Pyörähdys helteisessä puutarhassa

Myskimalva Malva moschata kukkii. Sitä saa aina ihailla, kun käy heittämässä viereen uuden sylyksen katkottuja oksia...

Iltapäivän lämmöt nousivat vielä tänäänkin 24 asteeseen, eilen mentiin yli hellerajan. Aamulla taivaalle oli tullut ohut pilviharso, joka kyllä kuihtui päivän mittaan lähes olemattomiin. On ensi yöksi ennustettu trooppista yötä, eli lämpö ei laskisi yölläkään juuri +18 syvemmälle, mutta kyllä sitten pitäisi olla pilviä taivaalla, ei se muuten pysy. Esimerkiksi tänä aamuna oltiin selkeän yön jäljiltä hädin tuskin +10 asteessa. Hikisiä päiviä siis vietetään!

Koreansyreenit Syringa wolfii ovat täynnään kuivia oksia, ja laidoilla olevat taas kasvattavat maahan asti taipuvia sivuoksia, joten leikkuuta pitää harrastaa. Jos ei leikkaa ja tulee lunta, niin puut rikkoutuvat, se on nähty moneen kertaan.

Olen kuitenkin päättänyt viedä pensaiden muotoiluprojektit loppuun, kun niissä on liian paljon mahdollisuuksia ratkeiluun ja maahan asti taipumiseen. Ja esim. mustaherukan maassa retkottava verso tekee heikon makuisia marjoja, niitä ei tee mieli panna mehun tai hillokkeen joukkoon. Kaksi kunnollisen kokoista kekoa jo odottaa haketusta sitten joskus, onko se tänä syksynä vai myöhemmin? Vielä pitäisi keskittyä tienvarren syreeniaitaan, siinä on taipumia liikaa.

En muistanutkaan, että minulla on yksi harvinaisuuskin päivänliljojen joukossa. Se on Taimi-Moision tarjontasivulla esitetty nimellä 'Taj Mahal'. Se alkoi kukkia 25 08, on siis aika myöhäinen lajike, vaikka kasvupaikka onkin penkin aurinkoisella laidalla kevät-kesällä kukkivien keltapäivänliljojen joukossa. Siirsin sen tähän paikkaan 2008, kun penkki muotoiltiin uudelleen, mutta se ei ole kukkinut sen jälkeen ja tietysti luulin, että se jotenkin hävisi. Samaan aikaan nimittäin osa runsaasta keltapäiväliljojen kasasta muutti sisareni Marja-Leenan Messilän mökille, mutta ei sielläkään myöhemmin ollut merkkiä tästä. Voihan olla, että juuri tänä kesänä sielläkin se kukkii. Muistaakseni olen ostanut tämän niiltä ensimmäisiltä puutarhamessuilta Helsingissä, joissa kävin, niillähän myydään perennaliljoja mukulapusseissa.

Eilen odotti syreeninperkaajaa muheva yllätys, kun tästä aidanteesta löytyi hyvinvoiva iso pihajasmikkeen alku, kaksi metristä versoa ylöspäin ja yksi puolimetrinen melkein maan rajassa. Se oli kukkinutkin tänä vuonna! Helena istuskeli jasmikkeiden kukka-aikaan ihan vieressä, puutarhakeinussa ja kehui kovasti jasmikkeentuoksua. Mutta ei tullut mieleen, että hajulähde oli niinkin vieressä! Saakoot se jäädä etupihan tuoksuntuojaksi, ehkäpä pitävät syreenin kanssa toisiaan kurissa, kunhan vain saan karhunköynnösten kasvua hillityksi siinä "hellanhautausmaan" kulmalla.

Tällä patiolla oli pihajasmike jo 1970-luvulla, Elsan istuttamana, ja varmaan tämä on sen kasvin muistoa, syntynyt juurenkappaleesta. Sen kasvin otti mukaansa serkkuni Kaarina 1980-luvun alkuvuosina, kun häneltä sellainen puuttui ja tässä paikassa se oli kasvanut liian suureksi. Ensin lapiolla ympäriinsä, niin että suurin piirtein kakun koko oli tiedossa, ja sitten hänen Mitsubishi-autonsa vetokoukkuun kiinni köysi, jolla kiskottiin. Ja hyvinhän se nousi! Nyt löytynyt taimi on pari metriä pohjoiseen sen entisen sijaintikohdasta.

Ladonnurkan koristeeksi 1960-luvulla istutettu pihajasmike Philadelphus coronarius paisui ja paisui, siinä on versojen katkaisun jälkeen näkyvillä useampia taimia, toinen toisissaan kiinni, ja nuo vihreät ovat kymmeniä uusia verson alkuja leikkuun jälkeen. Nyt saivat tänään kyllä Round-up-käsittelyn, kaikki muut paitsi oikean reunan kaksi alkua, jotka aion siirtää, kun taas alkaa sataa ja maa kastuu.

Poistin etualan vaalealta kohdalta monta pulkallista maata, jossa oli mullan ja auringonkukan siementen tuottamaa maata, ja tilalle sitä hyvää karkeaa soraa, joka kovettuu maanpintaan sateella. Näin toivon kulkuväylän levenevän. Samaa soraa tuli myös ihan kivijalan tyveen, jossa hieman levitän talonvieren kulkuväylää, kun se saisi olla reilun puolen metrin levyinen ollakseen turvallinen.

Ehkä istutan myöhemmin tähän rinteeseen kuitenkin vain vuorenkilpeä, se tuntuu sopivan kasvamaan näin kuivassa. Tässä kuvassa se levennys näkyy, vielä pitää jatkaa alaspäin, kunhan tulee mahdollisuus ottaa noita alimmaisia vuorenkilpiä pois tieltä. Työn ajaksi on kukkaruukut nostettu väylän toiselle puolelle.

Lipputangon penkissä alkavat viimein jo kallionauhukset Ligularia dentata vilautella nuppujensa sisältöä, niiden taustalla yksi punainen syysleimu 'Spitfire' on myös ehtinyt. Valkoinen syysasteri vielä sen vieressä tiukassa nupussa. Ensi viikoksi on ennustettu sadetta joka päivälle, ehkä se saa kukintaan enemmän vauhtia.

Vuoristokarviaisen poiminta on jo lähellä, ehkä viikonlopulla jo... Jos nyt sataisi, niin marjoista tulisi äkkiä makeampia, nyt ne kuluttavat energiaansa vain hengissäselviämiseen ja haihduttamiseen.

Kyllä pitää yrittää ryhdistäytyä punalatvan Eupatorium cannabinum suhteen! Se on tässä vienokirsikan vieressä ihan liian kuivassa, vaikka saven sekaisessa penkassa kasvaakin. Ehkä muutama metri etelään, huoltotien yläpuolelta voisi löytyä sopiva kohta, mutta se tarvitsee aika reipasta kuokkimista, kun heinät kasvavat siinä niin hyvin.

Luulenpa, että mikään ei enää voi estää tätä hemlokin Tsuga diversifolia (?) tainta kasvamasta puuksi, sillä on kovin hulppean oloiset uudet kasvut tälle vuodelle. Taimihan on alun perin Mustilan alkuun saattama, ja jäi yli Istuta puu-tapahtumasta. Kun olen yrittänyt kasvattaa hemlokkia jo aikaisemminkin ja huonolla menestyksellä, en suhtautunut tähän tulijaan kovinkaan toiveikkaasti. Se sai paikkansa rusopäivänliljojen lähistöltä ja eleli hiljaista elämää useita vuosia näkymättömissä.

Kun katselee kasvatusohjeita metsänkasvattajalle, niissä korostetaan suojapuuston merkitystä kasvupaikan varjostajana. Sellaista nämä korkeat perennat siis ovat taimelle tarjonneet. Parina viime vuonna hemlokki on saanut kuitenkin intoa tuottaa jo varttakin. Neulasryppäät ovat kuin vaaleanvihreät helmet harvassa nauhassa. Sellaisilta kyllä näyttää ison kanadanhemlokin oksankärjistä otettu kuva. Kovin korkeaa puusta ei pitäisi tulla.