Kuuma kesä antanut elettäväksi kosteaa elokuuta

Matalaakin matalammat suikeroalpit Lysimachia nummularia ovat olleet kukalla jo pari viikkoa, ja vielä puhtia riittää. Itse asiassa kaikki muutkin alpit tällä tontilla jatkavat kukintaa, siis luonnonvarainen ranta-alpi L. vulgaris ja istutetut tarha-alpi L. punctata ja ripsialpi L. ciliaris, joilla kortta riittää puolesta metristä ylöspäin. Tämä kuvattu kasvupaikka on aivan tontin eteläkulmauksessa maantien varressa, kylvin sen joskus aikoinaan, kun sillä kohtaa oli kukkapenkki karviaisen juurella. 

Vaihdettiin elokuuksi, kuulemma ennätyslämpimiä kesäkuukausia on saatu elellä. Sateita ei juurikaan ole viime aikoina meidän kylällä nähty, ripseitä korkeintaan, kun pilvijonot seikkailevat lounaasta joko etelä- tai pohjoispuolitse. Kurkku- ja kurpitsasäkin multaa on muistettava kastella päivittäin, sama juttu huonekasveilla.

Nyt lentelee jo toisen polven päiväperhosia, neitoperhoset ehkä runsaampina kuin koskaan. Samoin mustavalkoisia pienehköjä toisen polven karttaperhosia tuntuu olevan paljon, nehän vasta aika hiljattain ovat levinneet meille. Ensimmäinen polvi on kirjava kuin nokkosperhonen.

Alatien varteen jo kymmenisen vuotta sitten kaadetun omenapuun tilalle sijansa saanut tammentaimi on viimein keksinyt, kuinka tehdään latvaa. Nyt se on noin 60 cm korkea. Kuva on otettu heinäkuun puolivälissä, jolloin lehdet vielä olivat ilman harmaata kuorrutusta.

Niinkuin useina vuosina aikaisemmin, matonkuivatusilmat lienevät kuitenkin takana päin. Puissa on paksu lehti, ja kun pieni aamuinen tuulenvire ei tunnu tontin alemmissa osissa, kasteen kosteus viipyy pitkälle aamupäivään. No sellaista se on ollut jo toista viikkoa, härmät ja homeet kasvavat hyvin tammien lehdissä. Tammilla on ollut muuten oikein hyvä vuosi.

Tämä ja muutama muukin puutarhan lähes 70-vuotiaista punaherukoista pitää kaataa kokonaan, sanoo kuva. Oksien lehdet ja marjat alkavat nimittäin kuivua kesken kesän. Sitten se taas jaksaa tehdä isoja marjoja ja paljon. No totta puhuen ei ole muutamaan vuoteen pantu lannoitteitakaan, sillä pensaita on liikaa. Tämän pensaan paikan saa jatkossa haltuunsa taakse istutettu ajaninkuusi Picea jetzoensis.

Tämä oksa on jo nähnyt aikaa, ensi vuonna sen aika lienee kuivahtaa...

Puutarhalla käyskentely antaa jo hyvin palkkaa, kun herukat ovat tulleet syöntivalmiiksi. Parista aiemmin kokonaan alaskynitystä saa nyt suurta huvia, kun tertussaan saattaa olla yli 20 pulskaa marjaa.

Wilmanpenkin päässä lännenhemlokki Tsuga diversifolia on edelleen piilosilla timanttituijan suojissa, ja pitkä latva sojottaa pohjoiseen. Talvikauden aikana se suoristuu ylöspäin, ja uusi latvakasvu puskee sitten taas vinoon.

Mantsuriantuliainen kiinan(?)töyhtöangervo kukkii vaaleanpunaisen  kerrotun tähkän elokuussa. Sen lehdet ovat hempeän vaaleat koko kesän mutta kovin hallanarat.

Suopayrtillä Saponaria officinalis menee paremmin kuin vuosiin. Tässä se kasvaa alapellon kultatuijan penkissä.

Pallohortensia ja Elsan peruja oleva jaloangervo alkoivat tänä vuonna melkein yhtaikaa.

Syyspuolen muutkin kukat ovat jo kaikki olleet esillä lähes kaksi viikkoa, niin ukonhattu, punalatva, rusopäivänlilja kuin preeriaminttukin. Joinain vuosina tähän aikaan on nähty jo korkeita keltaisia päivänhattujenkin kukkia, mutta nyt ne ovat vielä aivan nuppuvaiheessa.

Magnolia teki kyllä lehdet keväällä, mutta aika pian, kesken kasvun ne alkoivat kuihtua. Siitä lähtien ei ole näkynyt eloa... Kuriilienkirsikka taustalla taisi periä paikan, vaikka alunperin näytti siltä, että se taimi kuihtuu pois ja tilalle pannaan kasvamaan muuta eli magnolia. En ole kyllä koskaan nähyt yhtä paljon tiukkaa saunavihtaa muistuttavaa kasvia kuin tuo kirsikka.

Loppukevennykseksi nauhuksia: Valtikkanauhus Ligularia przewalskii kuunliljojen seurassa kriikunapuiden alla jaksaa hyvin, etupihalla taas aurinkonauhus L. stenocephala, joka kimalaiset piirittävät

Ja lopuksi vielä ukonhattuja, joille alkukesän kirvapilvet olivat koitua turmioksi, mutta saippuavesisuihkut näyttävät olleet asiaa. Mukavia loppukesän päiviä lukijoille!