Lämmintä elokuuta

Koirien penkin korkeimmat ovat keltainen kompassikukka ja vaaleanpunaista esittävä preeria-angervo. Vaikka ukonhattukin on yli metrin, se näyttää pieneltä!

Onkin päädytty hieman viimevuotiseen tapaan elokuun korkeapaineeseen, vaikka tämänkertainen alkoikin selvästi myöhemmin, vasta elokuun puolella. Niin tai näin, nyt ei sada ja kirkkaita päiviä tarjolla. Rännisaavien vesi vihertää. Olisi revontulien ja tähdenlentojenkin katselun mahdollisuuksia, jos olisi intoa iltaisin tallustella reilusti kymmenen jälkeen. Aurinko antaa nyt n. 15-tuntisen päivän, kun se nousee hieman ennen kuutta ja menee mailleen iltayhdeksän tienoilla.

Kuva on tältä aamulta n. 8.30 pallohortensiasta Hydrangea arborescens..

Yöt menevät melko viileiksi, niin että kastetta on aamuisin, ja siitä haihtuva sumu tekee aamupuoleen maisemat pehmeiksi. Siten ei ole kiirettä aamutoimille, ennenkuin on vähän kuivahtanut.

Vuoristolaiskarviainen on parhaimmillaan elo-syyskuun vaihteessa.

Marjatkin maistuvat paremmille, kun niillä on päivän lämpöä poskissaan. Tähän aikaan vuodesta aamiainen suoraan pensaasta on luksusta! Herukat tarjoilevat sen, karviainen on vielä hapan.

Pensasaidan omalla puolella varjoisuus lisää ruohon kasvua, vaikka tämä pelto onkin hyvin läpäisevää hietaa.

Puutarhatyöt saavat lisuketta kuihtuneista kukkavarsista ja yli äyräiden paisuvista pensaista. Kun on kuivaa, ruoho ei onneksi kasva, joten pärjää vähemmällä.

Jasmikkeen ja syreenien karsitut oksat kuivuvat nyt hyvin pressulla ja laatikoissa, vaikkei juuri tuulekaan.

Pitäisi ulottaa karsimisreisua vielä muuallekin puutarhassa, sillä idänkanukka näyttää vallan riehaantuneen, oksat monta metriä pensaasta poispäin. Lehtikuusi alakulmassa vasemmalla on  neljän metrin päässä, matkalla on ohitettu parin metrin päässä oleva tuija oikealla...

Kuihtuneet villiviinien ja kärhöjen versot irtosivat ikkunan alareunaan asti alhaalta nykimällä. Loppu näyttää jäävän toistaiseksi lintujen (=pikkuvarpuset) suojapaikaksi.

Varsinainen syyskesän kukka on pieni tummakukkainen tarhapäivänlilja, jonka lehtien pitää alkaa kuihtua, ennenkuin kukkavanoja näkyy. Kuvassa on toistaiseksi ainoa tälle kesälle. Aika monta nuppua on saanut tehtyä samaan vanaan! Tätä puolet isompi rusopäivänlilja Hemerocallis fulva on kukkinut jo jonkin aikaa, ja vielä sitä riittää.

Alasleikatut vuorikaunokit Centaurea montana ovat alkaneet kohentua uuteen kukintaan, parkkipaikan reunalla ensimmäiset.

Autotallin seinustan morsingolla Isatis tinctoria on monessa vaiheessa olevia kukkavarsia, toiset vasta alkavat, toiset jo kohta varistavat siemeniä tummanruskeista liduistaan. Jos nuo kaikki kukat valmistavat itämiskykyistä siementä, niin sillähän kylvää puoli hehtaaria...

Aurinkonauhuksella Ligularia stenocephala on mukavaa aamulla, mutta kuivana aikana sen lehti alkaa nuokkua keskipäivän kuumassa. Jaloangervotkin jo kukkivat!

Myskimalva Malva moschata on avannut jo paljon nuppuja, mutta vielä niitä on jäljellä.

Muuten, edelleenkään ei ole näkynyt pihlajanmarjoja, joten ei kai niitä sitten tullutkaan. Olikos se niin, että pihlaja ei kahta taakkaa kanna? Tässä todistetta eilisen keskipäivän aikaan. Onko siis ensi talvena lunta, kun ei ole marjataakkaa...