Valkoisista kärhöistä hieman lisää

Sadepäivän iloksi on ollut aikaa hieman saada virikkeitä netin kuvagallerioiden kautta, mutta voi mihinkä "suohon " tulikaan astuttua! Lähtökohtana tietysti oli, että saisin jotain sinne päin olevan nimen etupihan säleikössä kiipeileville kärhöilleni, jonka kuvaa oli edellisessä postauksessa.

Tässä kuvassa kerrottukukkainen on mukana yläreunassa, yksinkertaiset kukat omaava yksilö oikealla. Sen kaltaisia jalosteita ovat mm. Clematis alpina 'Albina plena' ja C. alpina ssp. sibirica 'Riga'.

Joka tapauksessa kasvini ovat Clematis alpinaa lehtien  perusteella. Sen luonnonvarainen alalaji on siperiankärhö Clematis alpina ssp. sibirica, mutta löysin tiedostoista lukuisia kaupallisia valkoisia joko yksinkertaisia tai kerrottuja versioita. Nyt tietysti harmittaa, etten jo kauan sitten liittynyt kärhökerhoon saadakseni suoraan hyllystäni tietomateriaalia, mutta ei silloin tuntunut aika kuinkaan riittävän lisäharrastuksiin.

Kuvassa pelkkää kerrottukukkaista, edellisen kuvan sijainti olisi oikeasta alakulmasta alas. Eniten tätä muistuttava on alla olevasta luettelosta Kivistikin jaloste 'Memm', mutta molemmat muutkin kerrotut näyttävät lähes samanlaisilta.

 Yksinkertaisia kauppajalosteita ovat mm. C. alpina ssp. sibirica 'White columbine', samoin C. alpina ssp. sibirica 'Riga', C. alpina 'Albina Plena'; kerrottuja taas C. alpina ssp. sibirica 'White Moth', C. alpina 'White Swan' ja Kivistikin kärhökuvaston lajike 'Memm', jota kuvani kärhön kukat ehkä eniten muistuttavat.
 
Asian tekee mutkikkaaksi se, että olen saanut taimet tuttavaltani,, joka sanoi niiden yksinkertaisesti olevan valkokukkaisia alppikärhöjä. Hänen taimiensa alkuperästä ei ole tietoa saatavilla, en tiedä, ovatko omia jalosteita tai jonkun muun tuottamia, mutta aikanaan hän matkaili laajalti kotimaassa ja mm. Virossa, taisipa myös kuulua Kärhö-kerhoonkin. Tätä nykyä en voi haastatella häntä asiasta. Itse asiassa tähän on istutettu kolme tainta, joista yhdellä piti olla vaaleanpunaiset kukat. Sellaisia kukkia en toistaiseksi ole nähnyt, mutta kyllä kasvupaikasta nousee kolme vartta.

Näitä alppikärhön tapaisia on helppo kasvattaa, kun ei tarvitse mitään erityistoimia talvisuojauksien suhteen. Tässä eteläseínässä on suorastaan kuuma kasvupaikka, naapurin iso vaahtera varjostaa osan aikaa päivästä.
Taimien lisäystä voisi harjoittaa pistokkaista tai taivukkaista, viime mainittu on minulla onnistunut parhaiten, sekin tavallaan vahingossa, kun sain taimia, tietämättäni kehkeytyneet iristen joukkoon. Ne taimet matkasivat Tampereen suuntaan.

Olen käynyt itsekin Virossa Kivistikin puutarhassa taimiostoksilla 2000-luvun alussa, tuolloin ostin pensaskärhön Clematis recta taimen, sekä sinisen kellokärhön, kuten tuolloin sanottiin, se näyttäisi kuvien perusteella olevan lähinnä Clematis fusca var. violacea- lajiketta muistuttava, mutta taisi sekin olla Kivistikin omia jalosteita. Kukka ainakin on enempi violetti kuin sininen.

Pensaskärhö on kiivennyt huonosti kasvavalle omenapuulle, ylimmät kukat n. metrin korkeudella, kooltaan vain 2-3 cm, mutta niitä kehittyy kesässä satamäärin. Edellisvuotinen versosto leikataan kuihtuneena pois keväällä. Toinen pensaskärhöni on saanut paikkansa etupihan penkistä, sain sen naapuriltani ja se kasvoi pari vuotta isossa ruukussa. Istutin sen penkkiin viime syksynä ja yllätykseksi se on versonut punalehtistä muotoa edustavia varsia tavallisten vihreiden lisäksi. Sen latinalaisnimi on C. recta cv Purpurea, ja Chr. LLoydin mukaan sen tavallisesti saa sattumalta siemenkylvön seurauksena. Tämä pehko kukkii parin kolmen viikon päästä, pieniä nuppuja on jo näkyvillä. Kun kukat tulevat, lisään kuvan tänne.

 Muistin juuri, että jokunen vuosi siten olin vieraillut Kristiinankaupungissa, josta on suhteellisen lyhyt matka käydä katsomassa paikallista kuuluisuutta Lapväärtin Pyhävuorella. Harmi, kun ei silloin ollut vielä digikameraa! Siellä on yksi kolmesta suomalaisesta siperiankärhön luonnonkasvupaikasta. Tuo kasvihan on myös valkokukkainen. Kukinta oli tuolloin lähes lopuillaan, mutta sieltä täältä kukkia pääsi näkemään. Eniten oli kuitenkin köynteleviä vihreitä versoja, jotka kasvoivat pienehköjen kuusten, lehtipuiden ja vattujen varassa useankin metrin korkeuteen. Kasvupaikka, muutamia aareja, ei ollut aivan luonnon ehdoilla, sillä vaikutelmaksi jäi vanha laidun tai asumuksen sija. Rakennuksen perustuksien jäänteitä ei kyllä ollut nähtävillä, eli jos niitä oli joskus ollut, niin ladon tms. puisen rakennelman luokkaa, jotka lahoavat aikanaan kokonaan. Esiintymäalueen läpi meni jonkinlaisessa liikenteessä oleva tilus- tai metsätie.

Hyllystäni löytyi kyllä Christopher LLoydin kirja Clematis, jota lueskelin, mutta kun sen kuvasto käsittää vain muutamia kuvataulusivuja, katsoin parhaaksi nettiseikkailut etsiessäni alussa mainittuja nimiä..