maanantai 26. syyskuuta 2016
Kuismanpäivää
Kyllähän tuolla nimipäiväsankarilla on monta juhlijaa, mutta tavallisimmin kyseessä on sukunimi. Montakos etunimi-Kuismaa tiedätte? Minulla ei ole havaintoa muuten paitsi kirjallisuudesta, jossa se esiintyi yhdessä Helinän kanssa. Alunperin Larin-Kyöstin runo 1930-luvulta, josta tehtiin filmi 1951. Se oli syksy, jolloin kohtalokseni perunannostopäivien kesken osui umpilisäkkeen leikkaus. Eikä muistakaan syistä tullut nähtyä tuota filmiä...
Nykyisin kylällämme on kyllä tämän sukunimen omaava perhe, mutta kuismia kasvaa ainakin kahta kasvilajia. Selvästi yleisin on särmäkuisma Hypericum maculatum. Melko isot keltaiset kukat näkyvät hyvin, meidän kyläteillä sillä on seuralaisena heiniä, hiirenvirna ja siankärsämö, joskus myös peurankello ja ahdekaunokki. Se alkaa kukkia yleensä heinäkuussa eli on ns. täyden kesän kasvi. Näin maaseudulla sen tapaa varsinkin tienpientareiden osakkaana ja vanhoilla heinäpelloilla. Kun korkeutta on vain n. 30 cm eikä muodostu mitään suurta mätästä, se pysyy aika hyvin pystyssä koko ajan.
Sitä kasvaa asutuissa ympäristöissä enimmäkseen etelä- ja keski-Suomessa. Eräiden tutkijoiden mukaan sen kasvualue on sidoksissa rautakauden asutukseen.
Toista eteläsuomalaista harvinaisempaa ja vähän korkeampaa mäkikuismaa Hypericum perforatum ei ole tällä kylällä. Se on eurooppalais-siperialainen alkuperältään. Sitä ehkä Iitissä tapaisi todennäköisimmin ratapihoilta. Mutta entisessä asuinkunnassani Janakkalassa sitä löytyi myös soramäkien ylärinteiltä. Ensimmäisissä lukemissani kasvikirjoissa sen nimi oli läpikuisma, joka nimi tuli siitä, että valoa vasten katsottaessa siinä näkyi paljon valoisia pikkupisteitä, kun lehden öljyrauhaset päästivät valon paremmin läpi kuin muut solut.
Värikasviksikin sen kukat kelpaavat. Sen tunnetaan olevan ennen muuta vanha lääkekasvi, jonka arvaamattomuudesta käytössä varoitetaan. Sen leviäminen Suomessa on ilmeisesti peräisin munkkien lääkekaappi-kasvimaista. Tästä kasvista on tullut liian tehokas heinämaiden rikkakasvi mm. Australiassa. Huonoa sikäli, että sen sisältämät yhdisteet eivät sovi karjanrehuun.
Kuismakasveista Clusiaceae löytyy paljon puuvartisia, ja aika sitkeitä ovat nuo karvakuismankin varret taitettavaksi. Tälle ryhmälle on tyypillistä öljyrauhaset. Lähisukuisia kasveja ovat mm. teepensas Camellia sinensis ja toisaalta myrttikasvit Myrtaceae.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kävelin juuri hetki sitten alapuutarhalla katselemalla karvakuisman nykytilaa. Se näkyy oikein hyvin kirkkaan vaaleanvihreiden lehtien takia kellastuneen heinän joukossa. Varsinkin koreansyreenien alla sillä on mainio kasvupaikka, siinä varjossa niitä on jo kymmeniä. Kukkapenkki-istutukset kasvavat myös paikoissaan ja ylätien varressa tuijain suojissa tuntuu olevan toinen mukava paikka, siihenkin on tullut jo useita yksilöitä. Syyskuun lopussa sillä on siemenkotavaihe, ne ovat komean punaruskeita.
VastaaPoistaMinäkin yllätyin, kun nurmesta nousi keltaisia orvokkeja. Kauniitahan ne ovat. Nyt ei tartte enää nurmeakaan leikata.
VastaaPoista