Mitä kuuluu arboretumin uusimmille jäsenille

Aluksi kuva perennatehtailun eräästä vaiheesta, marraskuun puolivälistä vaasissa olleet komeamaksaruohon kukkavarret kehittivät runsain mitoin pikkuoksia juuritupsuineen, jotka vuoden viimeisenä päivänä pääsivät aloittamaan aitokasvua mullassa. Sulat kelit ulkona ovat niin lyhytjaksoisia, että sinne en näitä enää istuttanut, kuten edelliset, 15.  marraskuuta.

Kävelin vuoden vaihtuessa arboretumissa katselemassa puuntaimien selviytymistä. Monenlaisilla kohtaloilla on alettu, mutta viime vuoden kosteat, toistaan seuraavat vieläkin kosteammat jaksot ovat olleet pikku alkajille suosiollisia. Erityisesti on ilahduttanut maitopurkkeihin, kirsikkapuun alle unohdettujen pikkuisten selviäminen.
Nehän matkasivat tontilleni keväällä 2008 naapurista, kun siellä isäntä siirtyi puutarhuriksi tuonne "yläkertaan", ja viimeisinä vuosina hankitut ostokset löytyivät. Istutin niitä tontin yläosan koivikkoon, jotta kuumimpaan aikaan kesällä olisi varjostavaa puustoa tarjona. Taimet olivat tuolloin 20-30 cm pitkiä, ja asuneet ainakin 2-3 vuotta näissä taimipoteissa. Valitsin sijoituskohdat myös niin, että entisen isännän ikkunoista nykyinen asukas, jälkeläinen voisi nähdä kaikki taimet. Vajaa vuosi sitten mäeltä poistettiin liuta puita, koska ensi istutus eli koivut olivat liian tiheässä. (Kaikki koivut ovat saaneet alkunsa omalla mansikkamaalla sinne sataneista siemenistä, ja siirretty tänne vanhaan heinäpeltoon 1990-luvun aikana.)

Parhaiten on selvinnyt tässä survival-kamppailussa harmaapihta Abies concolor, joka on ylennyt jo yli metriin. Sen kasvulle koivujen poisto näytti olleen ratkaisevan hyvä asia, ei nyt ole niin paljon juuristokilpailua, vaikka, kuten ylläolevasta kuvasta näkee, yksi koivu on vielä aika lähellä. Kaareva taimi on tukikeppien välissä alkanut kasvaa suorana, ja neulaset ovat hyvinvoivan tuntuisia.

Kahdelle japaninpihdalle Abies veitchii kuuluu sekä hyvää että kohtalaista. Kuvassa on se paremmin menestynyt, josta on tullut aika terhakka taimi, sekin jo yli puolimetrinen. Tämä kasvaa aika lähellä harmaapihtaa. Toinen taimi puolestaan on kasvanut vain kymmenkunta senttiä, eikä neulasellisia oksia ole latvaa lukuunottamatta muualla. Mutta elossa siis sekin. Sen vierestä poistettiin useampikin puu, joten jos veden puute aiemmin haittasi, niin olot ovat korjaantuneet.

Istutin myös kaksi mustakuusen Picea mariana tainta, toiselle niistäkin kuuluu hyvää (ylempi kuva) ja toiselle, (alempi kuva) enintään heikkoa. Ylempi kasvoi alkuun näistä taimista parhaiten, mutta on pituudessa nyt jäänyt häviölle harmaapihdasta. Sen vointi on koko ajan ollut hyvän tuntuista. Toinen taimi sai kasvupaikan tuomen läheltä, ja keväisen puun kaadon jälkeen olinkin vahingossa saanut oksakasan eräät latvat liian lähelle tainta ja se oli taipunut luokiksi alla. Asian ilmettyä vasta nyt syksyllä, viimeistä latvuskasaa siivotessa, ei ollut muuta tehtävissä kuin ottaa tukikeppejä ja paljon sidelankaa ja yrittää saada se suoristumaan ajan mittaan.

Samassa rinteessä on tontille itsekseen ilmaantunut siperianpihta Abis sibirica, sen kasvupaikka on kyllä tullut tähän myöhemmin, kun löytynyt pikkutaimi siirrettiin parempiin oloihin arboretumiin 2000-luvun puolella. Nyt sen korkeus lähenee kahta metriä, ja kasvu on kaunista ja säännöllistä. Taustan metsäkuusi Picea abies ssp abies on nuoremman tyttäreni ensimmäisiä taimikasvatuksia: joulukuusen kävyissä olleista siemenistä saatiin joukko taimia, jotka kaiki istutettiin arboretumin tälle rinteelle1990-luvun alussa. Niiden korkeus on yli 5 m.

Pihan kukkapenkin 2008 koristeeksi istutetut  timanttituijat Thuja occidentalis Smaragd ovat viihtyneet mainiosti sijoillaan, niidenkin korkeus on yli puolentoista metrin, ja kohta täyttävät sen virkansa, johon on toivottu, eli hieman varjostavat kesäkuumalla pation oleskelijaa. Tässä penkin kohdalla oli aiemmin olopihan toinen keinu, mutta pation kunnostus ja laatoitus tuolloin kuljetti toisen keinun arboretumin puolelle tammien alle.

Toinen kahdesta irlanninkatajasta vasemmalla, joulukuusen virkaa ensi kertaa toimittamaan päässyt kartiotuija oikealla. Kuva on otettu joulupäivänä 2011.

 Hyvin ovat menestyneet samoihin aikoihin hankitut etupihan kaksi irlanninkatajaa Juniperus communis Hibernica ja pylvästuijat Thuja occidentalis Brabant siinä tonttitien varressa. Varsinkin katajat tässä ovat jatkuva ilonaihe, ne ovat kokonaan vihreitä ja terhakoita: aiemmin arboretumin alapeltoon istuttamani irlanninkatajat kaikki ovat siellä vuosittain ruskettuneet yhä enemmän ja yksi taitaa olla jo kokonaan jäänyt eloa vaille. Tuijain kasvua ei taida yleensäkään haitata mikään, kaikki tontille eri aikoihin istuttamani ovat alkaneet kasvaa ja voivat hyvin.