Silver dollar tree ja muita myrttikasveja

Kyseessä on moisen lempinimen saanut tuhkaeukalyptus Eucalyptus cinerea, joka on australialainen kasvi, kotoisin kaakkois-Australian rannikolta. Se on tullut hyvin suosituksi kasviksi yksittäispuina sekä koristeistutuksissa lauhkeilla alueilla. Myös floristit suosivat harmaanvireitä siroja oksia leikkovihreän tarjokkaana, sen väri antaa hyvän taustan heleänvärisille kasveille.

On tietysti selvää, että kasvista on tehty myös evergreen-versioita kankaasta, muovista ja niiden yhdistelmistä. Nämä oksat sain sisko Raijalta Amerikasta marraskuussa, ja ilahduttavat nyt alkuun sisällä. Siellä ne ovat hyvin suosittuja, ja olisivat varmaan täälläkin, jos niitä olisi kaupan.

Tässä on maailman toiseksi kookkain kasvilaji(paljassiemenisiin eli havupuihin kuuluu korkein: punapuu Sequoia sempervirens, jota ennen sanottiin mammuttipetäjäksi). Nyt on kyseessä  kuningaseukalyptus Eucalyptus regale, sekin Australian etelärannikolta. Puu saattaa kasvaa myös yli 100 m:n korkuiseksi. Tämä yksilö on erisnimeltään El Grande, sen päivät päättyivät 2003.

Eukalyptukset Eucalyptus kuuluvat koppisiemenisiin Magnoliophyta eli kukkakasveihin, joka kehittyi maapallolle havukasvien eli paljassiemenisten jälkeen n. 229-250 miljoonaa vuotta sitten. Kukkakasvilajeja tunnetaan noin neljännesmiljoona. Ne jakautuvat kahteen pääryhmään sen perusteella, kuinka monta ensi- eli sirkkalehteä siemenestä tulee itäessä. Saadaan yksi- ja kaksisirkkaisten isot pääryhmät.

Mennään nyt kaksisirkkaisiin ja myrttikasvien Myrtaceae heimoon. Kasvilajeja siinä lienee 3000, ja sukujakin 130-150.  Se on kaksisirkkaisten puuvartisten kasvien iso ryhmä.

Kuumepuut E. globulus saattavat nekin kasvaa jopa 70 m:iin. Ne ovat Tasmanian kansalliskasveja ja ensimmäisiä eurooppalaisten hyödyntämiä tuliaisia näiltä seuduilta. Kuvassa näkyy lämpimien seutujen tyypillinen punainen maaperä, joka selittyy rautayhdisteiden hapettuessa tulevasta väristä. Jos se joutuu avoimeksi maaksi, se voi muutamassa vuodessa kovettua lateriitiksi, joka on lähes kivikovaa, mutta jos paikalla on metsän tai ruohoston ekosysteemi, se pysyy yleensä pehmeämpänä ja hyvin kasvattavana.

Eukalyptuksia Eucalyptus on puolestaan n. 700 lajia, ja ne muodostavat Australiassa ja lähialueilla melkeinpä kaikki eri kasvillisuustyypit, oli sitten kyseessä rehevä metsä tai kuiva pensaikkoaro. Ne ovat hyvin sopeutuneita erilaisiin ympäristöihin. Nykyisin on huomattu, että aikojen kuluessa kehittyneet lajit pysyivät omina lajeinaan, kun ne kasvoivat siellä alkuperäisympäristössään. Muualle tuotuina ja lähekkäin kasvaessa on alkanut kehittyä runsaasti erilaisia vaikeasti määriteltäviä lajiristeymiä.

No se ei haittaa, jos ajatellaan, että näitä puulajeja istutetaan nykyisin etupäässä selluloosan tuotantoa varten ympäri lämpimiä alueita koko maapallolla, varsinkin etelä-Amerikassa ja Afrikassa. Siihen tämä kasviryhmä sopii nopeakasvuisuutensa takia hyvin, metsä tulee hakkuuvalmiiksi jo 25-30 vuodessa. Nopeakasvuisuus perustuu siihen, että myrttikasvien suvussa on kaksi nilakerrosta puuaineksen molemmilla puolin johtamassa ravinteita. Vesihän kulkee aina puuaineksen soluissa.

Lisäksi eukalyptukset kasvattavat juuret syvemmälle ja näin kuivattavat maata paikoissaan. Sillä on merkitystä soisilla seuduin, joissa viihtyy mm. malariasääskiä, ja saadaan täten maaperä kuivemmaksi ja hyttyset vähemmiksi.

Eukalyptuksilla on eteerisiä eli haihtuvia öljyjä, joiden vuoksi niitä on aikoja käytetty myös lääkinnässä, kuten tuota kuumepuutakin. Öljyt tekevät myös puuaineksen kestävämmäksi lahottajasieniä vastaan. Näin nämä metsät torjuvat myös kilpailijona toisia puulajeja, jotka eivät pysty kasvamaan hakkuuaukkoihin uutta taimistoa istutettaessa.

Tässä vielä puukuva hopeadollarista eli E. cinerea-puusta. Sillä on poikkeuksellisesti pyöreät lehdet koko elinaikansa. Eukalyptuksille on ominaista, että pyöreä muoto on vain aluksi kehittyvissä ns. nuoruuslehdissä, ja myöhemmin kehittyy suikeita aikuislehtiä, jota tyypillisesti roikkuvat lehtiruotinsa varassa. Kaikille niitä ei kuitenkaan kehity.

Tänäkin joulunalusaikana näin mainostettavan eukalyptusvihtoja, joissa on noita suikeita kielimäisiä lehtiä. Liekö olleet suomalaiset siirtolaiset kehittämässä moisia, tuoksu on varmaan ihana, kun sopivan lajinen lehvästö haudutetaan kuumassa vedessä. Lapsuudessa maistellut eukalyptuskarkit olivat lähes ensimmäisiä makeisia sodan jälkeisen pula-ajan päätyttyä..
No vihtojakin saa myös keinotekoisesti valmistettuina ja sama vihta voidaan käyttää monta kertaa...

Maustepippuri

Myrttikasveihin kuuluu myös maustepippuri Pimenta dioica. Sen sijaan muut pippurit kuuluvat heimoon Piperaceae, joka ei ole edes lähisukua myrteille. Maustepippuri on peräisin keski-Amerikasta ja läheisiltä Länsi-Intian saarilta, joissa sitä mm. Jamaikalla kasvaa luonnonvaraisesti niin paljon, ettei viljelyksiä lainkaan tarvita.
Maustepippuri on tärkeä mauste joulun aikaan, varsinkin silloin, jos lipeäkalaa on tarjolla. Mutta mm. säilönnässä, keitoissa ja lihapullissa sen paikka on varma.

Välimerenmyrtti

Myrttejä on Euroopassa luonnonvaraisena vain yksi, nimittäin välimerenmyrtti Myrtus communis. Se oli suosittu kasvi ruukkupuutarhoissa aikaisempina vuosisatoina, ja soveltui ikivihreänä myös pohjoiseen pappiloiden ja kartanoiden salien ruukkukasviksi. Niissä huoneissa oli tavallista vähemmän lämmitystä, joten viileä talvikausi sopi mainiosti näille talvipaikaksi.

Suomyrtin latvuksia on nähtävillä matalissa rantapensaikoissa yleensä puolen metrin -metrin kokoisina, seurassaan suopursua, vaivaiskoivuja tai puuntaimia. Kasvin tyveltä lähtee maarönsyjä, joiden avulla se laajentaa aluettaan. Sitä on myös käytetty koristekasvina puutarhoissa, mutta vesi on usein rajatekijä.

Suomen luonnossa ei kasva yhtään myrttikasvia. Paikoitellen rantapensaikoissa voi löytyi kyllä suomyrtti Myrica gale, jonka kuitenkin kuuluu heimoon Myricaceae. Se on samaa pääryhmää Fagales kuin esim. koivu- ja pyökkikasvit. Myrttiin sitä ei yhdistä muu kuin nimi. Ehkä se on ollut nimen perusteena, kun sekin on ollut ainakin aikoinaan rohdos- ja lääkekasvi.

Suomyrtin hedekukintoja, jotka ovat nähtävillä jo syksyllä tummanruskeina tai melkein mustina, mutta avautuessaan lähempänä kevättä väri muuttu tummanpunaiseen.

Suomyrtin uutetta käytettiin ennen humalanviljelyn aikaa mm. oluen ja siman mausteena, sittemmin (ja vieläkin) myös viinan mausteena. Miksiköhän, sillä suomyrttiuutteen on todettu aiheuttavan päänsärkyä. Eikös sen saa muutenkin alkoholijuomista?
Joskus muinaisina aikoina kuulemma viikingit tekivät suomyrttiviinasta sotilaille ennen taistoa nautittavia rohkaisuryyppyjä, joiden tarkoitus oli lisätä kiukkua ja vimmaa.

Tuoksuvaa joulunaikaa!