Keskikesän kuulumisia

Lähestytään kesäkuun loppua, ja kuuma kausi pitää otteessaan. Sadetta ei ole saatu, joten kasvit kiirehtivät kukintaansa, ja sesonki on tavallista lyhyempi. Yläkuvassa on tuloksia ainoasta "sateesta", joka tässä on ollut, nimittäin pihajasmike varistaa kukkiaan. Vettä toivottaisiin!

Puutarhassa on kääntynyt esiin keltainen lehti, kun niin monet tarha-alpi-Lysimachia punctata istutukseni ovat kukassa. Myös on tulikukkien Verbascum aika, siis heinäkuisia näkymiä. Alimman kuvan väriherne Genista tinctoria on tummin keltainen, taustalla myös värisauramoita Anthemis tinctoria kukassa.( Jostain syystä näyttää, kuin kamera olisi ollut kallellaan, vaikka maa on tasainen?)

Juhannuksen jälkeen eli tällä viikolla tehty ruohonleikkuu antaa nähtäväksi melko vaalean sängen, uutta ei paljon verso, mutta en sitä kyllä kaipaakaan, kun muunlaisia puutarhatöitä olisi paljonkin tarjona.

Kuvasta pitäisi keksiä, mitä oikealla puolella ei olekaan? No, kerrotaan, sehän on japanintatar Reynotria japonicum, jota olen kaatanut jo kahteen otteeseen aiemmin, ja tänään sain työn loppuun. Jäljellä ovat enää vanhastaan olleet vuorenkilvet. Mikäli uutta versontaa vielä tulee, hoidan niitä Round-up:illa, jotta saisin sen häviämään kokonaan. Tatarmetsä oli reilut kolme metriä korkeaa, ja tunsin itseni ihan viidakonraivaajaksi. Helposti teki pikku sirppi kuitenkin työtään!
Nyt "raadot" kuihtuvat kompostilla päällimmäisinä, ja paksuista varsista saa varmaan poltettavia osia myöhemmin irti, että maatuminen menee nopeammin. Niiden seuraksi menivät kukkivat lipstikat Levisticum officinale, toivossa että tulisi uutta versontaa myöhemmin, joista voisi tehdä yrttimaustetta. Nämä lehdet olivat jo ohittaneet hyödyntämisiän. Raparperien isot kukkavarretkin menivät samaan ompeluseuraan.

Sirppi suihki tänään myös alapellon taitteessa, jossa on ollut Pentin karviaismaa. Lähes kaksimetrisestä nokkos- ja saksankirveli- Myrrhis odorata tiheiköstä paljastuivat vuoristolaiskarviaisen pensaat ja liuta alueeseen eksyneitä haavan- ja kriikunantaimia, kun pariin kesään en ollut ehtinyt sille kulmalle. Jo oli aikakin! Puolet rinteestä on vielä sirpittämistä vailla, vanhaa vattumaata pääosin.

Alapellon kuivin niitty maantien lähellä saa jatkaa omilla ehdoillaan. Nyt on alkanut matarain kukinta, kuvassa on ensi sijassa paimenmataraa Galium album, mutta myös piennarmataraa G. x pomeranicum tässä on, se on eri sävyisen keltaista.

Alapellon alimmaista kulmaa tien varressa värittävät mahtavat verikurjenpolven Geranium sanguineum mättäät ja suomentatar Aconogonon fennicum esittää parastaan.

Ja etuoven portaiden tienoilla näyttää nyt tällaiselta: pensaskärhö Clematis recta kukkeimmillaan ja jalopähkämötkin Stachys macrantha alkaneet...