Tuomen juurilla, suku Prunus

Kuva-arkistostani löytyi kuva Washingtonista 2010 Brookside Garden-reisulta, jossa kirsikkapuu parhaimmillaan!

 Kevät etenee nyt roudan hävitessä nopeasti. Katsoin juuri, että tämän pihan monirunkoinen ja iso tuomi Prunus padus on kehittänyt silmunsa jo pitkälle! Muutama lämmin, tulevan pääsiäisen ajalle luvattu päivä saattaa saada silmusta esiinpistävät, rypyssä olevat lehdet ojentautumaan esille, ja ennenkuin huomataankaan, kukkaterttu alkaa puskea esiin. Usein kukinta osuu kuitenkin toukokuun keskivaiheille. Silloin puu on kuin valkoinen morsian runsaassa kukkavaipassaan. Kukinta kestää yleensä pari viikkoa. Kukista kehittyy mustia marjoja, jotka ovat lintujen suosimia. Loppukesän ruska muuttaa vihreät lehdet vahvan keltaisiksi. Pirkanmaalaiset ovat omineet tuomen maakuntakukakseen.

Tuomi kuuluu ruusukasvien Rosaceae heimoon. Tässä heimossa on toki paljon puuvartisia, mutta vähemmän korkeita puita, tavallisimpia ovat nämä matalat versiot, jonkalaisia tulee mieleen mm. omenasta, luumusta ja kirsikoista. Tuomi esiintyy pohjoisessa Euraasiassa, Britanniasta aina Siperian aroille asti, ja kasvaa myös etelämpänä, kuten Ranskassa ja Portugalin, Espanjan ja Balkanin vuoriseuduilla. Esiintymisalueen itäreunalla tavataan var. commutata. Tuomen nimi englanninkielisillä kasvupaikoilla on hackberry tai bird cherry.
Sen kuoressa ja muissakin kasvinosissa on amygdaliini- nimistä hyvin karvaalta maistuvaa ainetta, joka sangen tehokkaasti estää panemasta sitä suuhun toistamiseen. Manan majoille tarhuriksi mennyt naapurini sanoi sen olevan tehokas myös jäniksille, sidotaan vain omenapuun rungon ympäri runsaasti tuomenoksaa syksyllä, niin puu saa jäädä rauhaan.

Tuomi on eteläpuoliskossa maatamme sangen yleinen puu/pensas, sen korkeus vaihtelee kasvupaikasta johtuen 3-12 m:iin. Tuomen oksien kasvu on hyvin tunnusmerkillinen, sillä varsinkin alaoksat taipuvat vahvasti maahan päin, ja kosketuksen saatuaan alkaa aika pian kehittyä juuristo tuolle kohtaa, ja latva alkaa sitten reippaasti  kaareutua ylöspäin. Siten tuomi kasvaa läpitunkemattomaksi pensaikoksi. Sen tavallinen kasvupaikka on kosteampi maaston kohta, mutta ei kaihda kuivaa kasvupaikkaakaan. Tuomen kasvuvoima on hyvä, kaadettu puu tuottaa nopeasti kaltaisensa tilalle, siis sekin on hyvä hiilensitoja, kuten pajukasvit. Lintujen syömistä marjoista siemenet kylväytyvät lintujen oleilupaikkojen seuduille.

Mikkelin tuomen kevättilanne 26.4.tiistaina.

Tuomen muunnoksella purppuratuomi Prunus padus var. colorata on koristekasviarvoa, sitä näkee aika paljon istutettuna puistoihin. Kukat ovat vaaleanpunaiset, ja lehdistö läpi kesän punasävyinen. En ole kuullut, mahtaako tämä muunnos kärsiä tavallisen tuomen tapaan tuomenkehrääjäkoin invaasioista, jolloin toukat syövät puun kaikki lehdet ja tilalle tulee valkoisia seittimäisiä verhoja. Veikkaanpa, että purppuratuomikin kelpaa toukanruoaksi, sillä pahoina vuosina toukat saattavat syödä jopa orapihlaja-aidan lehtiäkin, kuten näimme entisessä kotitalossamme Turengin Jokitiellä.

Oksien kaareutumista tähän tapaan tavataan toki muillakin kasveilla, mieleen tulee varsinkin mustaherukka, joka luonnonvaraisesti kasvaa samoilla kasvupaikoilla tuomien kanssa. Se on sopeutumaa kevättulville alttiiseen kasvuympäristöön, jossa jäiden lähtö saattaa repiä kasvin, ja tämä kasvutapa korvaa ruhjeita. Tuomen kuorta, lehtiä ja marjoja käytetään kasvivärjäykseessä monipuolisesti ja suuri kirjo väreissä aikaansaaden, myös lääkinnällisesti sitä on tarvittu.

Huhtikuun lopussa 2010 erään Washingtonin keskustan puiston kirsikka-ilmettä!

Suku Prunus on suuri, siinä on parisen sataa lajia, jotka jaetaan kuuteen alasukuun. Niitä ovat Amygdalus eli mantelit (siihen kuuluu myös persikka), Cerasus eli kirsikat, Laurocerasus eli laakerikirsikat, Lithocerasus eli kääpiökirsikat, ja Prunus eli ryhmä tuomet ja toisaalta Prunus ryhmä luumut. Varsinkin kirsikkain ryhmästä löytyy runsaasti koristeellisia lajeja, Käsite Japanin kirsikat ovat kai ihan maailmanperintöluokkaa! Vuosi sitten, huhtikuun alussa kuljimme Yhdysvaltain pääkaupungissa Washingtonissa juhlimassa kirsikkain kukintaa, kun monet tuhannet puut puhkesivat loistoonsa. Kukka on kookkaampi kuin tuomien, mutta omenankukkaa pienempi.

Kirsikkajuhlan päivänä kymmenet tuhannet ihmiset kuljeskelivat Washingtonissa kirsikoita ihailemassa keskustan sisäjärven ympäristössä, paikoin oli jopa ahdasta kulkea rantapolku, piti oikaista.

Viimeaikaisia uusia koristekasveja on löydetty tuosta kääpiökirsikoiden joukosta, josta on saatu matalia ryömien kasvavia peittokasveja, hietakirsikka Prunus pumila var. depressa, alunperin pohjoisamerikkalainen kasvi, ja lamokirsikka Prunus prostrata. Tuomien suuresta ryhmästä koristekasveina kasvatetaan meillä ja muuallakin mm. tuohituomi Prunus maackii, vienokirsikka Prunus maximovichii, pilvikirsikka Prunus pennsylvanica jne.

Vienokirsikka Prunus maximovichii kasvaa puutarhassani aika lähellä maantietä, ja sillä näyttää olevan aika vahva ja aikainen syysruska. Kuva on 15.09.2010 ja muut puuvartiset vielä vihreinä.

Kiinnostava ja harvinainen luonnonvarainen Suomessa on Ahvenanmaalla kasvava oratuomi Prunus spinosa, jonka nimi englanninkielellä on blackthorn, ja on paikoin Englannissa hyvin yleinen maaseudulla. Se on etelä- ja keski-Euroopassa kasvava laji, alue ulottuu Iraniin asti, ja suosii kalkkia kasvualustanaan. Se on pesivien lintujen suuresti suosima 2-3 m korkeaksi kasvava kasvi, koska oksia ja piikkejä on tiheässä. Silläkin marjat ovat siniset, mutta isommat kuin tuomella ja kirpeitä. Kun pakkasöitä on ollut muutamia, marjan maku muuttuu makeammaksi, joten siitä on tehty hilloja ja jopa likööriä. Myös lääkinnällistä käyttöä on.