Kuukausi vaihtuu

Käännytään loppukesän mailmaan, koska ohrapellot ovat muuttamassa vihreän värinsä keltaiseen. Juuri tänään Lyöttilän peltoaukeilla oli jo selvästi keltainen ilme. Sadonkorjuun aika siis alkamassa lähiviikkoina, nyt ensin poimitaan marjasatoa. Kesäkurpitsa- ja mangoldin (otsikkokuva) lehtiruotipaistoksia onkin jo valmistettu parina viikkona, ja kesäkaalia kuukauden.

Keväällä naapurista matkustaneet ruusupavun Phaseolus taimet ovat saavuttaneet jo parimetristen tukikeppiensä yläosan ja kukinta käy vilkkaana, papujakin jo kehittymässä!

Rudbeckiat 30 07 2012

Keltaisuus on ottanut valtaa lisää myös puutarhassani. Black Eye Susanit Rudbeckia fulgida (yläkuva) ovat parhaassa loistossaan ja niin myös nyt päivänsilmät Heliopsis helianthoides (alakuva), joita kasvaa taimimaalla jo toista vuotta odottamassa sijoitusta. Huoltotienvarren penkki saa niistä asukkaita, kunhan sienen mellastus siinä loppuu. Rudbeckiat istutin koirain muistopenkkiin, mutta niitä pitää harventaa, koska taimet ovat pulskistuneet liikaa.

Ukkossateet hillitsivät kovin tarha-alpien kukintaa, ja tietysti kaksimetriset harmaamalvikit Lavatera thuringiaca kaatuilivat, joten niiden kanssa on ollut hommia (alakuva).

Ihme kyllä korkeimman ja vankimman perennani töyhtöangervon Aruncus dioicus komeimmat oksat kallistelevat maahan. Toinen ihme on ollut puolestaan palavarakkaus Lychnis chalchedonica, joka puolestaan ei ole kaatuillut toistaiseksi!

Preeria-angervoja, kompassikukkia ja tavallista kultapiiskua kukalla.

Koirain penkin muutamat vaaleanpunakukkaiset preeria-angervot Filipendula rubra, joita näkyy Rudbeckian kuvassakin taustalla, voivat hyvin ja kukkivat, siinä alkaa myös esittää parastaan kompassikukka Silphium perfoliatum, jonka taimia minulla oli pari kappaletta, ne toki eivät ole kooltaan kuin metrin näin ensimmäisenä vuonna.

Lipputangonpenkissä avasi jalokallioisten piristeeksi kukkansa taimenvaihtotorilta matkustanut kirkkaanpunainen väriminttu Monardia, ja myös aurinkonauhukset Ligularia stenocephala siinä alkavat kukkia, kuva alapuolella, niiden latvat lähes kahdessa metrissä. 

Alapihan puolella kriikunain katveessa matalammilla valtikkanauhuksilla Ligularia przewalskii on mukavaa, kun kesä on ollut kosteahko, sillä niiden kukinnot nuokkuvat helposti kuivina päivinä, kuva yllä. Mielestäni vähintään yhtä komean puutarhakasvin saa myös kylvämällä ihan tuiki tavallista kultapiiskua Solidago virgaurea kukkapenkin asukiksi tai luonnonmukaiseen kukkaniittyynsä.

"Piilokuvassa" oranssikeltanon punainen mykeröstönuppu on kuvan keskellä, muu punaisuus kuuluu valamonruusun vesoille.

Elsan joskus aikoinaan naapurista saama oranssikeltano Pilosella aurantiaca on ottanut kotinsa tiilirappujen alushiekasta, ja niitä nousee siihen yksitellen keskikesän-loppukesän aikaan. Valamonruusu siinä metrin päässä kyllä on sitä mieltä, että reviiri kuuluu sille. Juurivesoja saa poista monta kertaa kesässä, että pystyy kulkemaan väylällä.

Kaunokuusama Lonicera x zabelii muistaa olla kauniin punainen myös marja-aikaan!

Ukonhattukin Aconitum x cammarum on ottanut hieman varaslähtöä kukintaan, pääsato kukista kuitenkin elokuulla, ja joskus pitkään syyskuulle asti. Kun pääosa kukista on auki, on näidenkin osana usein kaatuminen, vaikka olisi tukikeppejäkin tiheässä.