Tammikuun lumituhoja arboretumissa

13 01 2012 otetussa kuvassa tilanne kahden ison ja märän lumisateen jälkeen. Arboretumin ilme ei näytä vielä hälyyttävältä. Lehtikuuset ja koivut näyttävät sopeutuvan lumiin. Muut kuvat on otettu muutamaa lumisadetta myöhemmin, tänään eli 19 01.

Kosteat ja runsaat lumimassat juuttuivat viime viikon sadepilvien seurauksena puiden päälle ja pensaisiin, ja koko maisema on ruhjotun näköistä. Monet puut kallellaan ja äskenkin tuli maantien toiselta puolen iso männynoksa tai latva alas, ja katkeamisääni oli kuin laukaus muuten niin hiljaisessa maisemassa. Tämän päivän lumisateet eivät toistaiseksi ole olleet kovin runsaita, mutta kun tuulee samalla, tuisku kerää tulleen lumen vain paikoittain.

Suurin murheeni koskee talvitammea, jonka terhon sain 1970-luvun alussa alunperin Heinäjoen Anttilan puusta. Terho varttui taimeksi Turengissa, orapihlaja-aidan varjossa, mutta koska kasvupaikka oli huono isolle puulle, siirsin sen ensimmäisenä puuistutuksena tälle tontille noin puolimetrisenä 1980-luvun alkuvuosina. Anttilan puun emopuu kasvoi Harvialan kartanolla, jonka metsänvartijan tehtäviä Toivo-isäntä hoiteli. Puu osoittautui fertiiliksi risteymäpuuksi Quercus robur x petraea, sillä sen lehdet eivät varise ennenkuin keväällä. Lehtien pintakin on erilainen vieressään kasvavan metsätammen kanssa, kovempi ja paksumpi, ja se on vastustanut kosteina kesinä hyvin homehtumista. Tämä alkuperä kertoo hieman puiston tammien tulosta Harvialaan, sillä tätä tyyppiä on melko yleisesti länsi-Euroopassa.

Taittuneiden isojen oksien takaa näkyy vasemmalla hieman metsätammen runkoa. Taustalla näkyy myös reippaasti nuokkuva isotuomipihlajan pensas.

 Nämä lumisateet olivat tammelleni kuitenkin liikaa. Sen suurin latvahaara ja lukuisia yläoksia murtui, ja puu joutuu kaatoon, isoja avohaavoja on liikaa. Painavat lumipaakut keräytyivät suuriksi massoiksi latvukseen. Metsätammi vieressä ei ole menettänyt kuin joitakin pikku oksia.

Toinen huolestuttava puu on puistoni kaunotar hopeakuusi Picea pungens, joka istutettiin 1976 äitini 70-vuotisjuhlien muistona. Vanhempani valitsivat tälle puulle kasvupaikaksi suuren kukkamaan, neilikkaruusun seuraksi. Nyt painavat lumet ovat kallistaneet puuta. Kuvassa vasemmalla oleva mänty on suorassa. Kuvasta näkyy, miten ylös pystyy kopistelemaan lunta oksilta 4- metristä lautaa apuna käyttäen. Laudalla voi päästä vain hieman yli puolen välin. Lumi on tiukassa, tämän päivän vaatimaton tuuli ei ole saanut yhtään paakkua liikkumaan. Kun lumi tuli melko sulaan maahan, täytyy vain toivoa, että puu jaksaisi pysytellä pystyssä! Naapurin puhelinlinja on siinä ensimmäisenä vastaanottamassa, jos jotain ratkaisevaa tapahtuu.

Etualan risukasa syntyy Rosa glaucan ja Philadelphus tenuifolian yhteistyönä. Koripaju takana.

Huonosti jaksaa myös koripaju, tulos oli odotettavissakin edellisten vuosien perusteella. Siitä jäi kasvamaan tuolloin ainoastaan muutamia ylöspäin suuntautuvia haaroja ja se teki runsaasti vesoja. Näyttää nyt siltä, että koko latvus leikataan alas. Tiedossa pajunpunontaa keväällä! Samanlaiset kaaret ovat jokaisen kivikoivun Betula ermanii kohtalona.

Pihlajaa vasemmalla ja mäntyjä keskellä.

Mutta tuijat, nepä vasta sitkeitä kestämään. Kaikki puut kasvavat suorina ja ilman murtumia, vaikka niidenkin oksilla oli paljon lunta. Yhtä hyvin sopeutuvat hevoskastanja, saarnet, pihlajat ja lähes kaikki lehtikuuseni. Yleisistä puulajeista kuusi, rauduskoivu ja mänty tuntuvat kestävän tällaisen tykkylumen määrän melko helposti.
Lisää asiaa on Tertun tontilla-blogissani viime viikolta.