Keskikesän aika

Varjoliljojen Lilium martagon paras avautumisaika osui juuri juhannukseen. Tämä kuva on torstailta 23 06. Muutenkin viime talven aikaiset tapahtumat sopivat tämän kaunottaren vaatimuksiin, sillä kukkia on paljon ja liljakukkojen syöntiyrityksiä harvinaisen vähän.

Näyttäisi siltä, että moniin kesiin verraten kasvillisuus on hieman myöhässä, vaikka elettiin kovin lämmin toukokuu.

Ukonkellot Campanula latifolium eivät ole täysin alkaneet. Vain varjoisimmassa kohdassa kriikunoiden alla on kukinta käynnissä. Jokunen varsankello C. trachelium on alkanut avata puutarhapenkissä kukkia.

Yleisesti ottaen puutarha on kovin vähäkukkaisessa vaiheessa, sillä muutamat sadekuurot, joita on saatu kuivan alkukesän jälkeen, ovat surutta tiputtaneet idänunikoiden, pionien ja ruusujen terälehtiä maahan. Töyhtöangervot Aruncus taas alapuutarhalla kuivahtivat kesken kukinnan. Ja pihajasmiketta ei nyt sitten olekaan, kun yritän saada sen kantoja hävitetyksi ennen uusien kasvien istuttamista.

Kovin niukkalumisen ja kylmän tammikuun seurausta lienee, että tarha-alpi Lysimachia punctata, joita oli monta isoa kasvustoa, on lähes tyystin kaikonnut, sekä ne penkit, joista katkoin ruskeita naatteja loppusyksyllä, että ne, joita en ehtinyt. Olin ihan varma vielä viime kesänä, että ne valloittavat kaikki kukkapenkkini lopulta...

Valloituselkeitä esittää nyt parhaiten kanadanvuokko Anemone canadensis, joka tässä vanhan talouskompostin paikalle perustetussa kukkapenkissä kilpailee hyvin konnantattaren Bistorta officinalis kanssa. Kukinta on molemmilla samaan aikaan kesäkuussa.Tatar on istutettu tuohon kohtaan, mutta vuokko pari metriä alemmaksi penkin reunaan.. Suurin osa komposteille kuuluvista nokkoskasvustoista on saatu näillä neuvoin nujerrettua.

Jokunen vuosi sitten nostin kaikki loistokurjenpolven Geranium x magnificum mättäät tästä penkistä muualle kasvamaan, mutta joitain juurenpätkiä lienee jäänyt, kun taas violetti kukkapilvi leijuu ylimmäisenä. Siirrospaikoissaan kasvavat mättäät eivät vielä kuki.

Oikein hyvää tykkäsivät talvesta myös peittokurjenpolvet G. x cantabrigiense, jotka ovat kukkineet jo toista viikkoa. Osa jopa siirtoastioissaan vielä...

Samoin hyvää kuuluu verikurjenpolville G. sanguineum tontin luoteiskulmalla, männyn alla, kuivassa paikassa. Mättäät senkuin paaristuvat joka vuosi.

Juhannusmorsiameksi voisi nimittää tämän vuoden perhoangervon Gillenia trifoliata, joka siirtyi lipputangon penkistä loistokurjenpolvien kanssa tähän. Kurjenpolvet menivät evakkoon väljemmille paikoille, kun tämä angervo ja ukohatut tahtoivat kaiken tilan.

Lopuksi kaikkien suurin yllätys, kilpirikko Darmera peltata lipputangon penkissä, sen kasvun alku oli sellaista kuin oikein hienohipiäisen, ei millään ollut löytää sopivaa kohtaa, kunnes panin sen tähän koivuangervopensaan varjoon, jossa aurinkonauhus on lähellä. Nyt näyttää, että tässä on viime talven tuloksena saatu useampikin uusi verso n. 35 cm:n alalle, kaikki hyvinvoivia. Vasemmalla puolen olevat leimukukat Phlox taitavat taantua, olisiko niille liian tiuhat kasvustot. Istutin aikoinaan kymmenkunta tainta, kolme - neljä alkua on tulossa.