maanantai 10. elokuuta 2015

Loppukesän kuulumisia

Ollaan Laurinpäivässä, ensimmäinen kolmannes jo eletty elokuusta. Lämmin kesäkin viimein saatiin, kun kuukausi vaihtui. Kasvikunta on myöhässä, kun pihlajanmarjatkaan eivät vielä punerra. Tai sitten niitä on niin vähän, etten näe...

Ensimmäisessä kuvassa on isoksi pensaaksi paisunut väriherne Genista tinctoria, joka kasvaa taimimaata reunustavassa penkissä värisauramoiden ja pikkusormustinkukan ym. seurassa
Väriherneen takana oikealla kasvaa marto luumupuuni, Prunus domestica Kuntala Kuntalan punaluumu, jonka pituus on kohta viidessä metrissä, ei tänäkään vuonna kukkinut, joten eipä ole luumuja odotettavissa. Se ei ole vielä kertaakaan kukkinut. Toivottavasti sillä ei mene niin kauan hedelmien teon alkamiseen kuin 1980-luvulla istutetulla punakanelilla, jolla on nyt toinen kukintavuotensa meneillään. Ehkä tuolla kasvupaikalla on liian valoisaa, sillä lähelle istutettu viherherukkakin on jo kasvanut monta vuotta ilman kukkimisaikeita. Muutaman metrin päässä toinen viherherukka kasvaa hulppeasti ja marjoo hyvin.
Tahvosen puutarhaesitteessä kehotetaan kyllä istuttamaan kaveri pölytyksen varmistamiseksi, vaikka onkin itsepölytteinen lajike, mutta ilman kukkia ei mikään onnistu.

Keltaista on runsaasti. Amerikanreisulta muutama vuosi sitten tullut siemenpussi päivänhattuja Rudbeckia fulgida osaa näemmä huolehtia jälkeläistuotosta, mutta hieman suurpiirteisesti. Uusia taimia ilmaantuu entisten lähistölle, jopa paksuun nurmeenkin jokunen, vaikka nämä kuvan yksilöt ovatkin taimimaalla, jota ei ole muutamaan vuoteen muokattu.
Maantien lähellä, pensasaidan varjossa iloittelevat punalehtinen ripsialpi Lysimachia ciliata ja tarha-alpi L. punctata. Jokunen isohirvenjuuri Inula helenium sinnittelee tässä monen neliön kasvuston reunassa
Suureksi ilokseni Kristiinankaupungin sukulaiskodista pari vuotta sitten tuotu myskimalva Malva moschata on istunut hyvin alapihan vaahterankannon viereen tehtyyn penkkiin. Ensimmäiset kukat aukesivat pari päivää sitten. Kuten alakuvasta näkee, varret ovat toistametriset ja saavat hieman tukea muutamasta punaherukan oksasta, kun varsinainen tukikehikko jäi laittamatta ikuisilta tuntuneiden sadepäivien aikana.
Varsinainen yllätys löytyi eilen timanttituijan takaa, jonne olin heitellyt hedelmyksiä syyskuussa 2013 itämisen toivossa, ja sinne ei ilmaantunut viime keväänä yhtään tainta. Nyt tuli palkintoa, sillä keltapeipin lukuisten lonkerovarsien alta paljastui puolenkymmentä honteloa myskimalvan pikkutainta. Siinä on sille erityisen hyvä olokohta, saakoon levitä siitä seinän vierustaa myöten, jos paikka on muuten liian varjoinen
Myskimalvan sijainti talon alapuolella. Tuossa ylätasanteella malvan kohdalla olisi jasmikkeelle hyvä paikka, kunhan sillä kohtaa oleva koivunkanto saadaan kuokituksi pois. Itse asiassa kantoja on kaksi, alempi kanto antakoon tilaa rinteen porrasaskelmille.

Ihme kyllä harmaamalvikki Lavatera thuringica, jonka aika on myös nyt, on melko hyvin vielä pystyssä.
Kuten ukonhatutkin Aconitum cammarum, jotka alkoivat kukkia viime viikon lopulla.

Köynnöskasvien karsiminen talon länsiseinällä on edennyt niin, että lehdet ovat kuihtuneet. Katkaisin kaikki varret maata myöten, kun matka oli ylennyt räystään sisään. Saman kohtalon saivat ylämäen pihlajaan kietoutuneet kelasköynnöksen Celastrum pitkät versot, sillä lähelle on jo parina vuonna ilmaantunut huolestuttavan innokkaita juurista nousevia versoja, jotka reipastuessaan tekisivät rinteestä läpipääsemätöntä tiheikköä punalehtiruusujen ja tuomien kanssa.


Saha kävi sitten syömässä myös tiemaalle nousseen pitkänsalskean tammenkin, sillä rungon kasvaessa paksuutta siitä ei kohta enää auto mahtuisi. Puun juuret tiehiekassa ovat niin vaikeasti kaivettavissa, että hylkäsin ajatuksen heti kättelyssä. Harmi, se oli ainoa suorarunkoinen tammen alku tällä tontilla.
Tammireppana pääsi samaan kasaan jasmikkeen oksien kanssa.  Suorasta rungosta voi tehdä muistokepin johonkin tarkoitukseen.
Pihajasmike on nyt mietintämyssyssä sekin, sillä sain karsittua sen kokonaan alas, ja paljastui, että juuriston alueella on lukuisia uusia siirtokelpoisia taimia. Talon alakulmalla olisi hyvä uusi kasvupaikka, jossa ojentelutilaa on paremmin , ja tietysti myös kauempana entisen pellon alueella.


2 kommenttia:

  1. Ihastuin tuohon ripsialpiin! Erikoinen ja kaunis!

    VastaaPoista
  2. Heippa Leila! Kiitos kommentista. Ripsialpi on sitäpaitsi hyvin vahva kasvi, se oli valloittaa minulta koko lipputangon penkin, kun en huomannut sen maassa suikertavia vahvoja juurakkoja. Ne ovat muuten hyvin tiukasti maassa, saa kitkeä kaikin voimin, jos aikoo saada nyhdetyksi. Nyt saakoot levitä mielin määrin tuossa paikassaan. Mielestäni lehtien puna on parempi alkukesästä, ja koko kasvi muistuttaa punaista kukkaa siinä vaiheessa.

    VastaaPoista