Marraskuu jo loppupuolessa

Jottei talven tulo ihan synkistäisi, mukana on kuva kesäkuulta 2009, kun pionilla oli paras päivänsä ja juhannusruusukin kuin morsian.

Ensimmäiset hennot lumisateet on koettu, sekä lauantain että sunnuntain aamuiksi. Maahan tuli pieniä ryynimäisiä pisaroita vajaan millin kuorrutus, joka eilinen saalis kyllä hävisi lämpötilan myötä. Jälkimmäinen ei tänään kuitenkaan sulanut, kun jäätiin 0:n seutuville päivälläkin. Kirkkovuodessa tuomiosunnuntai ja talvikausi alkamassa?

Marraskuun ilmat ovat olleet kuin valtamerten saarilta, tasaista muutamaa astetta viikkotolkulla, ja sateita melko usein. Tälle päivälle ilma selkeni, ja taivas ihan pilvetön. Kuva on noin klo 14:n maissa, kirkontornissa vielä aurinkoista. Ei sininen taivas toki ainoa sitä laatua tässä kuussa ollut, mutta ainahan aurinkoinen päivä on harvinaisuus syksypuolella.

Parhaita ilahduttajia ulkona ovat vuorenkilvet, tällaisina aikoina tulee aina tyytyväiseksi, kun on jaksanut puskea taimia rinteiseen tonttimaahan joka vuosi hieman lisää. Jotkut taimet ovat saaneet hieman enemmän "siipeensä" syksyn aikana, mutta uusia lehtiä tulee taas keväällä. Ja mikä parasta, kaikki kukkivat komean vaaleanpunaisen kevään!

Kiertäessäni alapuutarhan tilaa katsomassa viikko sitten huomasin, että pieni hemlokin taimi näyttää löytäneen sopivan kasvupaikan kukkapenkin perennojen joukossa. Se on saanut oikein kunnollisia vuosikasvuja aikaan jo parina vuonna. Myös penkin pari kesää sitten istutetut timanttituijat kasvavat hyvin.

Pari viikkoa sitten kukkavaaseihin laitetut komeamaksaruohot ovat jo tehneet poikasia! Ne tulevat lehtihankoihin. Osa kasvaa koko ajan veden alla, ei se heitä näytä haittaavan. Nyt on pidettävä mielessä, että emo-oksan tyvi on veden alla, että poikaset tulevat juotetuiksi, niin kauan kuin ovat vaasissa, kun ainakaan toistaiseksi niillä ei ole omia juuria. Jos ilmat eivät näytä kuitenkaan umpitalveksi vielä kääntyvän, niin ehkä ensi kuussa teen niille ulkoistutukset.

Kovin isoa vakoa ei maahan syntynyt, vaikka kaapeli onkin puoli metriä syvällä. Juhannusruusun ja heisiangervon väliin sopivasti!

Näiden kahden kuluneen viikon aikana on tehty ihan mullistuksen luontoisia toimia puutarhassa, nimittäin valokuitukaapeli datayhteyksiä varten kaivettiin tontille, ja koska tien varteen istutettu norjanangervojen rivi oli paisunut aivan liian mahtavaksi täyttäen puoli tietä kesän aikana, sain samaan kaivinkonesyssyyn nostetuksi pensasrivin juuriltaan ja tasailtua kuopat sileiksi. Jonkinverran näyttää kirsikkapuun juuristo kärsineen, saapa nähdä, kuinka sen jatkossa käy.

Uudeksi sisäasukkaaksi on taloon tullut heräteostos Robin Hoodista, nimittäin pinkkejä kukkia puskeva Schlumbergera-lehtikaktus. Samankokoinen oli kaksi vuotta sitten taloon näihin aikoihin tullut valkokukkainen saman lajin edustaja, joka on kasvanut kaksinkertaiseksi kooltaan näinä vuosina.

Kuva yllä, jossa sen kukinnan huippu oli käsillä, on viikon vanha. Uusi punainen tulokas siinä vertailun vuoksi vieressä oikealla. Nyt on jäljellä enää muutama kukka ja nuppu.

Isäinpäivän aattona

Nyt vielä ehtii taitella vaasiin komeamaksaruohon oksia juurtumaan. Talven mittaan niille tulee juuria, ja tulleet pikkutaimet sitten keväällä maan sulamisen jälkeen multaan.

Lauhat ilmat jatkuvat edelleen. Tänään on myös tyyntä. Olin aikaisin jalkeilla ihan naapurissa olevan kirkkotarhan hautausmaalla viemässä havut ja kynttilät viikonvaihdetta juhlistamaan. Hopealehtiä varten oli sakset, kun ne ovat kasvaneet syksyn mittaan niin, että kanervat eivät enää niiden takaa erottuneet. Jätin vain muutamia alaspäisiä varsia havujen joukkoon. Myös jokunen lumimarjan oksa tuli mukaan, se on vanha tapa näin syksyllä.
Ilma sen kuin parani kellon lähetessä yhdeksää, ihan auringonpilkahdustakin sopi uumoilla, kun pilviverho oheni. Niin ei sitten kuitenkaan käynyt, nyt ollaan taas tasaisessa pilvessä. Ihan varmaan voisi olla lisää suppiksia metsässä, kun nyt on ollut niin pitkään päälle nollan ja sateista. Pitäisikö mennä katselemaan? En kyllä tarvitse sieniä, varastoa on yllin kyllin.

Sammalten kasvulle on mitä parhaat edellytykset, kun ruohot ovat jo jääneet kyydistä. Paksu sammalturkki on kaunis, mutta kovin haitallinen nurmikon leikkuussa. Omenapuun kannon päällä nököttävä sammal-nalle on saanut aikojen kuluessa ruohoviitan, vain pää näkyy.

Purppuraheisiangervo on pudottanut kaikki lehtensä, ja kas kummaa, sen juurelle onkin tullut kesän mittaan hurmehappomarjan taimia. Ne ovat muistoa siinä ennestään olleesta isosta pensaasta, jonka siirsin siitä pois syksyllä 2011, kun sen oksat kasvoivat kovin maata vasten talon seinustalla. No nyt se saa noista taimista lisää seuraa tontin alakulmalla.

Perusvärisessä heisiangervossa on lehdet vieläkin. No ovat ne hieman kellastuneet viikossa. Muuten maailma näyttääkin jo aika kaljulta, jopa raitakin on jo saanut lehtensä alas,

Levollista pyhäinpäivää!

Valkokukkainen kaktukseni luultavasti juhlistaa vasta isäinpäivää, noin viikon päästä. Yhtään nuppua ei ole pudonnut toistaiseksi.

Marraskuun alkaessa on aika ajatella tänä vuonna toimeenpantuja projekteja tyytyväisenä siitä, että on selvinnyt jokseenkin terveenä kaikista kolmen sadan tämän vuoden päivästä. Nyt on enää etsittävä varastosta liukuesteet ensimmäiselle liukkaalle. Onneksi sellaisia kylmiä aamuja ei vielä ole ollut. että olisi ollut pakko mennä kokeilemaan.

Puutarhani siirtyy talvilepoon. Tänä vuonna sinnikkäimmät lehtensä säilyttäjäkasvit ovat olleet heisiangervo Physocarpus opulifolius, alppikärhö Clematis alpina ja papulanruusu Rosa pimpinellifolia 'Staffa', joka alimmassa kuvassa on edessä vasemmalla. Veikkaukseni ja tietoni entiseen perustuen on, että voiton perii alppikärhö, koska useimmat sen lehdet irtoavat vasta kevättuulilla.

Kääntyi vetiseen suuntaan tämäkin syksy...

Vielä tiistaina lehtikuusi oli täynnä keltaista, mutta tuuliset päivät ovat harventaneet neulaset vähään.

On oletty muutamia päiviä kostean ja lämpimän aikaa (jopa kymmentä astetta hipovat lukemat), ja tuntuu, että ulkona on lämpimämpää kuin sisällä... Tällä tietoa ei ole edes ennusteissa, miten kauan tätä säätä mahtaa kestää, marraskuuta hyvän matkaa ainakin. Päivänvalon määrä on pilvien takia auttamatta huvennut, ettei tahdo kutomatöitään nähdä keskipäivälläkään. Eilen illalla tosin oli hieman ohuempi pilvi, ja kuukin paisteli aamuyöllä.

Tämäkin kuva on tiistailta, jolloin edellispäivinä satanut räntä vietti viimeistä päiväänsä. Naapurin isoin koivu jaksoi vielä pitää lehtiään, mutta nyt on sekin alkanut jo pudotella.

Viileämpi aika teki kuitenkin sen, miltä siltä sopi odottaa, eli viime postauksessa olleet komean ruskeat hiirenporraspuskat ovat lötsähtäneet pitkin maata. Lehtiharavatalkoita pidetään nyt kylän pihoilla, kun juuri enempää ei enää varise. Vain raidoissa on runsaasti lehtiä, tammikin on alkanut karista.

Komeamaksaruohot ovat tulleet niin punaisiksi kuin niiden pitääkin!

Onneksi leikkasin puutarhanurmet viikko sitten, koska nyt on hyvää aikaa ruohon kasvulle, +5 tai enemmän. Nyt saa viihtyä tuvassa sisäaskareissa ja ihailemassa ruukkukasveja.

Sisällä valkoinen on vallalla. Keväällä laitetut Carl Larssonin pelakuun pistokkaat ovat hyvin voimissaan ja tekevät runsaasti kukkia toistaiseksi.

Sisarelta  kaksi vuotta sitten saatu syntymäpäiväkaktus on kehittänyt nupun jokaiseen mahdolliseen paikkaan. Toivottavasti jaksavat aueta! Pitää muistaa hieman lannoittaa, sillä kesäulkoiluhan on sadevedessä likoamista ja rutikuivuutta...

Keväällä tehdyt radikaalit ratkaisut Oxalis-jättiläiselle jättivät tänne neljä kasvia, ja paljon matkusti maailmalle....

Kesän jäähyväisiä

Jaloangervot ottivat samasta väripadasta ruosteenväriä kuin muutkin... Kuva on läheltä maantietä, seurana mm. keväällä siirrettyjä loistokurjenpolvia.

Hiirenporras Athyrium filix-femina on tänä vuonna saanut aivan uskomattoman vahvan värin. Tämä kasvi on tontilla istuttamatta, valinnut itse taustansa vuorenkilvet ja syreenit, joissa ei ole ruskaa. Ylempi kuva talon alapuolelta, alempi itäpuolelta.

Kaikki tässä postauksessa olevat kuvat ovat 15 10 2013 otettuja.

Yhden päivän tuloksena hevoskastanja muuttui melkein lehdettömäksi, kun yöllä oli pakkasta 2-3 astetta. Tummanpunainen purppura-heisiangervo voittaa tänäkin vuonna, sen kariseminen ei ole alkanutkaan vielä.

Taivas näkyy ylämäelläkin, kun lehtipuiden kariseminen on täydessä vauhdissa. Mongolian- ja muutkin vaahterat jo kaljuja.

Amurinviinin lehdet ovat pudonneet.

Suviruusun Rosa Poppius lehdillä on kiinnostavan keltainen väritys: mukana ripaus punaista ja vihreää...

Lipputangon penkissä oleva pallohortensiakin innostui iloittelemaan ruskealla.

Lehtikuusten väri on haalistunut keltaiseen. Maa-artisokat eivät ole alkaneet kukkia,  kasvusto on pylväiden väliin jäävä vihreä pallo. Lehtikuusen oikealla puolen suomentatar on muuttunut väkevään kahvinväriin. Etualan kompostipohja on suunnitteilla muuttaa punatammelle sopivammaksi seuralaiseksi eli kukkapenkiksi. Jotkut ruskopäivänliljat ja monet ukonhatut ovat vailla sopivaa valoisaa paikkaa. 

Viime suudelma auringolta päivän päätteeksi....

Keltaisten valojen maisemaa lokakuussa

Kohta ovat käsillä parhaat ajat ruskan kulussa, kun isot lehtipuut vaihtavat keltaiseen, ja osa lehdistä alkaa varista. Maisema on silloin keltaista valoa tulvillaan, kun sitä heijastuu joka korkeustasolta. Lumoavaa! Tämä on mielestäni toiseksi paras valoisuuden aika: kevätvaloisuutta se ei sentään voita, vaikka värimaailma onkin monipuolisempi ja täyteläisempi.

Niinpä parasta on sonnustautua ulkoilemaan vaikkapa vain lyhyiksikin toveiksi. Mieleen painuu mukavia värielämyksiä, joita pääsee pimeämpänä aikana monesti muistelemaan... Ylläolevat kaksi kuvaa ovat aamusateen jälkeensä jättämän pehmeän pilviharson aikaan otettuja. Nythän on palattu taas melko lämpimiin säätiloihin, oma mittari näytti iltapäivällä +12 asteen lukemaa. Seuraava kuva on iltapäivän kirkasta valoa ensimmäisen kuvan alueesta.

Jotakin uuttakin on puhjennut kukkaan, nimittäin jo useita vuosia sitten istutettu syksyn myrkkylilja Colchicum autumnale on taas tullut esille. Ihme, kun en koskaan näe sen lehtiä kesällä. Täytyyhän lehdet olla, millä yhteyttää?

Oman tontin syystilannetta tänään muutamin kuvin:

Taivaanrantaa tieltä Pulkanmäelle päin puutarhan yli.

Idänkanukka-pensas Cornus alba parhaimmissaan, ja onpa kultatuijakin hieman vihertävä siinä vieressä. Töyhtöangervoja Aruncus etuoikealla.

Avoimessa kasvupaikassa punatammi alkaa lunastaa nimeään, mutta katsopas alla sisarta, varjoissa asuvaa

Lehtikuusetkin alkavat jo kellastua, mutta niillä ei ole kova kiire, kun ei tullut pakkasöitä. Tammella on melko vihreä lehti vielä. Kivikoivut ovat jo lähes kaljuja.

Villiviinien Parthenocissus punastelu on kohta huipussaan.

Tein pienen kävelylenkin kylälläkin pyhäpäivän viihteeksi. Aika moni oli istuttamassa jo hautojen syysilmettä Calluna- ja Erica-tuliaisten kanssa, ja liikennettä oli runsaasti. Olipa metsässä vielä marjanpoimijakin! Kuvia siltä reisulta seuraavaksi:

Metsäkuva läheltä kappelia rantaan päin.

Tie nousee kappelilta ylähautausmaan parkkipaikalle.

Kappelin takana on jyrkkä leikkaus, n. 1,5 m korkea, jossa mustikoilla on komea maaruska.

Ylähautausmaalla, josta molemmat kuvat, on paljon vaahteraa.

Entinen kestikievari, sitten Salon leipomo ja posti, nykyisin Ruuskasen hautaustilaisuuksien pitotalo.

Meidän maantie, jossa vielä tämä vanha look, mutta uusi kevyen liikenteen väylä on jo teon alla.