Kuivaa alkukesää

Hansaruusut ovat ottaneet kesästä huvit irti. Sateet sen kukat tavallisesti aika pian ruhjovat, mutta nyt sitä vaivaa ei ole!

Ei ole vielä rännisaavia tarvinnut siirtää työmaalleen

Jos meni toukokuu ennätykseksi hellepäivien suhteen, niin kyllä menee tämäkin kuivuuskausi! Ei vieläkään ole kunnon merkkejä säätyypin vaihtumisesta, korkeapaineessa senkun eletään. Väittävät, että Golf-virran heikentyminen on syynä tähän ilmiöön, se ei nyt tuo tarpeeksi vaihtelua paineisiin, vaan sallii mantereisen ilmanalan kehittymisen. Ja että kuulemma pitkiin keväisiin kuivajaksoihin on totuttauduttava.

Niin tai näin, päivä kerrallaan eletään. Tellan kanssa vietetty toukokuu kului mukavissa merkeissä, kun ulkona olevat klapipinot ovat kuivuneet hyvää vauhtia. Kukkapenkkien kitkentää harrastettiin käppäilyn lomassa, ja Tella tuntui oppineen jo, että penkin viereen pysähdytään ja ehkäpä katsotaan hieman loikomispaikkaakin! Sateita ei nimittäin enempää tullutkaan kuin toukokuun puolivälissä yhtenä päivänä ilmaantuneet sadekuurot, jotka satoivat juuri tehdyille sahatuille klapikasoille. Muuna aikana voitiin mennä ilman sadetakkia, eipä juuri tassujen kuivaamistakaan aamukasteen jäljiltä tarvinnut tehdä.

Oksista tehtyjä pinoja tuli syksyllä kaksi ja nyt keväällä kolmas, kun Ahti-naapuri ehti keväisten kalastuskiireidensä lomassa sahan kanssa askarteluun. Kiitos vain upeista ahven- ja kuhatuliaisista! Tällä kertaa työvälineenä olikin sähköllä toimiva saha, joka toisesta naapurista ajautui autotalliini ison öljykanisterin kanssa. Sillä meni yhdellä kerralla kaikki se oksaikko, joka oli keolla, mutta toiseen kertaan jätettiin isommat rungot ja omenapuun latvukset, jotka olivat kivikovaa joka suuntaan sojottavaa oksaa, melkein yksitellen jyrsittävää.

Teemu auraili tämän tienpätkän keväällä viimeisillä lumisateilla aika pohjaa myöten, ja onneksi nyt on sammalikko tästä häipynyt melko tarkkaan. Siitä lähti haravoidessa paksut paakut irti, jotka estivät leikkuriakin. Tätähän ei muutamaan vuoteen aurattukaan, ja kyllä huomasi! Purppuran värinen heisiangervo seinustalla ei meinaa millään jaksaa avata lehtiään suuremmiksi, ovat juuttuneet johonkin hiirenkorvan vaiheeseen.

Helenan kanssa istutettiin jo patioruukutkin kesäilmeeseen, mutta muutapa ei olekaan tapahtunut, paitsi vettä kannuun seinälle tehdystä uudesta hanasta. Letkunpätkän kun siihen vielä muistaisi...

Kesäkuun puolelle ajattelin viritellä jo uutta lointakin, mutta onpa tuo jäänyt aikomukseksi? Kun kuivat ilmat jatkuivat, päädyin alkamaan mattopyykkien kierrokset Radansuun mattorannassa. Siellä on nyt vierailtu kolme kertaa, eikä pesupaikan odottelua ole tarvinnut tehdä, sen verran harvempaa on nyt tahti. Ei ole enää karavaanareita. Ja ehkä syynä on sekin, kun olen mennyt muuna aikana kuin mikä on tavallisin lasten ulkoilutus- ja uittamisaika, silloin saattaa olla mukana joku mattokin pesaistavaksi ja valutettavaksi, kun lapsilla on runsaasti virikkeitä rantavälineistön kanssa. Olen voinut tehdä hupaisia pikkureisuja, muutama pätkä kerrallaan, jotka saavat rauhassa kuivua mattotelineellä ja patiolla.

Eiliset mattopyykit kuivuvat nopeasti, kun ilma on kuivaa. Rotkolemmikeillä on viimeiset hetkensä tässä luiskassa, niin niiden kuuluukin tehdä keväisin.

Alatien varteen itsekseen ilmaantunut töyhtöangervo taisi valita hieman huonon paikan, sillä on ollut jo monena kesänä tällainen ilme heinäkuussa, mutta nyt on vasta kesäkuun alkupuoli. Lapio pitää varmaan syksyllä ottaa avuksi, sillä tuossa takana on jalopähkämöä, joka sekin enemmästä vedestä tykkäisi.

Eilen sain päätökseen tuvassa palvelleet matot. Sitten voisi ajatella pohjakerrokseen varastoitunutta pestävää, sitähän on, kun oli välissä muutama kesä, ettei tullut käytyä lainkaan. Ja pesuhuoneen aiempi elämä vaate- ja varastohuoneena luovutti myös kasan pitkään palvellutta matonpätkää, liekö niitä edes vaihdettu vuoden 2005 muuton jälkeen, korkeintaan imuroitu. Mutta siellä ei ole ollut koskaan muurahaisia keväisin, kuten muissa eteisen yhteydessä olevissa nurkissa. Näyttäisi, että kuivatusilmoja riittää juhannukseen asti...

Kesäkuun kuudes päivä oli varattu keskussairaalan ihotautien poliklinikkareisulle, sillä olin kevättalvella arvellut, että haluaisin asiantuntijan mielipiteen entisistä keratoosialueiden reunoilla olevista karhentuneista kohdista. Aluksi piti käydä kunnanlääkärin vastaanotolla, ja sieltä lähti sitten lähete, jolla vastaanotto ilmaantui reilun kuukauden päästä.

Tehtiinkin kuuteen kohtaan naamassa nestemäisen typen suihkutusta (-196C), joka jäädyttää solukot rajatulta pieneltä alalta ja siten poistaa virheellistä tietoa lähettävät geenit. Näitä käsittelykertoja on ollut ennenkin, tämä oli neljäs kerta. Ensimmäisten kahden väliä kevättalvella 2015 oli vain muutamia viikkoja, ja silloin samalla tehtiin isommille alueille fotokemiallinen hoito. Vuosi sitten oli viimeinen jälkitarkastus, jossa oli myös typpihoitoa käytettiin.

Tästä seuraa, että pitää noudattaa suurta rajallisuutta ulkona aurinkoisissa olossa usean viikon ajan, koska ohueksi muuttuva iho on entistä ärhäkämpi muuttamaan perimäänsä. Niinpä pihatöissä on tullut muutosta, pitää keskittyä aikaiseen aamuun ja ja iltatunteihin, keskipäivä on oltava sisätiloissa.

Tämän aamun näkymä puutarhan alareunalta, etualalla on se viime syksyn syyshortensian penkki, jolle laitoin kavereiksi vuorikaunokkeja. Nyt siitä ei juuri muuta näykään...

Kun ei sada, ei ole ollut suurta kiirettä nurmikoiden leikkaamisessa. Aloin ruohonleikkurin käyttökauden vasta kesäkuun puolella, ja olen toistaiseksi jaksanut vain hieman yli tunnin työrupeamia, varsinkin alapuutarhalla korsi on aika kovaa ja vaatii paikoin kaksi höyläystä. Mutta ylämäellä ollaan jo kulottuneessa nurmessa.

Ei ole yläpihalla paljon hommia leikkurille! Ennen tässä kasvoivat kehräsaunio ja pihatatar, mutta niitä ei ole enää parinkymmeneen vuoteen näkynyt kertaakaan, kun silloin 1980-luvun lopulla lisäsin hieman savimultaa pinnaksi, ettei joka kesä nurmikko menisi kuloksi.

Köynnöstävät laikkuköynnös ja amurinviini autotallin vastakkaisilla seinillä on latvottu. Kummassakin oli runsaasti kukkia juuri eilen, mutta kymmenittäin myös räystäänaluslaudoituksen rakoihin tuppaavia oksanhaarojakin, jonne en niitä halua!

Ehdottomasti parhaiten hyötyvä tästä keväästä on ollut vuorikaunokki, niitä on paljon ja isoimmissa mättäissä on yli sata kukkavartta! Niistä saa hyvin vaasikukkaa, kun tuntuu, että jonkin aikaa kestää siinäkin. Pihalla kukinta on kestänyt jo kuun alusta asti.

Tänä vuonna taitaa mennä niin, ettei ole majoitettavia musiikkijuhlien esiintyjiä. Saan keskittyä etsimään puutarhasta kukkia kesäkahvilaan, sehän aika on juuri nyt, tällä viikolla. Pihalla odottaa myös kahdella kuormalavalla betonilaattoja, jotka tulivat nekin 06 06 pation ja etupihan kunnostamiseen. Siihen en kuitenkaan vielä ole ehtinyt, kun puutarhanhoitoa on riittänyt. Näyttäisi, että jasmikkeen kannokkokin jo antaisi myöten ja irtoaisi, kunhan antaisi vauhtia rautakangella. Sille kohtaa pitää riittää kivimursketta, jota on paikalla pysyvää laatua eikä vieri.

Alatien varteen oli ilahduttavasti taas löytynyt kukkiva illakkoryhmä, vierellään tummanvioletti akileija. Näille tienoille siirsin etupihalta myös liudan perennoja etupihan penkistä, mutta vuosi ei ollut ollenkaan suosiollinen kevätsiirrolle.

Ja murskeen päälle voisi sitten laittaa jopa laattapolunkin autotallin syrjään lännen puolella kulkemisia varten. Osa pation laatoista nimittäin pitää vaihtaa siistimpiin, ne vanhimmat ovat sammaloituneet liikaa, kun ei alunperin laittaessa ollut sopivaa mursketta tarpeeksi pohjalle.