Sebastianinpäivän kuulumisia

Yläkuvasta (keskipäivällä lauantaina) näkee, kuinka voimakkaasti etupihan tuijat ja katajat ovat kasvaneet näiden viimeisten kosteiden kesien aikana. Pituutta on tullut vuodessa runsaat puoli metriä! Enää ne eivät jää aurauslumivallien alle. Myös vasemman nurkan alppikärhöt Clematis ovat korjanneet ikkunaremontissa 2010 menetetyt versonsa jo täyteen mittaan, runsaaseen kuuteen metriin. Joukossa on villiviinejäkin Partehenocissus, mutta niiden kasvuvauhti on hitaampi, ylimmät kaksi metriä on pelkkää alppikärhöä. Keskellä seinämää kasvaa humala, sen on kasvatettava uudet versot tyvestä asti joka vuosi.  Myös talon etupihan puolella valkoisten kärhöjen istutus näkyy saaneen jo lähes pari metriä korkeutta, mutta siinä on kuivempi kasvupaikka kuin muualla, kun vettä tulee vain kastelukannusta. Olen istuttanut ne liian lähelle seinää, mutta kun taimilla oli tuolloin mittaa vain parikymmentä senttiä....

Alatien varteen vanhojen omenapuiden kaadon muistoksi istutetut kolme kartiotuijaa ovat nekin jo pikkupuun kokoisia, korkeutta on  enemmän kuin minulla.

Päivä on nyt pidentynyt lähes seitsemään tuntiin, ja tänä aamuna aurinko nousee ensimmäisen kerran jo ennen yhdeksää. Eletään pakkaskautta, viikonlopulla ihan tämän talven ennätyksiäkin etelä-Suomessa, kun Parikkalassa mitattiin enemmän kuin -33. Meidänkin mittari näytti eilen -28 asteen lukemaa. Sisäilma on kuivaa ja sähköisyys suurta, joten kostuttamista täytyy harrastaa. Kylmyyttä riittää pohjoisella pallonpuoliskolla muuallakin, toisaalta saamme lukea uunikuumista päivistä Australian etelä- ja kaakkois-osissa.
Joulukuun alussa sataneet lumet jäivät sitten koko talveksi, joten routaa on hangen alla aika vähän. Sehän tietää keväällä lumien mentyä aikaista kasvuun lähtöä.
Kahden viikon päässä näyttää olevan kynttilänpäivä, joka on aina helmikuun alussa, ja siitä viikon päässä on jo laskiainen, Raijanpäivän tienoilla. Laskiaistiistai, virallinen paastonajan alku, on aina 40 päivää (eli 7 viikkoa) ennen pääsiäistä, joten tänä vuonna pääsiäinen osuu maaliskuun viimeisen viikon päätteeksi. Näiden kevätjuhlien paikka vaihtelee, koska pääsiäinen on kevätpäivän tasauksen (20.03) jälkeisen täydenkuun jälkeen, ja täysikuun tapaamme aina 28 päivän jaksoina. Tänä vuonna pääsiäisen ja laskiaisen paikat määräävä täysikuu on 27.03.

Sisäkukat tarjoavat iloa talven paukkuessa nurkissa. Perhoskämmekkä Phalaenopsis tuli taloon loppuvuodesta 2011. Sillä oli monta isoa yhteyttämislehteä, jotka kasvoivat vuoden aikana vielä lisää kokoa, niin että ruukku on koko ajan keikahtamaisillaan. Nyt vuoden päästä eli joulukuulla 2012 se päätti alkaa uuden kukintajakson, jonka ensimmäinen kukka avautui pari viikkoa sitten.

Joulun kukaksi tuli naapurista jouluamaryllis Hippeastrum eli ritarinkukka, jolla oli tulossa yhtaikaa kaksi kukkavanaa, ja noissa muhkeissa valkoisissa kukissa on kerrottu teriö, vaikka kyllä kaksitoista kukkaa samaan kasaan näyttäisi joka tapauksessa isolta. Matkalla lähtiessäni tammikuun 9 päivänä mikään niistä ei vielä ollut auennut, ylempi kuva on matkapäivän aamulta, mutta kotiin viikon päästä palattua juhla oli täydessä käynnissä ja oli kiire tukea kukkavanoja, jotka olivat taipuneet ikkunaa vasten. Kolmaskin vana näyttää olevan, mutta kuinkahan lienee sen kasvun, aika hitaalta nyt tuntuu.
Valkoinen ja punainen joulukaktus kukkivat viikon-kaksi vielä, kohta sekin on ohi. Verenpisarat ja kapealehtibegoniat jatkavat talvehtimistaan alakerran ikkunoilla, melkein kaikki lehtensä tiputtaneina. Pian on aika etsiä mustanmerenruusun ruukku ja katsoa, saako siitä kevättalven ilon. Pelkään pahaa, että se on unohtunut autotallin pöydälle ja saanut kylmää. Tänään pitäisi toimia, kun pakkasta on vain -10, kun avaa autotallin oven. Siellä nimittäin talvehtivat peitetyissä laatikoissaan myös maa-artisokat.

Ennen vanhaan, omavaraisuuden aikana oli käytössä toisenlainen kevätkukka: Porkkanoita kuoriessa otettiin juureksen kantaosa huolellisesti leikkaamalla talteen ja pantiin heti veteen lautaselle leikkuupinta alaspäin. Yhdelle lautaselle mahtui useampikin kanta. Muutamien päivien kuluttua alkoi kasvaa ihanan hempeän vihreitä pikkulehtiä, jotka saattoivat kasvaa jopa viisisenttisiksi, jos muisti huolehtia siitä, ettei vesi pääse loppumaan. Saatu kasvusto antoi myös mukavaa porkkanantuoksua. Kuiva huoneilma estää isommat mitat, eihän kasvilla ole juuriakaan. Myöhempinä vuosina on kasvatettu salaattiaineksia, kuten vesikrassia tai idätettäviä muita siemeniä, jos tilaa on kukkalaudalla riittänyt, mutta tuoksussa ne eivät porkkanaa voita.