Lämpökupolissa edelleen ollaan

Eipä ihme, jos viime vuonna saamani lämpimien maiden köynnöskasvi Wisteria sinensis f. alba, valkokukkainen sinisade kasvaa yli metristä varrenjatkoa edellisvuotisen jatkoksi ruukussa. Toinen, pienempi kasvi samassa ruukussa on jalohortensia, sekin tuliainen viime vuodelta, haluaisi ehkä enemmän valoa kuin tuossa on tarjolla. Nämä talvehtivat yhdessä naapurin maakellarissa ja päätyivät samaan ruukkuun kesää kasvamaan. Luultavasti ne ainakin ensi talveksi ottavat saman talvisijan.

Suomeen on saatu niin pitkä hellekausi, ettei sen vertaa kestossa taida löytyä, vaikka kuinka etsisi. Melkein koko heinäkuun ja vielä elokuullekin kääntyen saadaan trooppista ilmamassaa. Kun tällä haavaa korkealla yläilmakehässä (n. yli 10 km) ei ole suihkuvirtauksia, jotka saavat alempana olevat ilmamassat liikkeeseen, korkeapaineinen kuuma ilma ei liiku. Olen nähnyt hiljattain selvityksen, että suihkuvirtauksien puute johtuu napa-alueiden lämpiämisestä. Ja toisaalta Golf-virta on vuosi toisensa jälkeen heikentynyt, ehkä samasta syystä.

Jalokallioisten kukka-aika on kohta takana, kirkkaanpunainen väriminttu Monarda didyma alkamassa. Se ei tahdo jaksaa kasvattaa monia varsia tällä lannoitusvauhdilla, joka on ollut tarjona. Ihan hämmästyin tätä kuvaa katsoessa, että sentään viisi kukkavartta on näkyvillä, yleensä se on jäänyt kolmeen istutuksen jälkeen.

Omista muistikirjoistani käy ilmi, että vuonna 2006 oli tällä paikalla myös kovin pitkäkestoinen lämmin kausi. Sekin kesti pitkään, elokuulle. Uutisissa kyllä puhutaan enemmän vuodesta 2007.

Viime elokuussa hankin vaaleanpunaisia pensashanhikkeja, kun ajattelin tehdä uutta kukkapenkkiä pellon puutarhaan. Ne tulivat sitten kuitenkin asetettua tähän, koska niiden korkeus jää alle puolen metrin ja epäilen, että rikkakasvien kitkentä jäisi kauempana olevista kasveista enemmän sattumanvaraiseksi, joten sijoitin ne tähän pation laitaan. Ilmalämpöpumppu puhaltaa viileää ilmaa lämmityskaudella tälle tienoolle...

Kun tässä on timanttituijain korkeuden takia aika aikaisin varjoisaa ja iltapäivällä talon itsensä varjo, hanhikin kukat ovat jääneet melkein valkoisiksi.

Herukkain aika on alkanut, nyt voi mukavasti käydä aamukahvin jatkoksi pensaiden luona jatkoilla.

Punaherukat tekevät mahtavia terttuja sellaisiin oksiin, jotka pensas kehittää vanhojen raaskujen poiston jälkeen. Tämä puutarharappujen vieressä oleva pensas sai häätötuomion pari kolme vuotta sitten ja listin sen maan tasalle, mutta nyt se on taas puutarhan komein...

Viherherukka on nyt syötävän kypsää! Se ei ole niin hapan kuin mustaherukka, vaan miellyttävä tuttavuus.

Luultavasti tänä kesänä mustaherukkain makukin ylittää lähivuodet , jotka ovat olleet kovin kosteita loppukesän puolella. Lähin sellainen vuosi taitaa osua noin kymmenen vuoden taakse, silloin olivat kriikunatkin kuin rusinoita, niin makeita.

Mansikkain hinta kojuissa ja kaupassa on niin korkea, että omat hillot jäävät haaveeksi, varsinkin kun jäävät usein syömättäkin. Tavallisimmin raaskin ostaa vain litran astian, ja siitäkin saa pulittaa jo korkeamman hinnan kuin lihasta tai juustoista. Marjojen maku ei ole kaksinen, koska viljellään sellaisia lajikkeita, jotka kestävät astiassa seisomista ja ovat hometta vastustavia.

Omia marjoja takavuosilta tulee ikävä! Monina vuosina oman viljelyn loputtua kävin Hiidenkarin mansikkapellolla Janakkalan reisullani, siellä marjojen maku oli loistava. Mutta mikäs marja se nurkumatta kestäisi parin tunnin kuuman automatkan, joten sekin on jäänyt. Sellaisia marjatiloja ei ole täällä päin kuin Hämeessä.

Tarkistelin vielä tämän Kristiinankaupungista veljeni kotoa peräisin olevan malvan lajia. Sehän kasvaa alkuperäispaikassaan reilun puolentoista metrin korkuista pensasta. Nykyisen lajituntemukseni käsitys on, että siinä on kuitenkin ruusumalvalle ominaiset kukan alapuolella olevat verholehdet, ne ovat kaikki muodoltaan puikeita. Olin arvellut, että  se voisi olla jopa risteymä myskimalvan kanssa, joka on korkeampi kuin alkuperäiset kantalajit, ja risteymiä on myyty jompana kumpana alkuperäislajina. Lehdet voisivat olla välimuotoiset ruusu- ja myskimalvan väliltä, mutta tämä verhio-seikka siis vie vielä ruusumalvaan Malca alcea.

Muutama vuosi sitten sijansa puutarhalla saaneet useat pikkukuuset, joiden piti kasvaa kukkaruukuissa useamman kesän, ovatkin nyt todettavissa useammaksi kuin kahdeksi lajiksi. Toiset ovat ajaninkuusia Picea jetzoensis, ja lisäksi piti olla joitakin Picea pungens eli okakuusen taimia, mutta yksi niistä on nyt ajan kuluessa osoittautumassa aivan siniharmaaksi, eli ns. hopeakuusi Picea pungens Glauca siinä siis tulossa. Tämä yksilö kasvaa vanhan marjapensaan paikalla kuten melkein kaikki muutkin noista taimista, mutta kun yksi sai juurelleen vuoden ensi päivinä kaivetun kuopan koiran leposijaksi, sen kasvu oli hyvin hidasta. Ilmeisesti vain puolet juurista oli alkuun toiminnassa. Se on vielä noin puolet tätä matalampi.

Puutarhalla on oikein hyvin voimissaan komeamaksaruohojen Sedum spectabile taimet, joita on eri ikäisiä ja sanoisinko runsaasti. Niitä pitäisi tänä syksynä hieman harventaa, kun monet taimet ovat olleet väliaikais-sijoillaan.

Punasolmukkia parkkipaikalla

Viime postauksessa muistelin kaiholla lapsuus- ja nuoruusaikojen punasolmukkeja Spergularia rubra, joita ei moniin vuosiin ollut näkynyt. No, kuin vastauksena anomuksiin jäin tuijottamaan heinäkuun puolivälin jälkeen parkkipaikalleni ilmaantunutta punasolmukkimassaa, jossa yksilöitä oli lopulta varmaan useita satoja!

Itämislämpötila oli siis ollut sopiva, mutta keväällä 2017 olin kyllä tässä kasvupaikalla tehnyt pintamaan poistoa, kun hiekoitussepeliä oli kertynyt jo paksuhko massa, ja sitä tarvittiin mieluummin ajotien pientaren lujitukseen. Siispä rautaharavalla ja osin lapiolla alensin paikkaa parilla- kolmella sentillä, massat lasten pulkkaan ja pientaren iloksi.


Pallokompostorissa biojäte on suorastaan lämpöhautunut nopeasti, eikä siellä ole juuri mitään nähtävää. Nykyisin suurimääräisin biojätteeni, kahvinporot tulee kerätyksi eri astiaan, ja siirrän sen suoraan hapanta kasvualustaa tahtovan kasvin kasvupaikalle.
Ruokatapojen muutos on poistanut melkein kokonaan perunankuoret jäteastiasta, ne olivat aiemmin ehdottomasti yleisin jäteosakas. Happamuudesta pitävät tietysti kaikki havupuut, mutta myös rodot ja syyshortensiat. Talvella kaikki biojäte menee kyllä pallokompostoriin, koska märän tai lämpimän massan lisääminen lepokaudella voi vaikuttaa haitallisesti juuristoon.

Kesäkukkien aika alkaa olla ohi, siksi lopuksi muutamia syyskesän kukkia, joiden parasta aikaa on yleensä elokuu.

Vanhanajan pihakasvi rusopäivänlilja Hemerocallis fulva

Syyspäivänhattu Rudbeckia laciniata, jonka lähisukulainen on vanhanajan suosikki kultapallo.

Loistopäivänhattu Rudbeckia fulgida, taustalla massoittain helminukkajäkkärää Anaphalis margaritacea

Pallohortensia Hydrangea arborescens Annabelle, jonka kukinnot ovat jo täysikokoisia.