Elokuussa tapahtunutta puutarhassa

Kuten postaustauosta huomaa, aika on vierinyt ihan muunlaisissa askareissa kuin kirjoittaen. Melkoinen osa päivistä onkin kulunut puutarhan puolella, sillä hyvin runsaalla kauhalla on vettä saatu tänä vuonna heiniä ja vuohenputkia kasvattamaan. Jättimalikkaa en ole saanut häviämään, sen kasvustot ovat nyt alapuutarhan itäreunassa, syysasterimättäässä ja mustaherukoissa. Kuvakertomusta seuraavaksi elokuun ajalta.

Elokuun alussa piti etsiä täydennyksiä pihakukkiin, päädyin maljaköynnöksiin Mandevilla sp. Sehän on trooppisen kosteita oloja tahtova kasvi oleanterikasvien heimosta, jota sisäkasvatuksessa on usein sumutettava. Näinkökän onnistuu tänäkään vuonna ylitalven?

Elokuun 11 päivän kuvassa pallohortensia Hydrangea arborescens Annabelle ja aurinkonauhus Ligularis stenocephala ovat alkaneet kukkia lipputangon penkissä, myös jalokallioinen Erigeron speciosus on vielä jollain lailla edustava. Komeamaksaruohon tämänvuotiset vauvat ovat vielä ruukussa, nuo tuossa edessä ovat jo viime kesältä.

Elokuun 15 päivänä kuvasin lännenhemlokin Tsuga heterophylla, joka on jo alkanut kasvaa puun tavoin. Se on lähes metrin korkuinen koirien muistopenkissä.

Elokuun 17 päivänä aloin lähes jokapäiväisen puutarhan kesytyksen. Se alkoi papulanruusun vuosileikkauksella, johon kului kolme päivää, kun samalla siistin myös ympäristöjä sen tienoilla, kuten nuo valkoisten isojen pihasyreenien aluset.

Pihlajat alkoivat punertaa 21 elokuuta, ja kaikki oli melkein jatkuvasti märkänä sateiden takia.

Elokuun 25 päivän kuvassa talon nurkalla on äidin peruina kasvavaa juurakollaan leviävää pajuasteria Aster x salignus, jonka kukinta on parhaimmillaan elokuun ja syyskuun aikana. Varsinaista syysasteria saa odottaa kukkaan vasta syyskuun lopulla, joskus jopa lokakuulle asti. Perhosia ei ole pahemmin ollut nähtävissä, kun ne eivät sateilla liiku. Odotellaan siis syyskuun lämpimiä!

Tänä vuonna on pitänyt tehdä toinenkin sirppikorjuun kierros puutarhalla, kun ruohot ovat kasvaneet villisti hyvässä kosteudessa. Vasta sen jälkeen on voinut tehdä ruohonleikkurin kanssa loppunutistusta. Harmaamalvikit Lavatera thuringiaca kukalla. Kuva on 29 elokuuta. Eikä tämä jää viimeiseksi leikkuuksi.

Tänä vuonna olen perustanut uuden heinäkompostin, tässä etualalla. Vanhakin vielä nielee lisää, kun heinämassa painuu sateella vauhdikkaasti alemmas. Kuva on 31 elokuuta, samalta päivältä seuraava kuva myös.

Se on näkymä tontin alakulmasta, jossa paljon valoisampi ilme, kun puista on heinäkuun puolivälissä poistettu paljon alaoksia. Oksat päätyivät uuden kompostin pohjaksi pääasiassa hakkeena, mutta havupuista karsitut sopivan kokoiset laitoin reunoiksi, jotta tukevat ensi keväällä siirrettävää kehystä vanhemmasta kompostista.