maanantai 26. syyskuuta 2016

Kuismanpäivää

Orvokkien mielestä vielä on kesää jäljellä. Istutin amppelissa kulahtaneet sarviorvokit alkukesällä autotallin lähelle hiekan rajalle, jos sattuisivat siinä siementämään, ja kyllä hyvin osasivatkin. Melkein kaikki niistä tänne alareunaan oleva vihreä on terhakoita uusia taimia, joista joku on jo alkanut kukkiakin. Paikka on vuosi sitten alas listityn pihajasmikkeen kannokkoa, jota on pitänyt kitkeä sadoista juurivesoista kesän mittaan. Tarkoitus on, ettei siinä enää kasvaisi mitään pensasta, ahtaassa paikassa polun ja seinän välissä. Juuristo on ollut tosi tiukalla, ei irtoa vielä naisvoimalla, eikä oikein innosta konevoimaa pyytämään, kun autotallin pohjalaatta lepää karkealla soralla. Se varmaan alkaisi liikkua, jos kaivelisi.
Hiljattain evakosta istutetut soikkovuorenkilvet ovat ottaneet oikein hehkeän punan lehtiinsä. Ovat siis syyslookin kannalla. Istutin ne kasvamaan punalehtiruusun kantojen peitoksi ja komeamaksaruohojen kavereiksi.

Kyllähän tuolla nimipäiväsankarilla on monta juhlijaa, mutta tavallisimmin kyseessä on sukunimi. Montakos etunimi-Kuismaa tiedätte? Minulla ei ole havaintoa muuten paitsi kirjallisuudesta, jossa se esiintyi yhdessä Helinän kanssa. Alunperin Larin-Kyöstin runo 1930-luvulta, josta tehtiin filmi 1951. Se oli syksy, jolloin kohtalokseni perunannostopäivien kesken osui umpilisäkkeen leikkaus. Eikä muistakaan syistä tullut nähtyä tuota filmiä...

Nykyisin kylällämme on kyllä tämän sukunimen omaava perhe, mutta kuismia kasvaa ainakin kahta kasvilajia. Selvästi yleisin on särmäkuisma Hypericum maculatum. Melko isot keltaiset kukat näkyvät hyvin, meidän kyläteillä sillä on seuralaisena heiniä, hiirenvirna ja siankärsämö, joskus myös peurankello ja ahdekaunokki. Se alkaa kukkia yleensä heinäkuussa eli on ns. täyden kesän kasvi. Näin maaseudulla sen tapaa varsinkin tienpientareiden osakkaana ja vanhoilla heinäpelloilla. Kun korkeutta on vain n. 30 cm eikä muodostu mitään suurta mätästä, se pysyy aika hyvin pystyssä koko ajan.
Sitä kasvaa asutuissa ympäristöissä enimmäkseen etelä- ja keski-Suomessa. Eräiden tutkijoiden mukaan sen kasvualue on sidoksissa rautakauden asutukseen.

Toista eteläsuomalaista harvinaisempaa ja vähän korkeampaa mäkikuismaa Hypericum perforatum ei ole tällä kylällä. Se on eurooppalais-siperialainen alkuperältään. Sitä ehkä Iitissä tapaisi todennäköisimmin ratapihoilta. Mutta entisessä asuinkunnassani Janakkalassa sitä löytyi myös soramäkien ylärinteiltä. Ensimmäisissä lukemissani kasvikirjoissa sen nimi oli läpikuisma, joka nimi tuli siitä, että valoa vasten katsottaessa siinä näkyi paljon valoisia pikkupisteitä, kun lehden öljyrauhaset päästivät valon paremmin läpi kuin muut solut.
Värikasviksikin sen kukat kelpaavat. Sen tunnetaan olevan ennen muuta vanha lääkekasvi, jonka arvaamattomuudesta käytössä varoitetaan. Sen leviäminen Suomessa on ilmeisesti peräisin munkkien lääkekaappi-kasvimaista. Tästä kasvista on tullut liian tehokas heinämaiden rikkakasvi mm. Australiassa. Huonoa sikäli, että sen sisältämät yhdisteet eivät sovi karjanrehuun.

Karvakuisman seuralaisina taimimaan reunassa mm. pikkusormustinkukkaa Digitalis lutea, päivänkakkaraa, varsankelloa Campanula trachelium, keltasauramoa  Anthemis tinctoria ja tietysti ylettömän paljon ahosuolaheinää. Olen  mietiskellyt tehdä karvakuismasta polunreunan koristeen, koska se on hyvä talvehtimaan kaikissa oloissa, eikä sillä ole ollut juuri tuholaisiakaan. Ja ihan helppo on kasvattaa! Tässä reunakasvina on ollut iisoppi, mutta sen viime talvi meni oikein kehnosti.
Omalla tontilla kasvaa Ruissalon puutarhalta ostetusta siemenpussista tullut vakioasukas karvakuisma Hypericum hirsutum, joka kasvaa yli puolen metrin. Se kukkii selvästi kauemmin kuin särmäkuisma. Se tuntuu osaavan leviämisen, ihme, kun ei ole luontaisesti päässyt kuin aivan lounaisrannikolle.

Kuismakasveista Clusiaceae löytyy paljon puuvartisia, ja aika sitkeitä ovat nuo karvakuismankin varret taitettavaksi. Tälle ryhmälle on tyypillistä öljyrauhaset. Lähisukuisia kasveja ovat mm. teepensas Camellia sinensis ja toisaalta myrttikasvit Myrtaceae.

2 kommenttia:

  1. Kävelin juuri hetki sitten alapuutarhalla katselemalla karvakuisman nykytilaa. Se näkyy oikein hyvin kirkkaan vaaleanvihreiden lehtien takia kellastuneen heinän joukossa. Varsinkin koreansyreenien alla sillä on mainio kasvupaikka, siinä varjossa niitä on jo kymmeniä. Kukkapenkki-istutukset kasvavat myös paikoissaan ja ylätien varressa tuijain suojissa tuntuu olevan toinen mukava paikka, siihenkin on tullut jo useita yksilöitä. Syyskuun lopussa sillä on siemenkotavaihe, ne ovat komean punaruskeita.

    VastaaPoista
  2. Minäkin yllätyin, kun nurmesta nousi keltaisia orvokkeja. Kauniitahan ne ovat. Nyt ei tartte enää nurmeakaan leikata.

    VastaaPoista