Käärmeenpartoja

Raija-sisko heitti eilisiltaisessa puhelinkeskustelussa ohimennen kiinnostavan syötin, joka upposi minuun heti, kun hän kertoi suunnittelevansa etupihalleen matalien vihreiden kasvien aluetta Ophiopogon-suvun kasveista. Heinät ja sarat ovat tyypillisimmillään vihreiden mattojen, nurmikoiden tuojia, mutta niitä pitää hillitä leikkaamalla. Nämä nyt puheena olevat kasvit viihtyvät matalina leikkaamatta, ne siis sopivat pieniinkin väleihin tai jyrkille rinteille, jonne ei ruohonleikkuria voisi kuvitella. Taimia tehdään jakamalla entinen mätäs.

Piti siitä kohta mennä keskustelemaan asiasta googlen kanssa, jonka ensimmäinen kuva jo kertoi, että puhuttiin sellaisista tutuista, joita olin katsellut viimeisellä amerikanreisullani marraskuussa 2014, ja olin arvellut niiitä jonkin sortin liljakasveiksi, kun marjat näyttivät olevan kuin oravanmarjat pikkutähkässään.

Tässä kuvassa ikivihreää ja matalaa kasvimassaa näkyy puiden alla vasemmanpuolista taloa vasten.

Japanista alunperin olevat lajit O. japonicus ja O. planiscapus mainitaan maanpeitekasveina käytetyiksi. Jälkimmäisestä on kehitetty värimuunnos 'Niger', jonka lehdet näyttävät niin tummanvihreiltä, että kasvi saa lajikenimen musta. Ainakin tätä värimuunnosta on ollut Viron tai muiden pohjoismaiden taimimyymälöiden myyntitarjokkaana. Meidänkin taimikaupoissa sitä on saattanut esiintyä huonekasvi- vaihtoehtona, vaikka omiin silmiini ei ole osunut. Esim. Viherpeukalot pitää sitä myyntilistalla.

Tässä kuvassa Ophiopogon- istutuksia on hiljattain tehty reunuksille ja ihan  tien laitaan asti.

Ophiopogon-suvun suomalainen nimi on käärmeenparrat. Nimi ehkä tulee siitä, kun kasvi luonnossa kasvaa kuin partatupsu suoraan maasta tai kivenraosta, jollaisilla paikoilla käärmeillä on asuinkoloja. Kasvit kukkivat vaalean lilan - valkoisen sävyissä, ja hedelmät ovat marjoja. Joitakin niistä saatetaan käyttää rohdoksina.

Lajeja näyttää olevan viljalti, lähes 70, ne ovat kotoisin pääasiassa itäisestä ja kaakkoisesta Aasiasta. Kasvutapa on matala mätäs, josta nousee lyhyehköjä heinämäisiä lehtiä ja niiden lomiin jääviä kukkavarsia. Korkeutta tulee parinkymmenen sentin tienoille, joillain lajeilla vähemmän. Kun silittelin näitä kasveja 2014 syksyllä pienellä kävelyretkellämme Raijan kotikadulla, niissä oli tummansinisiä marjamaisia hedelmiä, hieman isompia kuin oravanmarjain vastaavat.

Näyttää siltä, että marraskuun 2014 postauksessani olin tempaissut niille matkan muistiinpanoistani väärän nimen Liriopsis, joka tässä nyt oikaistakoon. Todennäköisimmin oli kyseessä japaninkäärmeenparta O. japonicus.

Kun käärmeenparrat eivät ole heiniä taikka saroja, niissä ei yleensä ole piidioksidia lehdissään, ja näyttävät sen vuoksi hieman pehmeämmiltä ja kuin kuultavilta, vähän samaan tapaan kuin sipulin naatit, mutta lehdet ovat kuitenkin kielimäiset eivätkä putkea kuten sipulilla.

Käärmeenpartoja voisi ehkä kasvattaa meilläkin, jotkut kestävät myös pakkasta, mutta näyttäisi, että suositellaan talvisuojausta tai peräti ruukkujen nostamista talvehtimistiloihin. Aika erikoinen toteamus oli, että kestävät myös tulvaveden seisomista kasvupaikassaan ainakin jonkin aikaa, jos vesi on kesälämmintä.

Kuinkahan käärmeenparta mahtaisi selvitä liljakukoista, jotka käyvät niin monien yksisirkkaiskukkien kimppuun?

Käärmeenparrat kuuluivat heimoon Ruscaceae eli ruskuskasvit, siinä on 14 sukua. Mutta se on nykyisin liitetty suurempaan parsakasvien heimoon Asparagaceae ja ovat sen Nolinoideae - alaryhmä. Suomalaisista kasveista tässä ryhmässä tavataan mm. kielo Convallaria majalis, kalliokielo Polygonatum odoratum, lehtokielo P. multiflorum ja oravanmarja Maianthemum bifolium. Nämä suomalaiset on luettu joinakin aikoina liljakasvien heimoon Liliaceae. Aiemmin kielolla on ollut myös oma suku Convallariaceae.

Mainittakoon, että noista 14 suvusta Ruscaceae- heimossa on myös mm. traakki- eli lohikäärmepuun suku Dracaena, jonka joitain edustajia on kaupan meillä huonekasveiksi. Kaikki Teneriffan kävijät tutustutetaan siellä kasvavaan maailman suurimpaan yksilöön kanariantraakista D. draco. Se on lähes 24 m korkea ja tyveltään 14 m paksu. Traakkipuita on n. 40 lajia.

Melko läheinen sukulainen traakkipuille on aasialainen liljapuu Cordyline, jonka eräs laji on huonekasvina suosittu verililjapuu C. fruticosa. Nämä liljat ja traakit erottaa parhaiten juurten väristä, sillä traakkipuu- kasveilla on keltaiset juuret ja näillä toisilla valkoiset.

Myös huonekasvit anopinkieli Sansevieria ja tuonenkielo Aspidistra ovat käärmeenpartojen lähisukulaisia, samasta Ruscaceae- heimosta.

Parsa Asparagus on antanut nimensä Asparagaceae- heimolle ja myös suuremmalle yksisirkkaisten ryhmälle, Asparagales- lahkolle, johon edellämainittujen lisäksi kuuluvat myös mm. kämmekät ja  kurjenmiekkakasvit.