Karnevaalit takana, mutta joulupähkinät mielessä

Ollaan siis menossa pääsiäiseen, kun juuri on vietetty karnevaaleja Riossa, sieltä aurinkoiset kuvat ovat välittyneet median tarjontaan.

Pähkinät kuulunevat jouluun, mutta minulle ovat aina kuuluneet muutenkin toivottuihin kaapin namivarastoihin.

Minä ja kuparilehti tähyämme helmikuun harmaata maisemaa tältä päivältä. Metsä maantien toisella puolella on täytemaalle istutettu männikkö, mutta siellä on sekapuuna enimmäkseen koivuja. Tutustutaan tänään koivujen etäisiin sukulaisiin!

Pääsiäinen on  odotettavissa 40 päivän päässä laskiaisesta. Se osuu tänä vuonna ihan maalis-huhtikuun taitteeseen, kun pitkäperjantai ja lankalauantai ovat vielä maaliskuuta. Ei nyt ihan aikaisimmasta päästä pääsiäinen, mutta kuitenkin melko varhain, toki on silloin eletty jo kevätpäiväntasaus ja kesäaikaan siirtyminen.

Jakarandakuja kukassa

Ajatukset ovat keskitalvella joskus karkaamassa etelään ja lämpimämpiin seutuihin, joissa tähän aikaan aurinko on siirtymässä keskitaivaalle päivisin, kun  ollaan Kravun kääntöpiirin tienoille menossa. Siellä ei ole ollut tietenkään aitotalvea, vaikka muunlaista vuodenaikavaihtelua olisikin. Jos muut olosuhteet, varsinkin sisämaassa ovat sopivat, saattaa tulla lehtien varisemiseen johtava kuiva aikakin. Puissa ei ole yleensä oikeaa kaarnaa, pinta on siloisempi ja haihtumista estävämpi. Monet puut aloittavat kukinnan aikaisin keväällä. Ehkä hätkähdyttävimpiä ovat sinikukkaiset jakarandat Jacaranda mimosifolia, joita keväisillä turistimatkoilla joskus pääsee ihailemaan.

Nuorehkoja pekaanipähkinäpuita. Kuva Wikipediasta.

Olen katsellut alkuvuodesta monta Teksasissa tehtyä Unelmarempat -ohjelmaa, jossa noita erilaisen ilmaston puita on aina näkyvillä antamassa asuintalojen tienoille puistomaisen ilmeen. Tottakai magnolioita ja sitruksia on istutettu, mutta pidetään näemmä itsestään selvyytenä, että myös pähkinäpuu on tontilla. Puut tuottavat niin paljon pähkinöitä, että yhdestäkin riittää myyntiin. Keskimääräinen sato on kuulemma 40 kg puuta kohti.

Kimppu kypsiä pekaanipähkinöitä puussa, kun kuoret ovat avautumassa.

Pekaanin hedenorkkoja.

Näissä pihoissa on suosittu pekaanipähkinää Carya illinoinensis. Toinen nimi on pekaanihikkori, sillä tämä laji on hikkoripuista suurikokoisin. Se kasvattaa laajan latvuksen, jonka korkeus voi tulla 45 m:iin. Rungon paksuus yltää kahteen metriin, jos puu saa kasvaa kauan samalla paikalla. Sen ikä on tavallisimmin yli 200 v (jopa 300), joten nykyiset isot puut ovat istutettu kauan sitten, vankkureiden aikaan.

Jalo- eli saksanpähkinä Juglans regia. Kuva on Wikipediasta

Hikkorit kuuluvat jalopähkinöiden heimoon Juglandaceae, joka on saanut nimensä varsinaisilta jalopähkinöiltä Juglans. Niistä meillä tunnetuin on saksanpähkinä Juglans regia, tuo joulunajan paras pähkinä aivoja muistuttavine ulkoasuineen. Pekaanin hedelmä ei ole niin poimuinen, ja sen siemen on myös ohutkuorisempi.

Pyökkimetsää Saksassa. Kuva on Wikipediasta. Meillähän pyökki on superharvinanen puistokasvi, lähinnä pensasmaisena kasvava, mutta Tanskassa tai etelä-Ruotsissakin niitä jo näkee puun kokoisina. Pyökkipuiden alla on usein niin vähän valoa, että kesäajan aluskasvillisuus on niukka.

Juglandaceae eli jalopähkinät, hikkorit ja mm. siipipähkinät Pterocarya ovat lähisukua pyökille Fagus sylvatica, ne kaikki ovat siis lahkoa Fagales. Siinä ryhmässä hede- ja emikukat ovat erillisissä norkoissa. Ja tuohon suureen ryhmään kuuluu myös kotimainen tuttavuus, heimo Betulaceae eli koivukasvit. Koivukasvien siemenet ovat pieniä! Mutta niilläkin on hyvin paljon kysyntää lintujen ruoan lähteenä.

Pekaanipähkinän C. illinoinensis luontainen esiintymisalue.

Latinalaisesta nimestä voi päätellä, että kyseessä on pohjoisamerikkalainen puu. Sen esiintymisalue on Mississippin tienoissa, mutta istutettuna viihtyvyysalue on suurempi. Teksasin tunnuspuu on pekaanipähkinä. Parhaimmat kasvupaikat ovat tulvatasankoja, joissa maa on ravinteikasta ja osan aikaa vuodesta kuivempaa. Pekaanipähkinää on viljelty 1800-luvulta alkaen, ja maailmankaupan sadosta nykyisin n. 80% tulee USA:sta, se on Wikipedian mukaan 140 milj.kiloa. Viljelyä harrastetaan sekä idässä että lännessä, sopivissa oloissa kautta maapallon nykyisin.
.
Intiaanit käyttivät (ehkä kukaties vieläkin) pähkinää yleisesti ravintonaan mutta myös lääkkeenä, ainakin ihottumissa tai tuberkuloosin hoitoon. Sehän on selvää, että pekaani ylläpitää myös paljon pikkunisäkkäitä, ja lehdet maittavat valkohäntäpeuroille.

Pekaanipähkinä olikin meillä vielä viime vuosituhannella aika tuntematon maalaiskauppojen tarjokas, mutta nykyisin saatavilla eri puolilla Suomea. Luulen, että varsinkin Lidlin kauppojen tulo Suomeen lisäsi paljon pähkinäkauppaa, ainakin se on vieläkin enemmän niitä laatuja tarjoava kuin muut maaseudun kaupat.