Brunneran aika

Kevät on ollut niin kuiva lumien sulattua, että maata käsitellessä multa pölyää kuin aroilla konsanaan. Odotellaan siis viikonlopun iloksi ennusteltua sadetta. Pitäisi ehtiä siivoamaan kasvukuntoon kaikki penkit ennen sitä! Tässä postauksessa keskityn lisää lemmikkikasveihin.

Rotkolemmikit Brunnera macrophylla ovat nyt ehtineet kukalle. Siirsin koko paisuneen kasvuston vuosi sitten keväällä, poisjuurrutetun koristevatun tilalle yhdeksi nurkanvaltaajaksi, ja tuntuvat sopeutuneen tuohon kaltevaan kasvupaikkaansa kovin hyvin. Tähän aikaan Brunnera on tosin vaatimattoman näköinen, kun lehdet eivät ole vielä juuri minkään kokoiset. Siitä ei arvaa, mikä massa loppukesällä!

Etualan kohta penkinreunaa rajoittuu laajaan kiveen.  Kiviä on tässä muutenkin paljon syvemmällä. Paikalta kaadettiin suuri vaahtera 1990-luvun lopulla.

Tässä on penkin pinta-ala noin 4 neliötä, loistokurjenpolville Geranium x magnificum yksi kulma, yksi kulma äitini perua oleville sinisille ukonhatuille Aconitum x stoerkianum, mausteena sipulikasveja ja vuorenkilpiä Bergenia cordifolia, ja kaiken keskellä lähes metriin yltävänä yksinvaltiaana perhoangervo Gillenia trifoliata. Taustalla olevat pikkupuut ovat kriikunaa Prunus insititia, ja niiden alla katveikossa kehittää itseään punatammi Quercus rubra, nyt vasta alle puolimetrinen.

Vasemmalla ukonhattujen osasto, edessä oikealla loistokurjenpolvet ja koko takaosa Brunneraa.

Sain rotkolemmikin taimen viitisen vuotta sitten ystävältäni Peräniityn Irjalta, ja arvelin sen voivan kasvaa tuossa lipputangon penkissä magnolian juurella, mutta paikka osoittautui liian pieneksi sille, kasvi on mahtava kasvuvoimaltaan, joten haeskelin paremman paikan. Mukaan lähti samaa paikkaa hallinnut kolmen kurjenpolven paakku, jonka sain palasteltua lukuisiin uusiin yksilöihin. Brunnera-kasvi oli ehtinyt kasvattaa juurakoitaan niin, että siitä tuli yli kymmenen isoa paakkua kasvamaan. Eilen yksi paakku niistä matkusti Perheniemen Metsälään levittämään sinistä ilosanomaa savimaalle.

Parin metrin päässä Brunneroista on imikkäin valtakunta. Tällä paikalla kasvoi jonkin aikaa istuttamani valkoherukka, mutta läheisen sakokaivon takia paikasta tuli niin suosittu maamyyrien kohde, että pensas alkoi kuihtua, tilalle vain pintamullassa viihtyviä kasveja, imikkää, keltavuokkoa ja kulleroita. Kosteutta tulee kesäisin myös hiirenporras-saniaiselle, sillä toisen sadevesirännin vedet ylivuotavat tähän notkoon.

Rotkolemmikki on kotoisin Kaukasuksen alueelta, ja meillä myydään paitsi nimimuotoa myös kirjavalehtistä, jolla pääosa lehdestä on vaaleampaa, reunus tummempi. Kasvi kuuluu lemmikkikasvien heimoon Boraginaceae, joille on ominaista kukinnon kiemura-rakenne. Kiemura näyttää kuin kotilolta ja se avautuu vähitellen ulkoreunaltaan kukkien. Samaan sukuun kuuluvat parhaillaan kukalla olevat imikät Pulmonaria obscura ja kaihonkukat Omphalodes verna.

Kaihonkukat villiviinien pohjakasveina rutikuivalla seinustalla.

Oman puutarhani tunnuskasvi puistolemmikki Myosotis sylvatica, pappilakulttuurin tunnuskasvi, kukkii vasta parin viikon päästä, ja edellispostauksessa kuvattu suvun isokokoinen edustaja tarharaunioyrtti Symphytum x asperum vasta kuukauden kuluttua. Puutarharikkana tässä tontissa kasvava peltorasti Anchusa arvensis on kovin paljon rotkolemmikkin kevätasua muistuttava, mutta hennompi ja karkeakarvainen. Toistakymmentä vuotta sitten koristekasviksi kylvämäni, violettikukkainen rohtorasti Anchusa offcinalis on oikea tontinvaltaaja, sen siemenet itävät kaikissa mahdollisissa paikoissa ja kasvi tekee syvän juuren, jolla kuivakin kasvukohta selätetään. Näin sitä Reposaaren kujanvierillä aikoinaan kasvikerhomme retkellä ja päätin saada siitä hiekkaiselle tontilleni sopivan lisän.

 Pihapiiristäni löytyy sieltä täältä myös suvun edustaja koirankieli Cynoglossum officinale, jonka siemenet löysin isäni varastoista ruskeasta paperipussista 1980-luvulla, ne oli kerätty viimeistään 1970-luvun alussa, arvelisin Iitin tai Jaalan kunnan alueelta. Olen nähnyt sitä peltorikkana myös Virossa. Kasvilla on tanakka varsi, jonka latvassa on tiuha ruskeanpunaisten kukkien massa. Se on naapurin kissojen inhokki, kun tekee ankkuripäisillä piikeillä varustettuja hedelmiä, jotka tarttuvat turkkiin pitkäksi aikaa ja irtoavat vain saksilla. Tuo takertumistaipumus toki on aika hyvä puistolemmikeilläkin. Housunlahkeet ovat hedelmien koristamat pitkän aikaa loppukesästä! Lampaanhoito on tästä takertumissyystä merkittävällä tavalla edistänyt tämän suvun levittäytymistä, niitä on lähes koko maailmassa lauhkeílla ja subtrooppisilla alueilla, joskin keskusalueet ovat Välimeren ympäristöissä.