Syyskuun loppupuolta eletään

Tänä aamuna: auringon nousun jälkeen on paljon punaista valoa, ja teresanruusun vanhemmat oksat punastelevat loistavina. Voi hyvin olla, että tämä oksa ei enää ensi vuonna tee lehtiä, tällä pensaalla näyttää olevan tapana jättää alimmat oksat pelkiksi luudiksi.

Heräilin aamulla viiden jälkeen, kuu paistoi korkealla taivaalla ja maiseman peitti paksu sumu. Kun kello on nyt noin aamuseitsemän, sumu on noussut ohueksi pilveksi. Utin säätietojen mukaan käytiin viime yönä hieman alle +2 asteen. Nyt meidän korkealla seinällä on n. +5 asteen lukema. Tänään pitäisi olla melko selkeää, heikohkoa pohjatuulta korkeapaineessa. Mukava ulkohommien päivä tulossa, kunhan kasteet haihtuvat. Postauksen kuvat ovat etupäässä viime viikon lopulla otettuja, jos on muuta, niissä on maininta.

Koreansyreenit Syringa wolfii aloittavat syyspuuhat paljon ennen muita puuvartisia, ne alkavat tulla keltaisiksi jo elokuulla, ja aika paljon lehtiä on jo tullut alas. Niille tulee paljon siemeniä, ja niistä siementaimia. Se jaksaa minua hämmästyttää joka kerta nähdessä, kun pihasyreenille ei taimia tule, vain juurivesoja.

Jonkin verran lehtiä on jo varissut, vaikka meidän kylällä ei mitään erityistä syysilmettä vielä olekaan havaittavissa. Tällä viikolla on syyspäivän tasaus, tänään aurinko on pääsemässä horisontin yläpuolelle juuri seitsemän maissa, illalla se poistuu näkyvistä n. 19.30, joten yössä on kohta yhtä paljon aikaa kuin päivässä. Ulkokäppäilyä tontilla näki viime viikolla tehdä puoli yhdeksään asti, ja sitähän on puutarhalla tuon tuostakin, kun omenat tippuvat kulkuväylille ja kerätään pois. Istutuksia on myös hieman pitänyt muistaa kastella, kun ei ole ollut vähään aikaan sateita.

Punertavaan sävyyn haluava syysasterini Aster novii-belgii.

Rohtorasti Anchusa officinalis on kotiutunut tontilleni niin, että jo kompostia pöyhiessä siemeniä löytyy ja alkaa kasvaa.

Ensimmäiset iisopin Hyssopus officinalis kukat tälle vuodelle! 

Maa-artisokka Helianthemum tuberosum, komeimmat tietysti kompostin liepeillä.

Syyskukkijat ovat ennen muuta astereita, mutta joukkoon mahtuu muutakin. Maa-artisokat jo alkaneet, vuorikaunokkien kakkoskukinta parhaimmillaan. Talvi kohteli kaltoin iisoppeja, jotka olivat kasvaneet perennoina monta vuotta, mutta on sieltä sentään jokunen jaksanut pinnistää kukkimaan asti.
 Kun ei ole toistaiseksi ollut tarpeeksi kylmää, komeamaksaruohoni eivät paljonkaan punerra. Useimmat ovat vielä ihan vihreitä. Isopiiskujen kukatkaan eivät vielä avaudu.

Parhaat punat ovat näillä pari viikkoa sitten istutetuilla evakoilla. Kasvupaikassa on varjoa aamupäivällä

Saman kasvupaikan toiset, tässä koko kesän kasvaneet komeamaksaruohot saamassa väriä myös.

Rapunpielen amppelissa kasvavat petuniat ja kesäbegoniat näyttävät saaneet lisukkeeksi edellisvuotisen Oxalis-muiston. Se on varmaan kasvanut samassa ruukussa, ja kun vanhat mullat on otettu pois, pohjalle on jäänyt hieman vanhoja lecasoran rippeitä, joiden seasta nämä nyt sitten ovat löytäneet tien kasvupaikalle. Ei siis ihan nirso kasvi, kun tuo ruukku oli talven ajan kylmässä autotallissa. Laji on siis onnenapila eli Oxalis deppei. Kun kasvatin sitä sisäkasvina ensimmäisenä vuonnaan, se venytti lehtiruoteja ja kukkavarsia uskomattoman pitkiksi, silloin arvelin, etten sitä enää siihen tarkoitukseen... Nyt pihalla tuo näyttää ihan siistiltä.