalan esiintymästä ei ole järin pitkä matka Löyttymäen kartanon maille. Saarnia on myös muualla Janakkalassa, esim. Viralassa, mutta ei lainkaan niin, kuin kuvittelisi, esiintymä on pienen puron varressa kuusimetsässä, eikä hieman sivummalla, missä olisi laajaa Viralanjärven rantamaisemaa otollisine kasvupaikkoineen. Hattulan esiintymä on Sattulan kylän mailla, lähellä vanhaa kolmostietä. Se esiintymä sopisi olemaan Lehijärven vanhan rannan muisto.

Omat saarneni ovat kotoisin Kanta-Hämeestä. Suurin tulee Hattulan Suontakaa, puutarhan haravointitähteiden kaatopaikasta metsikössä, josta pelastin sen vaaksan mittaisena kaksikymmentä vuotta sitten. Vanajaveden rantoja sillä tienoin katsellessani ei ollut nähtävillä muita saarnia kuin kartanon puutarhan. Istutin taimen juuri syntyneeseen kasvupaikkaan, autotallin luiskaan lujittamaan siinä maata, mutta myös siksi, että näkisin sen aamuisin ikkunasta, samasta paikasta olevan metsälehmuksen Tilia cordata taimen kanssa lähekkäin. Nyt tämä puu on lähes kymmenmetrinen ja hyvinvoiva. Muut saarnet ovat Hattulan Retulansaaresta, jossa retkeilin eräänä keväänä, ja suuri saarni oli tiputellut hedelmiään, kuin vaahteran lenninsiipiä nekin, ja säilöin muutaman nenäliinan kulmaan taskuuni. Retulansaaressa on rannoilla paikoin hyvin taaja saarnipensaikko, se on saanut siellä oivan kasvualustan kosteassa rantametsikössä. Vanhimmat puut ovat asutuksen yhteydessä. Tuomani siemenet itivät hyvin, ja sain useampiakin taimia, niistä yksi, entisellä mansikkamaalla kasvava on ehtinyt parimetriseksi, muut selvästi matalampia, varmaan johtuen istutuspaikan kuivuudesta. Myös jäniksille taimet maistuvat, joten ne on pitänyt talveksi verkottaa.

Onnenpensaan kasvupaikka autotallin nurkalla saa mahtavat lumimassat päälleen talvella aurauslumista, mutta lumen yläpuolella oleva latvus kasvaa myös ilman pakkasvaurioita.

 Saarnen suku on Oleaceae, siis öljypuukasvi! Meillä siihen heimoon kuuluvia kasveja on vain vähän, nekin tuontitavaraa. Yleisin taitaa olla syreenien Syringa laaja suku, mutta esim. onnenpensas Forsythia kuuluu siihen myös, samoin Jasminum-köynnös, johon tutustuin viime keväänä hyvin vierailumatkallani USA:ssa, kun nukuin huoneessa, jonka ikkunan alla oli tuon köynnöksen kasvupaikka. Onneksi se kukkikin juuri tuolloin! Jasmiini on hajuvesiteollisuuden eräs lähdekasvi. Syringat ovat saaneet oman postauksensa.

Jasmiiniköynnös kukkii huhtikuun alussa Washingtonissa.

 Saarnia kasvaa luontaisesti Euroopassa vain muutama, tämän lehtosaarnen lisäksi toinen on mannasaarni Fraxinus ornus, jota pidetään hyötykasvina mm. Sisiliassa siitä saatavan mahlan eli mannan takia. En tosin tiedä, liittyykö tämä manna siihen asiaan, joka ilmenee Mooseksen johtaman heimon ruokajuhlana heidän vaelluksellaan pois Egyptistä. Paljon mahdollista. Voihan olla, että ruoka on tullut jostakin muusta, mutta asiasta kirjoittaneella on ollut tietoa vain tästä puusta.

Lounais-Aasiassa on vielä kapealehtisaarni F. angustifolia. Nämä kaikki kasvavat myös Pohjois-Amerikassa, jossa on runsaasti myös muita lajeja. Itäpuolella manteretta on 6 lajia, mm. musta (F. nigra)-, puna(F. pennsylvanica)- ja valkosaarni (F. americana).  Länsipuolella kasvaa 13 lajia, osa pieniä, pensasmaisia. Kaikkiaan saarnia on 65-70 lajia, , Itä-Aasiassa niistä 21, mm. kiinankukkasaarni F. mariesii.

Öljypuuheimossa on n. 25 sukua, ja lajeja n. 500.  Varsinainen nimen antaja öljypuu Olea europaea, kuuluu ihmiskunnan vanhimpiin hyötykasveihin kahdellakin tapaa: sitä on hoidettu jo esihistoriallisella ajalla, ja toisaalta puut kasvavat paikallaan hyvin pitkään, jopa 1500 vuotta. Puuta lisätään juurivesoista ja taivukkaista tai kasvattamalla siemenistä perusrunkoja, johon halutusta puusta siirretään silmuja, joten nykyistenkin puiden esi-isät ovat olleet olemassa jo kauan. Puun tuottamat marjat ovat oliiveja, jos ne korjataan raakoina, saadaan vihreät oliivit, jos kypsinä, saadaan mustat oliivit. Oliivit ovat ns. lopputuotteita, sillä niitä käsitellään kivet poistamalla ja täyttämällä, marinoimalla ym. tavoin säilömällä.

Kypsien oliivien sisältämä öljy on kuitenkin kaikkein tavoitelluin tuote, sitä saadaan  miljoonia tonneja vuodessa, sillä öljypuuviljelmiä on kaikkialla ns. välimerenilmaston alueilla. Nyt kun käytössä on niin monia muitakin öljyä antavia kasveja, mm. ruohovartiset rypsi, rapsi, auringonkukka, soija jne, öljyn hinta on halvempi, joten suuritöisiä öljypuuviljelmiä perustetaan vähemmän kuin ennen. Ne ovat kuitenkin maisemallisesti merkittävä tekijä lukuisilla seuduilla.