Ennätyksiä hipova kuuma kausi takana viimein

Etupihan kukkaruukut ovat komeimmillaan, kun lämpöä on ollut riittämiin ja on muistettu kastellakin!

Tämän kesän erikoisuus: Tummanpunainen pienikokoinen päivänlilja Hemerocallis kukki paremmin kuin koskaan. Yleensä yksi kukkavana pensasta kohti on riittänyt, nyt on monta. Ostin näitä kasveja jo toistakymmentä vuotta sitten Hattulasta, Katinalan puutarhasta.  Kasvupaikka on aurinkoinen ja kuiva. Kellastuvat lehdet ovat olleet muuten ennenkin merkki alkavasta kukinnasta?

Syyspäivänhattu Rudbeckia laciniata on saavuttanut runsaan 2,5 m korkeuden ja kukinta on täydessä menossa. Tämä kasvihan on alunperin kotoisin pohjois-Amerikasta, ja sen muunnos kultapallo, joka myös löytyy puutarhastani, on Suomessa tätä kuvan muotoa suositumpi. Perusmuodolla on kuitenkin tanakampi varsi pysymään pystyssä silloin, kun kultapalloista on jo tullut maanmyötäisiä.

Koivut jo alkoivat pudottaa lehtiään, kun riittäviä sateita ei saatu maata kastelemaan. Myös puutarha kääntyi paikoin synkkään ilmeeseen, osa lehdistä kuivui ruskeiksi käppyröiksi ja osa kasveista lakosi nuutuneina. Puutarhanhoito olikin sirpittelyä ja entisten kukkavarsien kyytimistä kompostille. Vuohenputkikin nuokkui! Puutarhatyötä helpotti, kun näin kuumalla ei tarvinnut kovin montaa kertaa kaivaa ruohonleikkuria esiin osan nurmista kulottuessa.

Lännenkonnanmarja Actaea rubra kuuluu kaatuneiden ja siksi sirpin huitaisun kohteisiin, joita tässä penkissä riitti! Tosin täytyy muistaa, että kuivuuden lisäksi tässä kohdassa saattaa olla myös jättimalikan rihmastoa, kun viime vuonna näiltä tienoin löytyi itiöemiä. 

Tämä näkymä on kiinan(?)töyhtöangervoa, joka on herkin kuivumiselle, sen lehdet ovat hyvin vaaleanvihreät ja ohuet, kukinnot suppuiset vaaleanpunaiset. Korkeutta on n. 30-35 cm. Näitä taimia sain Lepaalta mantsurialais-siementen erästä. Myös saman penkin "perus"töyhtöangervo Aruncus dioicus kärsi lehtien rutistumisesta.

Kesäinen sää kuitenkin vielä jatkuu, ja sadekuuroja tultaneen saamaan ensi viikolla enemmän kuin tähän asti, joten on toivoa herukkamarjojen koon kasvamisesta, jotta mehun tekoon voisi ryhtyä.

Nyt marjat ovat melko happamia ja lähes vedettömiä. Mehua niistä saisi vain liottamalla runsaassa sokerivedessä...

Karhunvattuja kypsyy aina jokunen päivässä...

Muutama hassu tynkä keväällä, ja tähän aikaan tiuha paria metriä hipova marjova pensas.

Vaikka jänikset syövät karhunvatun Rubus allegheniensis lähes maan tasalle joka talvi, joitain tynkiä kuitenkin jää, ja niihin kehittyy kukkivia pitkiksi venyviä oksia, joten taas on päästy mukavaan ja samalla raatelevaan marjojen etsintään. Juurakosta nouseviin uusiin versoihin ei kukkia tule kuin vasta seuraavana vuonna. Kasvissa on paljon käyriä piikkejä, jopa lehtisuonissa ja ruodeissakin, joten on varmaa, että verisiä jälkiä löytyy, vaikka olisi takinhiha välissä. Marja itsessään on lähes hapoton ja melko mauton, mutta satoa saa viikkokausia, kun tertut ovat monikymmenkukkaisia ja lähes jokainen tekee marjan.

Viimein on päästy jo ihailemaan kirkkaanpunaisen syysleimun Phlox paniculata 'Starfire' alkavaa kukintaa. Kauan kestikin, sillä vasemmalla kasvava loppusyksyn kallionauhuskin Ligularia dentata jo aloittelee yhtaikaa. Leimu on n. 70 cm korkea.

Joitakin viikkoja sitten leikkaamani papulanruusu-aita( piikkejä sormissa edelleen podetaan) on alkanut vihertää, se näyttää tekevän vielä oksia latvoihinsa. Leikkaus osui siis hyvään ajankohtaan. Pikkuoksiin saadaan sitten keväällä odotella vaaleanpunaisia kukkia.

Mutta eletään jo elokuun loppupuolta, sen näkee tummuneista pihasyreeneistä, jotka iltahämärällä ovat lähes mustia, kun viherhiukkasia on lehdissä niin paljon.

Muutama vuosi sitten amerikanmatkan tuliaisina tuotu Rudbeckia-pussi tuli kylvettyä samana keväänä taimimaalle, mutta paikka oli pari metriä tästä vasemmalle. Kasvi tuntuu tekevän hyvin itämiskykyisiä siemeniä, ja tänä kesänä on mukana yksi tiilenpunainenkin yksilö. Kasvi tykkää kasvaa isomman penkin keskellä, josta sen siemenet sitten löytävät sopivia itämispaikkoja. Jos kukkavarsi taipuu nurmikolle, ei tule taimia. Itsessään nämä yksilöt ovat aika lyhytikäisiä, vuoden- kaksi kestäviä.