Täytyy heti sanoa, että kyse on aivojen työpöydästä, jonne alkukuusta tupsahti tattarikasvin Fagopyrum esculentum englanninkielinen nimitys buckwheat. Sisareni Raija oli puolestaan blogini perusteella työstänyt tattariasiaa ja yhdistänyt sen kotimaansa ruokakauppojen tarjontaan latinalaisen nimen perusteella.
Minun ajatukseni johtivat taas siitä englanninkieliseen kasvin nimeen buckthorn, orapaatsama Rhamnus cathartica, joka on eurooppalainen-aasialainen piikkinen pensas. Se on lintujen suosima pesimäpaikkakasvi peltojen välisissä kiviaidoissa Englannissa ties kuinka vanhalta ajalta. Sitä kasvaa Suomenkin lounaisimmassa kulmassa luonnonvaraisena. Pohjois-Amerikassa se on tulokaskasvi, ja haittaa kovin soijanviljelyä, koska soijakirva talvehtii orapaatsamassa ja keväällä leviää viljelyksille.
Innostuin siitä katsomaan, mitä kasvisukulaisia orapaatsamalla ja meille paljon tutummalla korpipaatsamalla Rhamnus frangula (=Frangula alnus) maailmalta löytyy. Paatsamain heimoa Rhamnaceae löytyy lähes koko maapallolta, siis hyvin vanha kaksisirkkaisryhmä on kyseessä. Sen sukulaisia on tavattu jo liitukaudelta 94 miljoonaan vuoden takaa.
1970-luvulla tunnettiin 58 sukua, joissa lajeja n. 700. Tämän heimon mukaan tuolloin nimettiin myös suurempi kasviryhmä, lahko Rhamnales. Nykyisin paatsamain heimo kuuluu suureen lahkoon Rosales. Paatsamain sukuja on nyt vähemmän, vain 52, mutta lajeja on havaittu enemmän eli 925.
Rhamnus-suku jaetaan kahteen pääryhmään, piikkiset ja piikittömät. Edellisessä on hyvin monia kuivuuteen sopeutuneita pikkupensaita tai -puita ja köynnöksiä. Aika moni niistä kasvaa eteläisten- keskisten Kalliovuorten rinteillä, mutta paljon lajeja myös Välimerenseudulla, endeemisiäkin lajeja on ehtinyt kehittyä useita näin vanhan suvun ollessa kyseessä. Välimeren seudulta peräisin oleva italian orapaatsama R. alaternus on viety istutettavaksi mm. Uuteen Seelantiin, ja siitä on joillakin saarilla kehittynyt maanvaiva.
Paatsamakasveja on esiintynyt kauan myös ihmistoimintojen seuduissa, kun ryhmästä tunnetaan useita värikasveja, joista saa mm. vihreän china green- värin ja keltaisen värin Persian berry. Korpipaatsamaa käytetään myös monin tavoin värjäyksessä (Käypä katsomassa Riihivillan blogeja, ei uskoisi!).
Katsellessani tarkemmin lajien levinneisyyksiä ym huomasin, että eräs piikitön amerikkalaislaji R. californica on saanut paikallisen nimen coffeeberry, punamarjainen kasvi, jonka marjat muistuttavat kovin kahvipensaan marjoja. Meikäläinen korpipaatsama, joka myös kuuluu piikittömiin, on mustamarjainen, ja näitä kahta värivaihtoehtoa esiintyy paatsamalajeilla runsaimmin.
Tästä ei tietysti ollut kuin pikku vaiva katsoa, josko kahvi ja paatsamat olisivat peräti sukua keskenään. No, niin ei käynyt. Heimotkaan eivät ole kovin läheisiä. Kahvipensaan suku Coffea kuuluu matarakasvien Rubiaceae heimoon, ja sukuun kuuluu n. 60 lajia, joista kaksi on varsinaisia viljelylajeja. C. arabica on suositumpi, sillä n. 3/4 kahviviljelmistä, vaikka siinä on melko vähän kofeiinia. Toinen on kongon- eli robustakahvi C. canephora, joka viljellään n. 1/4 :lla kahvitiloista, ja siinä on puolet enemmän kofeiinia kuin arabica-kasveilla, jopa 4 %. Luonnonvaraisten kahvilajien runkoja on täytynyt ottaa viljelyn avuksi, kun erilaiset taudit ja vaivat uhkaavat kahviviljelmiä. Onneksi valinnanvaraa on monta lajia.
Buckwhweat sanan alkuosa muistuttaa aika paljon suomenkielen sanaa pukki, ja kun katselin sanakirjan tarjoamaa valikoimaa, niin kas kummaa, sieltähän se pukki tulikin, ja lisävaihtoehtoina buckille muita urokselle löytyviä suomenkielisiä vastineita, mutta myös keikari hieman halveksivana nimenä koreilunhaluiselle miehelle. Varmaan hyvin vanha laina meillä! Taloushistoriallisesti buckthorn- nimitys liittynee Englannissa lampaan ja vuohen kasvatukseen. Ehkäpä orapaatsama on kelvannut mainioksi aidaksi laitumille kasvaessaan luontaisesti kiviaitojen vierillä piikkisenä ja runsaasti haarovana. Pukit ja muut lampaat ovat laiduntaneet siellä missä pitääkin. Toisaalta aitoja tarvitaan muistakin syistä, joten oraisilla paatsamilla on ollut kysyntää.
Keikarista taas päästään keikarinkukkaan eli gardeniaan Gardenia augusta. Sen kasvitieteen antama suomenkielen nimi on nykyisin kiinangardenia. Vaikka asunkin kirkon vieressä, olen tuskin koskaan nähnyt sulhasella napinläpikukkana gardeniaa, jollaiseksi se mainitaan. Kukka on ruusumainen ja upea. Sen siemeniä saa mm. Exotic Garden- siemenmyynnistä, ja jos on järjestää kasvihuonemaiset kotiolot (kosteaa, lämmintä), niin kasvatus voi onnistuakin. Kukkakaupoista sitä saattaa löytyä valmiiksi kasvatettuna. IKEA kauppaa ruukkukasvina tuoksugardeniaa G. jasminoides. Sillä nimellä G. augusta tunnettiin aikaisemmin, eli kyse on samasta kasvilajista.
Gardenia-sukuun kuuluu parisen sataa ikivihreää lajia alueelta Afrikka - Etelä-Aasia- Austral-Aasia- Oseania, siis Vanhan mantereen lajeja. Gardenia on Pakistanin kansalliskukka. Gardeniakasveja käytetään myös värikasveina, siitä saatavan keltaisen värin takia siitä on tullut sahramin korvike. Vanhimmat sillä värjätyt keltaiset tuotteet olivat kiinalaisten mandariinien kaapuina. Kiinalaisena lajina tunnetaan isokukkainen G. grandiflora.
Gardeniat ja kahvipensas kuuluvat molemmat matarakasvien heimoon. Tämä ajatusleikki siis eteni kahta kautta mataroihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti