Ruukkurintamakin heräilee

Ihmeen pitkään tänä keväänä on saanut odotella punaisia kukkia kuparilehtiin Episcia cupreata. Yleensä se on tapahtunut helmikuussa. Mutta tänä vuonna helmikuu oli yhtä pilveä, joten lämpimiä auringonsäteitä ei ollut jaossa tarpeeksi. Idän puoleisella ikkunalla alku oli viime viikolla, täällä lännen puolella vasta eilen. Viime mainittu on tänä päivänä kuvattuna yllä.

Se on jo ikääntynyt kasvi, koska ohjeiden mukaan sitä pitäisi nuorentaa vuosittain rönsyjen päiden pistokkaista. Tämä istutettiin loppusyksyllä 2012, eli kesäkuussa se alkaa viidettä kauttaan. Alku oli vaikea, kun olin vienyt vanhan emon toukokuun lopulla 2012 olleen matkani ajaksi viileään autotalliin, ettei olisi janoissaan, mutta olikin niin kylmää, että kasvi suuttui perusteellisesti ja nahistui. Pari kolme latvan kärkeä meni kokeeksi lasiin juurtumaan, ihmeekseni ne eivät kuolleet, vaikka emo ruukussa kupsahtikin. Nyt en raaski tätä hävittää, haluan nähdä, kuinka sitkeä sissi se lopulta on.

Jonkun pelakuun pistokasruukussa toivuttiin ensimmäinen vuosi, hyvin vaatimattomasti. Mutta alkuvuonna 2013 laitoin oksat jo omaan ruukkuun ja sitten alkoi taas uusi hyvä elämä. Rönsyjä on poistettu moneen kertaan, uusia poikasruukkuja on niistä tehty useita. Kasvavat latvat pannaan 2-3 viikoksi tai kauemmin veteen juurtumaan ja sitten multaan, kun ehtii ja muistaa, vaikkapa keskellä talveakin.

Itäikkunan kasvi on kuvattu 02 03 2016, kun ensimmäinen kukka aukesi.

Idän ikkunan kasvi on istutettu viime vuonna aikaisin ja ehti kukkia koko kauden, joka yleensä kestää helmikuusta lokakuuhun. Meillä se on mitä parhain amppelikasvi eikä yhtään tykkää kesällä pihaulkoilusta, kuten moni huonekasveista. Varsinkin kesäsateet ovat sille liikaa, juurilla ei saa olla seisovaa vettä.

Seuraava vuosikerta on ollut mullassa vajaan kuukauden, latvat pantiin juurtumaan joulun maissa veteen.

Kuparilehti on alkuperäinen kasvi trooppisessa Väli- ja Etelä-Amerikassa, jossa sitä saatetaan käyttää maanpeitekasvina, kun sen luontainen kasvutapa on ryömiä maanpinnassa. Hieman viileämmillä alueilla se on amppelikasvi, meillä vain sisäkasvi. Kasvia kastellaan vasta, kun multa on pinnalta kuiva.

Kuparilehti on kaukaista sukua pillikkeille ja peippikasveille, molemmat kuuluvat kasviryhmään Lamiales. Kuparilehden iso heimo on Gesneriaceae, jossa on monia tuttuja huonekasveja, kuten paavalinkukka eli saintpaulia Saintpaulia, soilikki Streptocarpus, soihtuköynnös Aeschynanthus, gloxinia eli suppilokukka Sinningia,  jne.

Myös toinen tämän postauksen huonekasvi, hilkka eli mustanmerenruusu Achimenes on samaa heimoa. Muutama alku on viimein ilmaantunut tähän perusversioon A. longiflora eli sinivioletteja kukkia tuottaviin pikkukäpyihin, joita laitoin juurtumaan helmikuun puolivälin jälkeen. Hieman aikaisemmin laitetut valkokukkaisten kävyt eivät ole näyttäneet vielä saaneen aikaan mitään. Saapa nähdä, ehtivätkö kukkaan huhtikuulla, kuten keskimäärin on tapahtunut. On minulla ollut punahilkkojakin A. erecta joskus, mutta niiden ruukusta ei sitten löytynytkään yhtään käpyä.

Kasvatan näitä keväisin viimevuotisesta ruukusta etsityistä kävyistä, jotka itävät mullan pinnassa muutamia viikkoja. Kukinta kestää koko kesän, ja sen loputtua syksyllä ruukku nostetaan kaikkineen jonnekin unholaan kuivahtamaan. Uudet kävyt kehittyvät yleensä syyskesällä lähelle mullan pintaa entisen lähelle. Ruukun pohjalla on lecasoraa, ettei tulisi seisovan märän mullan ongelmaa.

Monena kesänä olen vienyt sinihilkkoja myös ulos kylmien öiden häivyttyä, kun sisällä on ollut liian paahteista. Paras paikka tuntuu olevan puolivarjossa timanttituijan vieressä korkean reikätiilen päällä, etteivät etanat nouse.

Myös hilkat ovat trooppisen Amerikan kasveja alunperin ja kasvavat sellaisilla seuduilla, joissa on vuorotellen sade- ja kuivakausi. Kuivakaudella verso kuihtuu, ja uusi alku puskee esiin noista pikku kävyistä, jotka oikeastaan ovat suomuisia mukuloita. Sinihilkkaa on Euroopassa jalostettu jo 1800-luvulta alkaen.

Tämä kuva on otettu 15 04 2012, kun ruukun ensimmäinen kukka aukeni.

Samana päivänä toisessa ruukussa oltiin paljon pidemmällä!