Valoisia kesäöitä

Illan valkoinen taivas ei nyt ollutkaan ihan paras mahdollinen tausta valkoisille pihasyreeneille, joilla on oikein hyvä kukinta tänä vuonna. Violetit isot massat tontilla ovat puolestaan haalistumassa, mutta ei niidenkään kukat vielä varise. Vaaleanpunaiset koreansyreenit kukkivat varmaan ensi viikon aikana, nuput ovat jo isoja.

Jo kuukausi on vierähtänyt edellispostauksesta. Silloin eivät vielä nurmikot juuri vihertäneet, lumi oli juuri lähtenyt. Mutta kesä tuli korkean soiton tavoin sisään ja herätti kaiken kukoistukseen. Helteitä on saatu aivan ennätystahtia, puolet päivistä toukokuussa on ylittänyt hellerajan. Vaikka yöt alkuun olivatkin viileämpiä, ei ollut pakkasöitä. Kasvu sai nopean spurtin. Vain sateet ovat jääneet muualle, kun ainoa vaatimaton sadepäivä oli 16 05, joten nurmikon hehkeys on ohi ja alkaa kohta kellastuminen.

Kaunokuusaman Lonicera Zabelii heleänpunaiset kukat alkoivat avautua jo eilen, mutta kuva on tältä päivältä

 Tänään, kuun viimeisenä on ollut sen verran viileä tuuli, että tuntuu kotoisalta ja saa mennä pitkähihapusero päällä pihahommiin. Hyttysethän siellä hieman kiusaavat, joten isompi vaatetus on mukava vaihtoehto. Ruoho ei nyt juuri kasva pituutta, joten ei ole ollut kiirettä nurmen leikkuuseen. Enkä sitä muutenkaan tekisi, koska kevätesikko Primula veris kukkii vielä, ja haluan sen ehtivän siemenille ennen katkaisua.

Toinen kuolanpionini kukkii kahtena eri kappaleena, se muodostui tällaiseksi jättimalikka-sienen vietyä pensaasta ison keskiosan pois. Toinen isompi pensas on jo päässyt sesongin ehtoopuolelle, samoin ruusupioni.

Ruusujuuret Rhodiola parhaimmillaan, takanaan jalopähkämön vaaleat lehdet. Nurmikossa näkyy puistolemmikkien sinistä ja esikkojen keltaa.

Aamulla kuvattu lumipalloheisi Viburnum opulus Roseum on saanut kukkiensa vihreän värin jo vaihdettua valkoiseen. Sen normaali kukinta-aika on kuukautta myöhemmin.

Suviruusu Rosa spinosissima Poppius meillä alkaa yleensä ruusukauden, niin tänäkin vuonna, mutta ei kyllä aiemmin ole toukokuussa kukkinut!

Vuorikaunokit ovat lehdiltään jo kovin kärsivän näköisiä, mutta kukat auki nyt loppuviikolla joka puolella tonttia.

Akileijat aloittelevat kukintaansa.

Niinpä näin alkuvaiheessa on vain kitkemistä. Varsinaisissa kukkapenkeissä tietysti enemmän, mutta muualla kellastuvat jalokiurunkannukset Corydalis nobilis saavat ilmaisen kärrykyydin kompostille. Sitä meillä riittääkin, sen juurenkappaleita on joka paikassa. Vuohenputkea on myös ylen määrin. Jalopähkämö Stachys macrantha on niin vahva, että sen kohdalta ei ole paljon vaivaa, mutta varsinkin jaloangervojen penkki on aina aivan tuskastuttavassa mallissa keväisin. Toisaalta ne ovat tarpeen viileinä öinä, ovat herkille lehdille kuin ylimääräinen hallaharso, joten ei kaiveta silti talikkoa ja käännetä penkkiä.

Rinnekasvien ensimmäinen, vuorenkilpi on lopettanut vaaleanpunaisen kukintansa  ja kukkavarret ovat nyt pääasiassa ruskehtavia. Kielot kukkivat komeimmillaan tällä viikolla. Kurjenpolvet eivät vielä kuki

Kotkansiivet Matteuccia struthiopteris ovat jo lähes täysikokoisilla lehdillä.

Nietospensaat Deutzia amurensis alkavat avata tuhansia nuppujaan.

Minulla oli elämäni ensimmäinen onnistunut pimeän ja viileän kellaritalvetus, kun vein äitienpäiväksi vuosi sitten saamani tummanpunaisen jalohortensian Hydrangea macrophylla  ja syksyllä saamani sinisateen Laburnum taimen naapurin maakellariin. Nyt ne on viikko sitten haettu esiin ja istutettu samaan isoon ruukkuun, tuohon tuijan taakse, ettei liika aurinko kärvennä hentoja lehtiä. Siinähän on nyt komeaa olla, kun kartanopionit Paeonia x hybrida kukkivat kahta puolta!

Hortensian uudet alut ovat aivan mullan rajassa, jostain on siunaantunut scillakin joukkoon.

Sinisateen, joka oikeasti on köynnös, verso on viimevuotiseltaan noin puolimetrinen ja sille on tullut vauhdikkaasti kasvavia lehtisilmuja pitkin vartta. Tälle kasville on saatu jalostamalla valkoiset kukat, joten sinisade ei ole oikein osuva nimi.

Kävin eilen taimikaupassa, kun suurin osa pation ruukuista on vielä orvokkiajassa, ne kestävät joskus juhannukseen asti, sitten on vaihdettava.

Punaisia pelargoneja, keltaisia samettikukkia ja kesäbegonioita. Ja kun se rapunpielen laatoitus ei ole yhtään edistynyt, niin ei sitten ruukutkaan...

Ovenpielen amppeleissa on jo toinen kierros orvokkia. Ensimmäisissä kokonaan keltaisissa, kaupasta haetuissa amppeleissa ei ollut oikeanlaista multaa eikä ollenkaan lecasoraa pohjalla, niin piti siirtää ne varjoisampaan paikkaan.

Näistä on tulossa ovenpieliamppelit orvokkiastioiden tilalle, kunhan hyvin juurtuvat, ne on istutettu viime viikonlopulla: Japaninkelloa, suikeroalpin limevihreää lehteä ja valkoinen kesäbegonia.

Sisätiloissa meillä on nyt mustanmerenruusujen Achimenes valtakunta. Niitä ruukkuja on vielä suuri määrä, vaikka olen yrittänyt vajutella jo naapureihinkin. Osa kasvaa muovirasioissa, pitäisi panna multaa enemmän, vaikkei tämä kasvi paljoa vaadi, kun se on kallionrakojen kasvi alunperin.