Kääntyi vetiseen suuntaan tämäkin syksy...

Vielä tiistaina lehtikuusi oli täynnä keltaista, mutta tuuliset päivät ovat harventaneet neulaset vähään.

On oletty muutamia päiviä kostean ja lämpimän aikaa (jopa kymmentä astetta hipovat lukemat), ja tuntuu, että ulkona on lämpimämpää kuin sisällä... Tällä tietoa ei ole edes ennusteissa, miten kauan tätä säätä mahtaa kestää, marraskuuta hyvän matkaa ainakin. Päivänvalon määrä on pilvien takia auttamatta huvennut, ettei tahdo kutomatöitään nähdä keskipäivälläkään. Eilen illalla tosin oli hieman ohuempi pilvi, ja kuukin paisteli aamuyöllä.

Tämäkin kuva on tiistailta, jolloin edellispäivinä satanut räntä vietti viimeistä päiväänsä. Naapurin isoin koivu jaksoi vielä pitää lehtiään, mutta nyt on sekin alkanut jo pudotella.

Viileämpi aika teki kuitenkin sen, miltä siltä sopi odottaa, eli viime postauksessa olleet komean ruskeat hiirenporraspuskat ovat lötsähtäneet pitkin maata. Lehtiharavatalkoita pidetään nyt kylän pihoilla, kun juuri enempää ei enää varise. Vain raidoissa on runsaasti lehtiä, tammikin on alkanut karista.

Komeamaksaruohot ovat tulleet niin punaisiksi kuin niiden pitääkin!

Onneksi leikkasin puutarhanurmet viikko sitten, koska nyt on hyvää aikaa ruohon kasvulle, +5 tai enemmän. Nyt saa viihtyä tuvassa sisäaskareissa ja ihailemassa ruukkukasveja.

Sisällä valkoinen on vallalla. Keväällä laitetut Carl Larssonin pelakuun pistokkaat ovat hyvin voimissaan ja tekevät runsaasti kukkia toistaiseksi.

Sisarelta  kaksi vuotta sitten saatu syntymäpäiväkaktus on kehittänyt nupun jokaiseen mahdolliseen paikkaan. Toivottavasti jaksavat aueta! Pitää muistaa hieman lannoittaa, sillä kesäulkoiluhan on sadevedessä likoamista ja rutikuivuutta...

Keväällä tehdyt radikaalit ratkaisut Oxalis-jättiläiselle jättivät tänne neljä kasvia, ja paljon matkusti maailmalle....

Kesän jäähyväisiä

Jaloangervot ottivat samasta väripadasta ruosteenväriä kuin muutkin... Kuva on läheltä maantietä, seurana mm. keväällä siirrettyjä loistokurjenpolvia.

Hiirenporras Athyrium filix-femina on tänä vuonna saanut aivan uskomattoman vahvan värin. Tämä kasvi on tontilla istuttamatta, valinnut itse taustansa vuorenkilvet ja syreenit, joissa ei ole ruskaa. Ylempi kuva talon alapuolelta, alempi itäpuolelta.

Kaikki tässä postauksessa olevat kuvat ovat 15 10 2013 otettuja.

Yhden päivän tuloksena hevoskastanja muuttui melkein lehdettömäksi, kun yöllä oli pakkasta 2-3 astetta. Tummanpunainen purppura-heisiangervo voittaa tänäkin vuonna, sen kariseminen ei ole alkanutkaan vielä.

Taivas näkyy ylämäelläkin, kun lehtipuiden kariseminen on täydessä vauhdissa. Mongolian- ja muutkin vaahterat jo kaljuja.

Amurinviinin lehdet ovat pudonneet.

Suviruusun Rosa Poppius lehdillä on kiinnostavan keltainen väritys: mukana ripaus punaista ja vihreää...

Lipputangon penkissä oleva pallohortensiakin innostui iloittelemaan ruskealla.

Lehtikuusten väri on haalistunut keltaiseen. Maa-artisokat eivät ole alkaneet kukkia,  kasvusto on pylväiden väliin jäävä vihreä pallo. Lehtikuusen oikealla puolen suomentatar on muuttunut väkevään kahvinväriin. Etualan kompostipohja on suunnitteilla muuttaa punatammelle sopivammaksi seuralaiseksi eli kukkapenkiksi. Jotkut ruskopäivänliljat ja monet ukonhatut ovat vailla sopivaa valoisaa paikkaa. 

Viime suudelma auringolta päivän päätteeksi....

Keltaisten valojen maisemaa lokakuussa

Kohta ovat käsillä parhaat ajat ruskan kulussa, kun isot lehtipuut vaihtavat keltaiseen, ja osa lehdistä alkaa varista. Maisema on silloin keltaista valoa tulvillaan, kun sitä heijastuu joka korkeustasolta. Lumoavaa! Tämä on mielestäni toiseksi paras valoisuuden aika: kevätvaloisuutta se ei sentään voita, vaikka värimaailma onkin monipuolisempi ja täyteläisempi.

Niinpä parasta on sonnustautua ulkoilemaan vaikkapa vain lyhyiksikin toveiksi. Mieleen painuu mukavia värielämyksiä, joita pääsee pimeämpänä aikana monesti muistelemaan... Ylläolevat kaksi kuvaa ovat aamusateen jälkeensä jättämän pehmeän pilviharson aikaan otettuja. Nythän on palattu taas melko lämpimiin säätiloihin, oma mittari näytti iltapäivällä +12 asteen lukemaa. Seuraava kuva on iltapäivän kirkasta valoa ensimmäisen kuvan alueesta.

Jotakin uuttakin on puhjennut kukkaan, nimittäin jo useita vuosia sitten istutettu syksyn myrkkylilja Colchicum autumnale on taas tullut esille. Ihme, kun en koskaan näe sen lehtiä kesällä. Täytyyhän lehdet olla, millä yhteyttää?

Oman tontin syystilannetta tänään muutamin kuvin:

Taivaanrantaa tieltä Pulkanmäelle päin puutarhan yli.

Idänkanukka-pensas Cornus alba parhaimmissaan, ja onpa kultatuijakin hieman vihertävä siinä vieressä. Töyhtöangervoja Aruncus etuoikealla.

Avoimessa kasvupaikassa punatammi alkaa lunastaa nimeään, mutta katsopas alla sisarta, varjoissa asuvaa

Lehtikuusetkin alkavat jo kellastua, mutta niillä ei ole kova kiire, kun ei tullut pakkasöitä. Tammella on melko vihreä lehti vielä. Kivikoivut ovat jo lähes kaljuja.

Villiviinien Parthenocissus punastelu on kohta huipussaan.

Tein pienen kävelylenkin kylälläkin pyhäpäivän viihteeksi. Aika moni oli istuttamassa jo hautojen syysilmettä Calluna- ja Erica-tuliaisten kanssa, ja liikennettä oli runsaasti. Olipa metsässä vielä marjanpoimijakin! Kuvia siltä reisulta seuraavaksi:

Metsäkuva läheltä kappelia rantaan päin.

Tie nousee kappelilta ylähautausmaan parkkipaikalle.

Kappelin takana on jyrkkä leikkaus, n. 1,5 m korkea, jossa mustikoilla on komea maaruska.

Ylähautausmaalla, josta molemmat kuvat, on paljon vaahteraa.

Entinen kestikievari, sitten Salon leipomo ja posti, nykyisin Ruuskasen hautaustilaisuuksien pitotalo.

Meidän maantie, jossa vielä tämä vanha look, mutta uusi kevyen liikenteen väylä on jo teon alla.

Pohjoinen puhuu

Ihanat lämpimät syyspäivät on siirretty muistojen joukkoon tältä tietämältä, kun matalapaineen keskus viimein väistyi ja superjäähtynyttä ilmaa napa-alueelta on tulvinut tilalle. Kesää kesti melkein viisi kuukautta, kun lähes toukokuun alusta lähes syyskuun loppuun saatiin sitä pitää. Nyt ollaan edellisten vuosien kanssa suurinpiirtein samoissa ilmeissä.
Muuttolintuparvia on paljon ilmassa, helpoimmin huomattavia tietysti hanhet ja kurjet. Pensashanhikit Potentilla fruticosa vielä jaksavat kukkia. Vihreyttä on ylenmäärin tarjolla. Kukkamaan reunuskasvit mirrinmintut Nepeta x faassenii ja haisukurjenpolvet Geranium robertianum kukkivat myös.

Ei mennä sentään vielä pakkaseen, mutta keskiarvojen alapuolelle painutaan. Viime yönä oli enää +2, eikä se päivälläkään paljoa korjaannu. Jos tuuli lakkaisi, hallaa olisi varmasti.

Pation reunalla olevassa kukkapenkissä nykyisin on enemmistönä tummakurjenpolvi Geranium phaeum, jonka lehdet jaksavat ilahduttaa loppuvuodesta!

Alkuviikosta piti ryhdistäytyä ottamaan tätä kääntynyttä säätilaa vastaan, joten tuli pation tyhjennys kesäkaluista, ruukkukasvien siirtoa eteläseinälle ja sadonkorjuuta. Samettikukkaruukut saivat jäädä paikoilleen. Töissä toki ei kauan kulunut aikaa, ja luultavasti halla ei etupihan korkeudella tulekaan kylään vähään aikaan, koska alimmat tontin osat sen ensin kokevat.

Arimmat kasvit, kirjopeippi ja begonia muuttivat lopulta eteisen yhteydessä olevaan lämmittämättömään vaatehuoneeseen toistaiseksi, kun siinä on eniten valoa ja ulko-oloja muistuttava viileys. Siirrän ne myöhemmin muualle, kun tila menee kuitenkin talven tultua pakkasen puolelle.

Eniten henkisiä ponnistuksia aiheutti sisilianpapujen kohtalo, sillä kostea syksy ei ollut niille ollenkaan mieleen, kun palot eivät kuivuneet. Kun korjasin sadon, osa paloista oli muuttunut mustiksi ja alkanut sisuksiltaankin mädäntyä, osa paksuja ja pulleita. Tuossa yläkuvassa ne ovat kaksi taaempaa massaa, etummainen on tuttavalta saatua suomalaista härkäpapua. Kun avasin palot ja otin siemenet kuivumaan, aika monen kuori on rapsahtanut halki. Ja ihan kuin jokunen olisi jo alkanut itääkin palon sisällä, sirkkajuuri oli kääntynyt esiin. Mitähän niistä tulee, meneekö papupadan aineksiksi? Alakuvassa oikeanpuolisin pikkuerä on suomalainen, muut sisilialaisia. Vihreät siemenet ovat pehmeähköjä. Vain nuo hieman ruskehtavat ovat alkaneet tuleentua, ja niiden kuori on alkanut poimuuntua.

Rosamunda-perunamaani kompostin kulmauksessa tuotti noin kolme litraa pienehköjä perunoita, kaikki puhtaita ja kauniita, ja huolimatta sateista komposti penkin sisällä oli täysin kuivaa. Olisi siis ehkä pitänyt kastella... Yksi mukava lohkoperuna-pellillinen niistä kuitenkin tulee.

Tänä vuonna ei viljelyksessäni ollut lainkaan kurpitsaa, mutta satoa on naapurista ja tuttavista tullut enemmän kuin koskaan! Kuvassa vaatehuoneen lattialla eilen illalla tullut erä, jotka ovat kasvaneet Kymentaan kylässä tuttavan kurpitsapellossa, kotiin jääneistä ehkä joku menee Elimäen Mustilassa kohta järjestettävän jättikasvisten kisaankin...

Alimmat puutarhakuvat on otettu 22 09 eli sunnuntaina, muut postaukset kuvat myöhemmin.

Vienokirsikan Prunus maximowichii komea syysruska.

Ja vanha omenapuukin innostui punaiseen tänä syksynä.

Alapihalle istutettu ja puunkaadossa latvuksensa menettänyt likusterisyreeni Syringa reticulata on saanut jo vähän puun muotoa takaisin.

Kivikoivut Betula ermanii ovat selvästi keltaisemmat kuin muut.

Kotoinen tuomi Prunus padus mattotelineen takana sensijaan tietään hyvin, että lehdet varistetaan syyskuussa, olivat ilmat mitä tahansa...

Syyspäiväntasaus jo ovella ja kesä senkuin jatkuu?

Lämpimät päivät ovat jatkuneet kuluneella viikolla pienin sademaustein. Ei nyt ihan +kahtakymmentä, mutta melkein. Pääosa vedestä on saatu tuulettomalla säällä tihkusateena, joten vettä ei ole kertynyt sanottavia määriä. Ruukkukasvit odottavat kastelua lähes joka päivä. Pienikin puuhastelu puutarhalla aiheuttaa reipasta hikoilua ainakin, jos on kuokkaa tai muuta voimavälinettä käyttämässä. Kasveista kyllä näkee, että eletään kylmään kauteen valmistautumisen aikoja. Ruska on saapunut.

Kuva on torstain aamuaikaiselta, kun yön jälkeistä sumua on jäänyt maisemaan. Sumuaamuja oli viikolla useampikin. Tuijat ja irlanninkatajat nauttivat!

Sisilialaishärkäpavut alkavat tuleentua, joten siementen toivossa eletään. Koska palot ovat vielä tiukasti kiinni ja pääosa lehdistä vihreinä jäljellä, en vielä korjaa niitä kuivumaan. Ensi viikolle on ennusteena melko kosteita aikoja, joten täytyy pitää varansa, ettei mätäneminen ala.

Kauan oli vaivannut tekemätön homma, eli vapun tienoilla 2012 tehdyn koirien muistopenkin tilasta raivatut ruohoturpeet jäivät penkin viereen kasoille, kun oli niin paljon muuta hommaa keväällä puunkaatojen takia. Mikä milloinkin syynä, ettei tullut aiemmin tehdyksi, pääasiassa kuitenkin kosteat viime vuoden päivät ja monet yksityiselämän tapahtumat. Ruohonajo koneella ei käynyt lainkaan marjapensaiden ja kukkapenkin välistä. Ylemmässä kuvassa työmaa valmiina.

Kun huomasin säätiedotuksista, että koko tuleva viikko on kostea, ajauduin kuokan ja kärryjen kanssa kekojen viereen aikaisin lauantaiaamuna. Kompostikeko kasvoi, kun ravistelin mättäät paljaiksi ja kyydin koiranheinät ja vuohenputket aurinkoa ottamaan kompostille. Saatua multaa en levittänyt sijoilleen, koska tontilla on monta tuoretta kantoa, vaan kärräsin mullat niiden tyville, että maatuminen etenisi nopeammin. 

Mullan työksi tulkoon sillä välillä kasvattaa kukkia, alakuvassa oikealla pation penkistä nostetut ukonkellomätäs Campanula latifolia ja vasemmalla samasta kohdin löytyneitä saksankurjenmiekkoja Iris germanica. Muiden tyvien mullat vielä odottavat asukkaitaan, pitää keksiä kuivaan tyytyviä vaihtoehtoja..

Maa-artisokat alkavat kukkia. Sehän merkitsee, että kohta voi alkaa etsiä taas keittoaineksia. Kun tämä kasvusto on peltomaalla eikä ole lisätty keväällä kompostia tai muuta lannoitetta, kovin suuria mukuloita ei liene odotettavissa. Itse asiassa koko kasvusto piti raivata tyhjäksi keväällä, no ehkä joku toinen vuosi....

Kivikoivun lehtisadetta syyshortensian liepeilllä on jo saatu kokea, mutta runsaasti lehtiä on vielä puussakin.

Tontin viimeinen vanha omenapuu tiputtelee lehtiä vielä harvakseltaan, pääosin ne ovat vihreitä. Vain harvat ovat ruskaan vaihtuneita ja tosi harvoin meillä on punaisia lehtiä omenapuun alla!