Päivä ja yö tasatahtia

Makuuhuoneiden ikkunoista näkyy, että kellastuminen on alkanut. Kivikoivut johtavat. Matalat pensaat etualalla ovat nietospensaita.

Huomenna on virallisesti syyspäiväntasaus, ja siirrytään vuoden pimeämmälle puoliskolle. Ei ole kuutakaan lähiaikoina valaisemassa, ja paksut pilvet ovat varsinkin syksyille ominaisia. Yö- ja päivälämmöt lähenevät siis toisiaan.

Alapellon taimimaalla on runsaasti viimevuotisten parin kasvin jälkeläisiä, jotka jäivät siirtämättä. Kukinta kestää tällä Rudbeckialla runsaan kaksi kuukautta, enemmänkin, jos ei tule pakkasia. Siemenet ostin Washingtonin-reisulla 2010.

Joinakin vuosina, kuten nyt aivan hiljattainkin, syksyisiä säitä riittää pitkälle, vuodenvaihteen ylikin jopa. Nyt on oltu aivan kesäsäissä viime aikoihin asti. Laitanpa muutamia eilen otettuja kuvia puutarhalta:

Kompassikukka Silphium perfoliatum kasvoi tänä vuonna kahteen metriin, sillä on nyt juuret hyvin penkissä. Kukinta alkoi jo heinäkuussa.

Pensashanhikkien Potentilla fruticosa parhaat ajat meneillään. Tämä on vanhin niistä: lähellä maantietä, ikää jo kymmenisen vuotta. Nuoremmat asuvat etupihalla lipputangonpenkissä.

Kartiotuijilla Thuja occidentalis Brabant kävyt on tehty, ja kylläpä niitä tänä vuonna tulikin!

Rapunpielen idänkurjenpolvet Geranium himalayense innostuivat uuteen kukintaan, kun leikkelin elokuulla pois kuivina törröttäneet entiset kukkavarret. Alapuolella kuva varsankellosta Campanula trachelium, jonka varret myös leikattiin kuuman jakson loppuaikana. En ole sen ennen nähnyt kukkivan toista kertaa.

Siinä vieressä komeamaksaruohot ovat alkaneet viimein punastua paremmin. Tänään pitää leikata joitakin niistä vaasikukiksi, jos tulee pakkasöitä.

Piti oikein käydä laskemassa myskimalvan Malva moschata kukat, eilen aamulla oli kuusi avoinna, yksi kuihtunut, ja kymmenkunta nuppua. Kaikki kukkivat oksat ovat eloon jääneestä juurakosta, joka viime syksyllä näihin aikoihin pääsi  tähän kasvamaan. Taimen juurelle jätetyt hedelmykset antoivat lisäksi monta siementainta viereen.

Pihlajat ovat komeimmillaan! Kontrastia on, kun lehdet vielä ovat näin vihreitä.

Lopuksi kuva talon vierustan kuivalta penkalta, jossa syysasterien kausi jatkuu. Neitoperhosia oli vielä aurinkoisina hetkinä etsimässä ruokaa.

Lämpimän syksyn ilmettä

Alkuun väripläjäys tontin luoteiskulmasta, joka on lähinnä kirkkoa. Siinä entisen ison sähköpylvään paikalla on ollut kukkapenkki vuodesta 2002, jolloin tehtiin vesijohtokaivantoa naapureille, ja samalla tuli täytetyksi sähköpylväiden poistosta jääneitä isoja kuoppia. Taustalla olevat puut ja korkeat pensaat ovat jo naapurin tonttia. Kukkamaan ovat vallanneet verikurjenpolvet Geranium sanguineum, vaikka kukinta on jo loppunut. Hyvin näyttää voivan hurmehappomarjakin Berberis ottawensis 'Superba', jonka muutama vuosi sitten siirsin entisestä kasvupaikastaan tähän.

Ei ole ollut yhtään kylmää yötä tähän mennessä. Tämä aamu oli ensimmäinen, kun mittari näytti vain +5 asteen lukemaa. Näyttää siltä, että kesäkuun kylmät saavat nyt korvauksen pidennetystä kesästä. Tässä kuvassa näkyy nurmikon terhakasti viihtyvä punanata! Kohta pitäisi leikatakin, mutta ilmat ovat olleet niin lämpimiä, että keskipäivällä leikkurin työntely on liian hikistä.
Vasemmassa laidassa on turkulaisten sukukokousvieraiden v. 2008 tuoma tuliainen, Ruissalon puutarhan punatammi Quercus rubra, joka ei ole vielä alkanut tuottaa syksyistä punaväriään. Puuntaimi on nyt n. 120 cm, ja oli aivan vinossa keväällä. Harkitsin silloin tukikepin laittamista, mutta kun viimein menin keppien kanssa paikalle, puu olikin suoristunut. Toinen samaan aikaan tuotu taimi, joka kasvaa kriikunan varjossa, on puolet lyhempi.

Koreansyreenit Syringa wolfii sensijaan tietävät hyvin, että on aika pudottaa lehdet! Oikeanpuolisin on jo lähes kalju, kaksi muuta on keltaisena, ja pari vielä melko vihreitä. Nämä tuottavat etualalla olevalle taimimaalle useita siementaimia, joista kyllä joutaisi toiseenkin kotiin!

Kovasti innokkaita ovat tekemään jälkeläisiä myös tammet Quercus robur. Näin syksyllä näkee, onko puu kovin homeenherkkä, kun aivan vierekkäisetkin taimet ovat niin erilaisia. Viime viikolla lähti uuteen kotiin (samaan kuntaan) tammentaimi, joka oli valinnut kasvamisensa sijaksi puolen metrin päässä alakerran ovesta olevan kuivan ja hiekkaisen maan. Taimi oli hyväkuntoinen ja homeeton.

Syksy on tullut myös kivikoivuille Betula ermanii, jotka karistavat aikaisin lehtensä, ja saavat ne keväällä myös myöhemmin kuin rauduskoivu. Silmujen puhjetessa keväällä puu on hyvin herkkä kärsimään kylmistä päivistä, usein käy niin, että moni oksa jää kokonaan lehdettömäksi, niin myös viime keväänä.

Päivät kääntyvät iltahämärään jo aikaisin, jo kuuden aikaan on melko vähän valoa, vaikka aurinko on vielä ylhäällä. Päivä on nyt noin 13 h pitkä. Pihasyreeni, lehmus ja mongolianvaahtera ovat vielä ihan vihreitä.

Kuten kuvasta näkyy, jättimalikkaa ei niin vain hävitetä! Harmi. Vaikka vuosi sitten panin hyvin runsaasti karkeaa suolaa sienialueen ympärille, ei sitä näemmä tullut kuitenkaan tarpeeksi, koska nurmikko on käynyt paljaaksi pyykkitelineen lähellä. Tein uutta suolanlisäystä jo toista viikkoa sitten, mutta pari päivää myöhemmin sieni oli alkanut kukoistaa paljon isommalla alalla kuin olin kuvitellut.

Vaihteeksi kosteaa ja melko lämmintä

Kuuman jakson päätteeksi olemme nyt saaneet vettä runsaín määrin ainakin muualle Suomeen. Syyskukkijat ovat alkaneet pöyheytyä lopulliseen komeuteensa. Meillä Iitissä vallitsevia ovat olleet tihkuiset ilmat ja hyvin lyhytaikaiset kuurosateet, vaikka eihän niistä kaikista yön sateista voi tietää. Keskiviikkona tavoitin tällaisen päivänäkymänkin!

Pari kertaa on ollut kappelin tiellä sellaisia vedenvirran jälkiä, että on ollut ihan paikkauksen aihetta. 

Alkuviikosta aloin parturoinnit sahaamalla tästä mongolianvaahterasta kaksi suurta oksaa, toinen oli kaartunut ruusun suuntaan, toinen sorakasalle, niin ettei tahtonut enää voida kulkea.

Koiran valitseman lenkkipolun varsista on pitänyt poistaa havupuistakin oksia, ettei silmä osu neulasiin kulkiessa. Onneksi ostin sen hyvän oksasahan! Rodotkin näyttävät toipuneen kuivasta kaudesta, olin niistä jo huolissaani.

Pensaat ja köynnökset ovat kasvaneet hyvin kesän aikana, joten oksasaksille on tullut aika toimia, ennenkuin talvi taivuttaa liian runsaat oksastot maahan, josta ei enää nousta. 

Seppelvarpu-istutus, jossa on kolme tainta, pitää myös siistiä reunoiltaan, koska senkin oksankärjet juurtuvat. Kun pensaat ovat jo vanhoja, uusi vuosikasvu on helposti yli metrin ulospäin. Talon suuntaan ei passaa kasvaa yhtään leveyttä, koska rännisaavilla pitää olla paikka, ja kulkeakin tuosta pitäisi. Saaviin viereen on ilmaantunut pihajasmikkeen taimi!

Autotallin seinustalle istutettu amurinviini on saanut varmaan juurensa rännisaavin ylivuotovesien linjaan, koska kasvuvauhti on nykyisin kova. Tästä on viikolla viety kompostoitumaan suuri määrä oksia, mutta seinälamppua ei kyllä näe!

Idän puolen seinustalle istutettu laikkuköynnös tykkää myös olostaan, joten saksitöitä riittää siinäkin. Versot tuppaavat kasvamaan aluskaton rakoihin ja siitä peltikaton alle, vaikka kuinka ohjailisi...

Nyt on valoisaa, kun ruusunvarret ovat kaikki poissa!

Erityisesti pitää kurittaa punalehtiruusuja, ja aloin hommaa eilen ylämäen puolelta, jossa koko rinne oli täynnään esteeksi kaartuneita painavamarjaisia oksia. Päädyin listimään kaikki versot maan tasalle, kun näytti olevan syntynyt myös monta uutta pensaan alkua, joten ei ole pulaa tulevina vuosina ruusupensaista. Versot saavat lahota sinällään maassa keolla joitakin vuosia, koska ne ovat perin piikkisiä, jotta piikit alkavat karista. Sitten runkoja voi pätkiä lyhemmiksi.

Myös tuomien alimmat oksat on hoidettava pois, sillä maahan osuessaan ne tuppaavat juurtumaan, ja tuloksena on läpipääsemätön pensaikko. Olisihan siinä kyllä hyvä paikka satakielen pesälle, mutta kun naapuristossa on vapaina kulkevia kissoja, ei pesintä kuitenkaan onnistuisi.

Joitakin vuosia sitten istutetut makedonianmännyt Pinus peuce voivat hyvin, nyt on juuret kunnolla maassa ja korkeutta on noin metrin. Lyijykynän kokoisista taimista on päästy jo näin pitkälle! Varsinkin tässä kohdassa saa seppelvarpua hallita, että puu kasvaisi suoraan.

Mitähän tähän lopulta tulee? Viime syksynä istutin syyshopeavuokkoja näihin aikoihin, mutta sellaista ei taida olla odotettavissa. Vähän sellaista epäilin, kun olisi tarvittu lumipeittoa talveksi, ja kun tähän normaalitalvina tulevaa isoa lumipenkkaa ei saatukaan. Paikalle on ilmaantunut oudonnäköisiä sinertävän vihreitä ruusukkeita useampiakin. Mullat toin multakompostilta, jossa näkyy olevan yksi samanlainen ruusuke...

Ennätyksiä hipova kuuma kausi takana viimein

Etupihan kukkaruukut ovat komeimmillaan, kun lämpöä on ollut riittämiin ja on muistettu kastellakin!

Tämän kesän erikoisuus: Tummanpunainen pienikokoinen päivänlilja Hemerocallis kukki paremmin kuin koskaan. Yleensä yksi kukkavana pensasta kohti on riittänyt, nyt on monta. Ostin näitä kasveja jo toistakymmentä vuotta sitten Hattulasta, Katinalan puutarhasta.  Kasvupaikka on aurinkoinen ja kuiva. Kellastuvat lehdet ovat olleet muuten ennenkin merkki alkavasta kukinnasta?

Syyspäivänhattu Rudbeckia laciniata on saavuttanut runsaan 2,5 m korkeuden ja kukinta on täydessä menossa. Tämä kasvihan on alunperin kotoisin pohjois-Amerikasta, ja sen muunnos kultapallo, joka myös löytyy puutarhastani, on Suomessa tätä kuvan muotoa suositumpi. Perusmuodolla on kuitenkin tanakampi varsi pysymään pystyssä silloin, kun kultapalloista on jo tullut maanmyötäisiä.

Koivut jo alkoivat pudottaa lehtiään, kun riittäviä sateita ei saatu maata kastelemaan. Myös puutarha kääntyi paikoin synkkään ilmeeseen, osa lehdistä kuivui ruskeiksi käppyröiksi ja osa kasveista lakosi nuutuneina. Puutarhanhoito olikin sirpittelyä ja entisten kukkavarsien kyytimistä kompostille. Vuohenputkikin nuokkui! Puutarhatyötä helpotti, kun näin kuumalla ei tarvinnut kovin montaa kertaa kaivaa ruohonleikkuria esiin osan nurmista kulottuessa.

Lännenkonnanmarja Actaea rubra kuuluu kaatuneiden ja siksi sirpin huitaisun kohteisiin, joita tässä penkissä riitti! Tosin täytyy muistaa, että kuivuuden lisäksi tässä kohdassa saattaa olla myös jättimalikan rihmastoa, kun viime vuonna näiltä tienoin löytyi itiöemiä. 

Tämä näkymä on kiinan(?)töyhtöangervoa, joka on herkin kuivumiselle, sen lehdet ovat hyvin vaaleanvihreät ja ohuet, kukinnot suppuiset vaaleanpunaiset. Korkeutta on n. 30-35 cm. Näitä taimia sain Lepaalta mantsurialais-siementen erästä. Myös saman penkin "perus"töyhtöangervo Aruncus dioicus kärsi lehtien rutistumisesta.

Kesäinen sää kuitenkin vielä jatkuu, ja sadekuuroja tultaneen saamaan ensi viikolla enemmän kuin tähän asti, joten on toivoa herukkamarjojen koon kasvamisesta, jotta mehun tekoon voisi ryhtyä.

Nyt marjat ovat melko happamia ja lähes vedettömiä. Mehua niistä saisi vain liottamalla runsaassa sokerivedessä...

Karhunvattuja kypsyy aina jokunen päivässä...

Muutama hassu tynkä keväällä, ja tähän aikaan tiuha paria metriä hipova marjova pensas.

Vaikka jänikset syövät karhunvatun Rubus allegheniensis lähes maan tasalle joka talvi, joitain tynkiä kuitenkin jää, ja niihin kehittyy kukkivia pitkiksi venyviä oksia, joten taas on päästy mukavaan ja samalla raatelevaan marjojen etsintään. Juurakosta nouseviin uusiin versoihin ei kukkia tule kuin vasta seuraavana vuonna. Kasvissa on paljon käyriä piikkejä, jopa lehtisuonissa ja ruodeissakin, joten on varmaa, että verisiä jälkiä löytyy, vaikka olisi takinhiha välissä. Marja itsessään on lähes hapoton ja melko mauton, mutta satoa saa viikkokausia, kun tertut ovat monikymmenkukkaisia ja lähes jokainen tekee marjan.

Viimein on päästy jo ihailemaan kirkkaanpunaisen syysleimun Phlox paniculata 'Starfire' alkavaa kukintaa. Kauan kestikin, sillä vasemmalla kasvava loppusyksyn kallionauhuskin Ligularia dentata jo aloittelee yhtaikaa. Leimu on n. 70 cm korkea.

Joitakin viikkoja sitten leikkaamani papulanruusu-aita( piikkejä sormissa edelleen podetaan) on alkanut vihertää, se näyttää tekevän vielä oksia latvoihinsa. Leikkaus osui siis hyvään ajankohtaan. Pikkuoksiin saadaan sitten keväällä odotella vaaleanpunaisia kukkia.

Mutta eletään jo elokuun loppupuolta, sen näkee tummuneista pihasyreeneistä, jotka iltahämärällä ovat lähes mustia, kun viherhiukkasia on lehdissä niin paljon.

Muutama vuosi sitten amerikanmatkan tuliaisina tuotu Rudbeckia-pussi tuli kylvettyä samana keväänä taimimaalle, mutta paikka oli pari metriä tästä vasemmalle. Kasvi tuntuu tekevän hyvin itämiskykyisiä siemeniä, ja tänä kesänä on mukana yksi tiilenpunainenkin yksilö. Kasvi tykkää kasvaa isomman penkin keskellä, josta sen siemenet sitten löytävät sopivia itämispaikkoja. Jos kukkavarsi taipuu nurmikolle, ei tule taimia. Itsessään nämä yksilöt ovat aika lyhytikäisiä, vuoden- kaksi kestäviä.

Arboretum helteen hoidossa

Kukkimisvuorossa ovat syyskaunosilmät Coreopsis, ne asuvat irlanninkatajain penkissä etupihalla.

Jos kesäkuussa paleltiin, niin nyt on toista. Viipperät ja jäähdyttimet hyrräävät, että sisällä päästäisiin edes alle 25 asteen. Jo kuukauden jatkunut lämmin kausi on vienyt tämän heinäkuun jo lähelle tilastojen kärkeä. Muuta ilmanlaatua ei ole ennustejakson eli 10 päivän aikana näköpiirissä, joten kesäkuukaudet voivat saada uusia huippulukemia. Torstaina pyyhkäsi roima ukkosrintama maan etelästä pohjoiseen, mutta juuri meidän kylämme jäi tässä katveeseen, saimme vain pikkusateen. Muutenkaan ei ole paljon sadellut, mutta rännisaavien vesi on nyt puhdasta, kun se on vaihtunut parin kuuron aikana kahteen kertaan.

Helteet eivät helli perennoja, niiden kukinta on nopeasti ohi, ainakin minun reviirissäni, joka on liian laaja kasteltavaksi. Syysasterit ovat jo alkaneet kukkia, yleensä ne ovat elokuun loppupuolen iloja. Paitsi iloa minulle niissä hyörivät myös sitruuna- ja neitoperhoset näinä aikoina.
Tänään näin aivan uudenkin lajin, pienehkön voimakkaasti kaksivärisen perhosen, joka jollain tavalla muistutti ruutumittaria, sillä kuitenkin tummaa oli paljon enemmän kuin netistä katsomissani vertailukuvissa. Siipien alapuoli oli kokonaan tummanruskea. Kun on voimakkaita ja lämpimiä etelätuulia, saadaan etelämpänäkin viihtyviä perhosia kukkamaihin. Odottelen ohdakeperhosia, niitä en muista nähneeni aikoihin.

Tässä talonliepeen kasvupaikassa on hieman yli metrin leveälti pengertä, ja vedenpuute on kohta näilläkin edessä. Monet kärräämäni savikuormat 1980-luvulla hieman pidättävät vettä, kun tämä alue muuten on jokseenkin hiekkaa.

Aurinkonauhus Ligularia stenocephala on myös elokuun kukkia, sen sijaan vieressä kasvava syysleimu ei ole vielä juuri näyttänyt nuppujaan, heinäkuun kukka jaloangervo jatkaa kukkimistaan sen asemasta taustakasvina. Lumipallohortensiakin on kohta paljon valkoisempi kuin nyt!

On tullut aika tehdä leikkauksia, ensimmäiseksi kohteeksi pääsi papulanruusu, jonka versominen oli jättänyt piennaralueen piiloon. Niinpä oksasaksi alkoi lipsuttaa, ja tänä aamuna sain urakan tehtyä. Olen huomannut, että jos leikkuun tekee aika aikaisin, niin kasvi ehtii tehdä vielä uusia oksanalkuja, ja kukinta on parempi seuraavana vuonna. Saapa nähdä, olinko nyt tarpeeksi ajoissa...

Tuholaistorjuntaa ukonhatuissa on saanut tehdä toistamiseen, ja eilen havaitsin, että on ryhtymisen paikka myös ylämäen kelasköynnöksen Celastrus kohdalla. Sehän istutettiin heikosti kasvavan pihlajan juureen parikymmentä vuotta sitten, ja jo viime vuonna kitkin sen lähelle istutetun rhododendronin juurelta joitakin ylimääräisiä versoja. Tänä vuonna juurivesoja on ilmaantunut myös muualle rinteeseen, useampia lähekkäin. Nämä kuvan kaksi ovat n. 1,5 m:n päässä emokasvista, jotkut vielä edempänä. Saivat tänään Round-up-hoitoa osakseen, ja myös puun toiselle puolelle jo ennen syntyneet lukuisat versot. Alapuolen kuva on puuntyveltä ja lopuksi kuva latvuksen hyvinvoivasta ilmeestä.

Kahta runkoa kasvattavan pihlajan juurella auringonpuolella tulivat ensimmäiset lisäversot, jotka havaitsin ensimmäisen kerran viitisen vuotta sitten, ja niitä on leikattukin pois..

Tämä vihreä pilvi on kelasköynnöstä noin kahden metrin korkeudella, liaanimainen kasvu näkyy pihlajan rungolla. Siinä varressa latvat keikkuvat jo korkeammalla kuin pihlajan oksat, yli viidessä metrissä. 

Talvinen jänisten suosikki pikkutalvio Vinca minor on jo toipunut kaltoinkohtelusta ja jaksaa ottaa uuden ruokavierasjoukon sitten talvella....