Malvojen suvun ja heimon asioita

Malvakasvit tulivat tänään kirjoitteluni kohteeksi, sillä käytössä ollut päiväkirjani tuli täyteen. Kun aloin uutta, katsoin samalla, millä se vanha oli alkanut, ja siitä tämä kohde nyt johtuu. Siellä nimittäin oli tieto siitä, että tytär Helenan tuomat kiinanruusut muuttivat meille Lohjalta ns. hoitoon.

Toinen saapuneista kiinanruusuista heinäkuun alussa, jolloin kukinta pääsi vauhtiin. Uusia kukkia tuli syksyyn asti.

Kiinanruusun suku Hibiscus eli hibiskukset ovat malvakasvien Malvaceae heimon suurin ryhmä. Nykytiedon mukaan siinä on 240-250 sukua, ja niissä lajeja yli 4200, jotka ryhmittyvät yhdeksäksi keskenään samantyyppiseksi alaryhmäksi. Lajikeskittymä on Etelä-Amerikassa, mutta näitä kasveja tavataan kyllä ympäri maailman lauhkeammilla ja lämpimillä seuduilla.

Leikkasin aika rajusti, niin että vain puolimetrinen varsi ja vähän oksantynkiä jäi. Nyt on alkanut uusi oksien tuotanto.

Kiinanruusut kokivat leikkaukset noin kuukausi sitten. Ne muuttivat myös valoisamman länsi-ikkunan viereen eteiseen. Osa poisleikatuista latvaoksista pääsi lyhentyneinä veteen jatkamaan elämää, nyt alkavat juuret kasvaa, ja latvoihin on kehittynyt nuppuja.

Latvat vaasissa. Olen joutunut vähitellen poistamaan liikoja lehtiä, että aikaa jäisi juurten tekoon. Näyttää jääneen aikaa kukannupuillekin.

Oksien tyvet ovat täynnä juurten alkuja, ne ovat 1-5 mm tällä hetkellä, joten vielä ei ole multaan istutuksen aika.

Heti alkuun on sanottava, että tästä heimosta löytyy ehdoton kasvisuosikki koko maapallolle, nimittäin puuvilla Gossypium, jonka viljelyala on jatkuvasti paisunut. Kuitujen maailmankaupassa 45% on puuvillakangasta tai lankoja. Puuvillaviljelmä on rahakasvina tulonlähde. Tapaamme tässä postauksessa myös okran, vihanneskasvin, joka on tullut tunnetuksi lähi-idän bamia-nimisestä etnisestä ruoasta.

Heimon suurin on ryhmä Malvoideae, jossa on 78 sukua ja niissä yhteensä 1670 lajia. Vielä 1960-luvulla arveltiin, että koko Malvaceae-heimossa olisi vain yhteensä 80 sukua, niin se tietämys lisääntyy! Nykyisin eräs alaheimoista on lehmuskasvit Tilioideae, joka aiemmin oli omana heimonaan. Tässä ryhmässä on vain kolme sukua, ja yhteensä 50 lajin joukossa pääasiassa lehmuksia Tilia (30).

En löytänyt yhtään mainintaa tämän heimon haitallisista ominaisuuksista kuten myrkyllisyydestä. Sen sijaan löytyi paljon erilaisia hyötyominaisuuksia, kuten mm. soveltuvuudesta kuitujen tuotantoon. Onhan puuvilla Gossypium aivan ehdoton kuitu pitkäikäisyytensä ja käyttökelpoisuutensa takia. Eikä se sähköisty. Puuvillat viljellään yksivuotisina, koska niiden korjuu koneellisesti sujuu helpoimmin matalina. Lännestä on kotoisin kasvi teksasin puuvilla, vanhan maailman puolella taas omansa. Lajeja on parikymmentä, ja eniten viljelty on nykyisin G. hirsutum.

Kuituja saadaan lehmusten runkojen niinestäkin, jopa niin, että meillä Suomessa lehmukset kaadettiin melkein sukupuuton partaille 1800-luvulla vilja- ja jauhokaupan tarpeiksi.

Ennen keinokuitujen aikaa tarvittiin valtavia määriä kapokkipuun Ceiba pentandra siemenkarvoja huonekalujen, patjojen ja tyynyjen pehmikkeiksi. Kuiduntuottajia ovat myös heimosta löytyvät juutit Corchorus sp, ne ovat yksivuotisia huiman korkeita (jopa 3,5 m) kasveja, joiden lehtiä voi syödä, kuitua saa varresta. Myös puuainesta käytetään monin tavoin, erikoisin heimon edustaja tässä suhteessa on kevyt balsapuu Ochroma pyramidale, joka mm. tutkimusmatkailija Thor Heyerdahl hyödynsi valtameripurjehdukseensa tehdyllä perinteisellä lautalla.

Palataanpa vielä ensimmäiseen kuvaan. Suvussa Hibiscus on lajeja yli 200, niistä yksi on kiinanruusu, joka meillä on melko yleinen huonekasvi ja vielä yleisempi pihapensas- tai aitakasvi lämpimämmillä seuduilla, kuten mm. Etelä-Euroopassa tai Kanarialla. Huonekasviksi se tuli 1800-luvulla.

Tämän suvun kasvien kukat ovat niin koreita, että ne ovat kelvanneet kolmessa tapauksessa ihan kansalliskukiksi. Tämä H. rosa-chinensis on Malesian, H. syriacus on Etelä-Korean ja H.brackenridge on Hawaijin kansalliskukka. Paitsi katseltavaa on hibiskuksilla muutakin merkitystä: eräiden lehdistä saadaan yskänrohtoja, eräiden lehtiä käytetään saippuanvalmistuksessa, ja suuren suosion on saanut myös hibiskustee. Myös verenpainelääkityksen eräs lähde löytyy, H. subdariffe.

Viimeisin malvatulokas tällä tontillani on 2013 loppusyksyllä Kristiinankaupungista tullut myskimalvan Malva moschata poikanen. Tein sille ihan oman kukkapenkin vaahterankantoa piilottamaan, ja kahden kasvukauden tuloksena on näin suuri pensas! Kuva on otettu 20 08 2015, ja edellisvuonnakin sen parhaat ajat alkoivat elokuun lopulla.

Malvoissa on runsaasti yksi- ja monivuotisia koristekasveja, ja myös monia lääke- tai rohtokasveja. Perennoina on näiden kahden kuvissa esiintyvän lisäksi myös valkokukkaista ruusumalvaa M. alcea. Joskus on ollut myös rohtomalvaa M. officinalis. Yksivuotisena on kasvatettu joskus maloppia Malope trifida ja Raijalta saatua amerikkalaissiementä kiiltomalva Malva sylvestris. Sensijaan vielä on yrittämättä salkoruusu Althaea rosea ja kesämalvikki L. trimestris.

Tontilla on runsaasti harmaamalvikkeja Lavatera thuringiaca, joiden tuloaikaa tontille en tiedä, kymmeniä vuosia ainakin ovat kasvaneet. Tämä kasvi hakee itse kasvupaikkansa eikä tykkää siirroista, joten penkki on siinä, mihin suvaitaan asettua. Kun se kasvaa reilusti yli 1,5 m, on aina mahdollisuus kaatumiseen sateilla, ja sen ne tekevätkin, huolimatta tukikepeistäkin. Kunnollinen tukimuoto on löytämättä.

Mutta sitten siihen okraan! Okra oli vielä joitakin kymmeniä vuosia sitten eräs Hibiscus-suvun laji sekin, mutta on nykyisin oma sukunsa Abelmoschus esculentus. Kasvista käytetään myös nimeä gumbo, joka on bantunkielestä johdettu, tai englantilaista Lady's finger -nimeä. Se on ollut jo pitkään afrikkalaisen ja lähi-idän keittiön suosikkikasvi, ja sitä viljellään laajasti. Syötävää siinä ovat raakana kerätyt vihreät pikku hedelmät, jotka muistuttavat mikrokokoisia säilykekurkkuja. Kasvin erikoisuus on, että se tuottaa keittoastiassa muhiessaan sakeutusainetta, joten tällaisiin ruokiin ei tarvitse muuta suurustamista.

Okraa käytetään raakana, mutta myös säilöttynä ja jauheeksi kuivattuna. Alumiinikattilaa ei suositella! Okrasta löytyy googlen kuvahaulla paljon kuvia, myös kuvia viljelypelloista, joten kehoitan katsomaan sieltä. Etnisistä kaupoista taas saa konkreettisen kosketuksen tähän reippaasti käyttäjäkuntaa kasvattavaan vihannekseen, joka on kuulemma vasta 1988 ensi kerran tullut Suomen kauppoihin.

Puuvilla muutti maailman muullakin tapaa, sillä sen viljely mahdollistui orjakaupan ansiosta, joka puolestaan tuotti sisällissodista alkaen kaikkia vaikeuksia. Tästä muistosta ei vieläkään ole päästy. Mutta näiden ryöstettyjen ihmisten jäljissä kulkeutui Atlantin taakse myös okra tavalliseksi lisukkeeksi, mm. kreolilaiseen ja cajun- keittiöön.