Maiseman kehitystä

Katselen tätä alapihan puolelta kuvattua maisemaa yleensä makuuhuoneesta. Itse asiassa kaikki tänne idän suuntaan olevat ikkunat ovat makuuhuoneiden, idästä nouseva aamuaurinko pääsee herättämään tai ainakin kesällä lämmittämään huoneen sopivaksi uudelle päivälle. Varjosta näkee, että kuva on otettu vasta keskipäivällä. Varsinkin nyt näkymä miellyttää vehmaudellaan ja sillä, että rinteen raput on korjattu alennustilastaan.

Talo rakennettiin 1938-39, juuri sodan alla. Siihen asti tämä rinnetontti oli ollut avointa maisemaa, peltoa ja laidunta, mutta lähes kymmenkunta muinaista pientä kivijalkaa oli osoittamassa, että talon rinnepaikka oli aittarivin edustaa ja laidunmaata. Vain yksi kuusi ja isohko pihlaja kasvoivat rinteessä.

Kuva on otettu lokakuun alussa 1986, vaahterat olivat vallanneet muinoin niin avoimen maiseman. Kun joka kesä matala pihakasvillisuus kuivui rapisevaksi, olin päättänyt emännäksi tultuani tilata autokuorman savimultaa, jonka sitten vuoden aikana siirsin tästä keostaan eri puolille tonttia. Osa vanhoista kivijaloista saatiin maisemoitua.

Paikka on myös entisen navetta-latorakennuksen alue. Sen aikaa oli noin 1940-luvun puolivälistä vuoteen 1991. Lehmien ja muiden kotieläinten pito loppui kyllä jo ennen 1960-lukua, sillä kylämme ruokatavarakaupoista sai tarvitsemansa eikä omia lehmiä enää tarvinnut pitää. Niiden talvisen ruoan hankinta oli hankalaa, kun omia peltoja oli niukasti.
Navetan yläpuolelle toiseksi kerrokseksi rakennettu heinälato madallettiin, heinien tilaan tuli varastoa ja puuliiteri. Vain puusee toimitti ikuista virkaansa rakennuksen alemmassa päädyssä. Etelänpuolelle istutettiin naapurilta saadusta taimesta pihajasmike Philadelphus coronarius. Toinen saman kasvin taimi istutettiin asuintalon seinustalle, makuuhuoneen ikkunan alle. Vanhempani olivat istuttaneet violeteista pihasyreeneistä Syringa vulgaris kaaren ns. lehtimajaksi samaan paikkaan, mutta kuvassa näkyvä pihakeinu ei vielä tuolloin sinne sopinut, tilan takia ja koska maa vietti liikaa oikealle. Niillä mentiin seuraava 30 vuotta, sukupolvi vaihtui 1983.

Tämä kuva on otettu heinäkuun puolivälissä 2007, jolloin idän seinustan olopihaa on lisämateriaaleilla saatu niin suureksi, että peräti kaksi keinua on saanut sijan. Yksi vaahtera vielä kasvaa jyrkässä rinteen kohdassa.

Melko lailla ensimmäisiä pihatöitäni oli raivata avoimeksi makuuhuoneiden ikkunoiden eteen kasvanut tiheikkö, siinä oli useampikin vaahtera ja ne syreenit. Serkkuni Pyhtäältä korjasi talonseinustan pihajasmikkeen autonsa lavalle. Pihasyreenit pantiin maan tasalle, ja päälle tuosta multakuormasta kaaren muotoinen kukkapenkki, ja osa mullasta sai auttaa myös maan pinnan suoristamisessa, jotta keinun voi siirtää tähän oleilupaikkaan. Vain pohjoiseen päin oleva istutus sai jäädä antamaan tuulensuojaa. Pian syreenien juuret lahosivat ja muistokin hävisi!

Kuva on heinäkuun alkua 2012, ja historiaa sikäli, että tässä oleskelupation pintana vielä on puulaattoja. Patio itsessään on lähes vaakasuora, ja sitä reunustaa rinteiksi jäävissä osin kukkapenkkejä. Alkuun keinu oli vasemmalla rinteen puolella, mutta tuuli kaatoi sen vähälläkin voimalla. Tuossa se saatiin sidotuksi apunaruilla, lippa kiinni runkoon, ja se taas puolestaan kiinni takana olevaan syreenien paksuihin osiin.

1991 vanhoista tiilistä tehdyn pulakauden navetan seinämät alkoivat sortua, eikä auttanut muu kuin jyrätä koko rakennus maan tasalle. Suunnitelmia oli kyllä tehty rakennuksen korjaamiseksi, sillä katto oli notkollaan sisäänpäin, eikä se tiedä hyvää. Ison kauhatraktorin vierailun jälkeen paikka oli melko tasainen, mutta paikalle tuotiin vielä autokuormittain täytemaata ja taas tiivistettiin. Saatiin lopulta tila uudelle rakennukselle, jonka työnimi on autotalli. Rakennus sijoittui tuossa vanhassa valokuvassa kuvan etualan tasanteelle, vain pieni kulma tuli täyttömaan päälle. Pihajasmike on entisellä paikallaan, mutta autotallin lännen puolella, keskipaikkeilla rakennusta. Autoa siinä rakennuksessa on sittemmin nähty vähiten, sillä muuta varastorakennusta ei toistaiseksi ole.

Kuva on syksyltä 2008. Pihajasmike vasemmalla on vielä ihan vihreänä. Tallin seinälle siirretty amurinviini Vitis amurensis on saavuttanut jo hyvät mitat. Etuseinälle on istutettu onnenpensas Forsythia ovata. Suuri siperiankurjenmiekan Iris sibirica kasvusto sitoo rinnettä vasemmalla etualalla.

Uuden syntyneen rinteen istuttaminen piti alkaa heti, etteivät sadevedet kuljettaisi tuotuja maa-aineksia muualle. Taas tilattiin multakuorma, sillä verhottiin rinne, johon istutuksina ensi hätään vuorenkilpiä Bergenia cordifolia ja puuntaimia. Muutaman vuoden päästä saadut räystäspellitykset siirsivät uhkan lopullisesti, kun kallistukset pantiin niin, ettei vesi tullut rinteelle.
Ensimmäisessä kuvassa oleva metsälehmus Tilia cordata on peräisin Hattulasta, Suontaan kartanon metsikön kompostialueelta, jossa sillä oli vaihtoehtona joutua tuotujen kuormien alle. Parinkymmenen sentin taimi tuli tänne, nyt on tuossa kasvettu neljännesvuosisadan ja melkein puun mitassa ollaan. Sen vasemmalla puolella oleva saarni Fraxinus excelsior on suurempi, mutta tuli vuotta myöhemmin samasta kunnasta Vanajaveden rannan pikkutaimena.

Autotallin takana olevaa täyttömaata, jonka päällimmäisenä on hiekkakerros, kun tallinteon aikoihin lapsenlapset olivat hiekkalaatikko-iässä. Tämä kuva on myös syyskuun alusta 2008. Vasen puoli kuvasta on täyttömaan pohjoiseen rinteeseen istutettuja puuntaimia, mm. valkearunkoiset kaksi kivikoivua. Hiekkalaatikko on muutettu kukkapenkiksi, jossa palavarakkaus Lychnis chalchedonica vielä komeana. Muutaman vuoden päästä siitä on vain muisto, kun viereen tuotu tarharaunioyrtti Symphytum asperum alkaa näyttää voimansa.

Hattulasta Lepaan puutarhaoppilaitoksen taimituotannon ylijäämänä tuli laatikollinen tulitikun mittaisia taimia, siinä mukana mm. kivikoivuja Betula ermanii, lehtikuusiristeymää Larix ja koreansyreenejä Syringa wolfii, kaikkia kasvaa nyt myös tässä navetan täyttämaan rinteessä. Äitini suosimasta lumimarjasta Symphoricarpos rivularis tuli myös muisto tähän rinteeseen.

Sama kohta kuin edelliskuvassa yläkerran ikkunasta katsottuna. Kivikoivun valkoinen runko keskellä, sen tyvestä alkaa rinteeseen vähitellen syntynyt kuoppa, jota kasvit yrittävät piilottaa. Oma arveluni on, että kuopan tienoissa oli jompikumpi navetan yhteydessä olleesta kahdesta AIV-tornista, niiden sementtirenkaiden palasia löytyi vasemman reunan kohdalta.

Raivasin 2013 tämän täyttömaankasan ulointa alahelmaa saadakseni tasaisemman paikan mattojen ym. tuuletustelineelle. Sillä kohdalla on lisäksi kallionpaljastuma maan pinnassa, joten melkein kenkälusikalla sovittaen tuli sen kokoinen kolo, että tarvittava tila saatiin. Kuva on 05 09 2013, projekti on vielä siinä hieman kesken.

Kaikki mahdollinen rinne piti sitten tietysti sitoa vuorenkilvillä. Tähänkin tuli jyrkähkö 0,5 m leikkaus, joten siitä ei ainakaan helposti kuljeta! Aiemmin olin siirtänyt luiskan pohjoispuoliseen notkelmaan kylällä niin yleistä kivikonalvejuurta Dryopteris filix-mas, joka kasvusto pilkottaa taka-alalla.

Tässä kuvaa alkukeväältä 2015 ikkunasta katsellen. Puut ovat vielä ilman lehtiä, vaikka ollaan toukokuussa. Tummin puunrunko on tontin suurin vaahtera, sen takana on isoin tontin kalliopaljastumista, ns. isokivi. Vaahterasta oikealle olevat puut ovat rinteen saarni ja lehmus. Puiden ja tuuletustelineen rajaamaan alueeseen jää muisto navetan lantalasta, jota varten oli myös kaivettu kuoppaa, se on nykyisin orgaanisen jätteen avulla täytettävää kohtaa tontilla. Viimeisin tuotos taitaa olla vuorenkilvistä taiteltuja huonon näköisiä lehtiä.

Tämä kuva on 09 05 2015, jolloin olin alkanut luiskan korjauksen. Rappujen yläreunassa alkoi syntynyt monttu vähitellen suurentua, ja entiset raput kallistelivat. Lääkkeeksi paljon täytemaata ja uudet rapunpaikat kauemmaksi tallista, ettei vielä suorassa oleva talo alkaisi kallistua montun suuntaan. Kuvassa keskellä alhaalla olevat vuorenkilvet saivat antaa tilansa uusille rapuille, jotka loppupäästään tulevat ylätasolle lähellä kivikoivua. Sorakasa taustalla on vielä iso, sen edessä oleva kolmen seppelvarvun Stephanandra incisa pallomainen ryhmä kätkee 1800-luvulta peräisin olevan pikkurakennuksen kivijalan.

Tässä lopputulosta ylhäältä katsellen, kuva on 28 05 2015.  Raput noudattavat yleiseurooppalaista rinteiden kaarreratkaisua, joka loiventaa nousua. Vasemmalle on jo tullut osa siirretyistä vuorenkilvistä, siihen tulee myöhemmin vielä lisääkin, kunhan kuumin aika on mennyt. Talon seinustan oleskelupation tuulensuoja eli pihasyreenirivi näkyy vasemmalla, silläkin kohtaa on jokin muinainen kivijalka, ties kuinka kaukaa takaperin...