Jatkoa Prunus-blogiin

20.5.2010 otetussa kuvassa kriikunoiden kukinta on parhaimmillaan, samoin kukoistaa vasemmalla puolen kuvaa oleva suurin isotuomipihlajani.

Olet, lukijani, varmaan huomannut, että lisäsin uusia kuvia ensimmäiseen Prunus-blogiin, kun alkoi ilmetä kuvattavaa tältä keväältä!

Vienokirsikan Prunus maximowiczii kukinta-aika on vihdoin käsillä! Puutarhassani vuodesta 2005 alkaen kasvanut Mustilan taimi on ehtinyt lähes kahteen metriin ja tänä vuonna se alkoi kukkia. Tämä kasvi kuuluu Prunus-suvussa ryhmään tuomet. Sen luontainen esiintymisalue on Korea, Kiina, Kauko-idän Venäjä ja Japani, kuvahaulla löytyi yksityiskohtainen esiintymiskartta Hokkaidon saarelta.

Noin silmän korkeudella olevan oksiston kukkia.

Istutin vajaan puolimetrisen taimen puutarhan läpi johtavan huoltotien varteen, jossa oli vanhastaan tienvarren mittainen omenapuusta toiseen yltävä kukkapenkki. Tämä penkki sai savimulta-täydennyksiä, kun sen lähelle tuli autokuorma multaa, jonka sitten levittelin kärräämällä kuivan hiekkatonttini istutuksille niin pitkälle kuin suinkin jaksoin. Kasa tuli hyvikkeeksi siitä, että kunta veti v. 2002 lähinaapureilleni (6) vesijohdon tonttini liittymästä, jonka takia koko arboretumini laitaosat myllättiin kaivurilla monen metrin leveydeltä. Kaivurin käyttäjä oli ammattitaitoinen, eikä yhtään puuta tuolloin tuhottu. Samassa yhteydessä kaivettiin pois kukkapenkkirivin ensimmäinen omenapuun kanto, ja monttu täyttyi tuolla tuontimullalla. Vienokirsikka kasvaa nyt suurin piirtein niillä sijoilla. Se kasvanee muutaman metrin korkuiseksi pikkupuuksi.

Toiselta puolelta runkoa katsottaessa etäisyys maantiestä näkyy hyvin. Jänissuoja pitäisi jo poistaa, samoin rungon alaosiin ilmaantunut uusi oksisto! 

Taimi on kasvanut hyvin, mutta jänissuojaus on ollut tarpeen. Nyt kun talvilumet ovat olleet tosi korkeat parina viime vuonna, puput ovat yltäneet helposti yli metriin. Huoltotien talvilinkous ei ole näyttänyt haittaavana kasvua kuinkaan. Puulla on niin kaunis ja aikainen syysruska, että hankin sen aikoinaan lähinnä näiden ominaisuuksien takia. Tuo syysruskan kuva on ensimmäisen Prunus-globini loppuosassa.

Kuriilienkirsikka ei vielä kuki. Se on hidaskasvuinen, ja nyt noin 140 cm korkuinen, vaikka on kasvanut jo vuodesta 2002 tässä talon pohjoispuoleisella suojaisella ja rehevämultaisella paikalla. Ostettaessa se oli edullinen Mustilan pieni ruukkutaimi. Naapuriksi istutin paria vuotta myöhemmin eli 2004  toisen eloon jääneistä magnolioista, kun tämän alkuperäisen vauhti oli niin hidas, etten sen menestymiseen paljon toivoa asettanut. Parina viime vuonna kasvu on saanut uutta puhtia. Jänissuojaus on ollut kovin tarpeellinen tällekin.

 Kuriilienkirsikkakin Prunus kuriliensis voi hyvin. Tämä latinalaisnimi on nykyisin sen hyväksytty nimi. Aiemmin se oli Prunus nipponica var. kuriliensis. Eräissä määrityskaavoissa kuriilienkirsikka esitetään japaninkirsikan alalajiksi alpine cherry. Se ei toistaiseksi ole kukkinut, mutta uudet oksat ja lehdet näyttävät hyvinvoivilta, joten odottelemme! Kukkien värin pitäisi olla punertavaan päin.

9.7. 2009 otetussa kuvassa Kuntalan punaluumu seisoo tukikeppiensä ja nimilappunsa kanssa, taustan oikella puolen häämöttää kriikunapuiden massa.

Odottelen kiinnostuneena kukkia myös punaluumuuni Prunus domestica ssp. domestica 'Kuntalan punaluumu'. Ostin sen 2008 täkäläisen Agrimarketin myymälästä, ja silloin se oli jo lähes kaksimetrinen astiataimi. On selvää, että noin ison puun juurtuminen paikalleen vie aikaa. Tällä tontilla ei aikaisemmin ole luumua kasvanutkaan, vain kriikunaa, Prunus domestica ssp. insititia, ja kun kasvupaikka on melko lähellä kríikunoita, ei pölytyksestä ehkä tarvitse huolestua. Kasvupaikka on entisellä kasvimaalla tontin matalimmalla kohdalla.

Arboretumin yläosissa tehty puiden kaato on tuonut runsaasti uusia kasvupaikkoja tuomille! Oksakasojen siistimisen yhteydessä tuomen pikkutaimia löytää niin paljon ylämäen puolella, etä osin on tehtävä harvennusta.