Villahousukevättä vieläkin

Vuorenkilpien kukka-aika alkamassa, mutta kuvan lehmuksen runko saa toistaiseksi olla ilman lehtiä. Hiirenkorvaa näyttävät pääosin koivut ja tuomet.

Eipä tarvitse kaukaa hakea aamupakkasta, nimittäin sitä oli viimeksi eilen aamuna. Menneellä viikolla on autolasi ollut jääkuoressa useana aamuna. Tontin alavilla kohdin ruoholla on kuuraa, jos ei tuule. Eletään siis kuin huhtikuuta, lämmitystöitä riittää. Vihreiden lehtien kunnosta näkee, että kylmä käy puraisemassa. Lunta ei sentään enää ole satanut, vaikka tihku- tai kuurosadetta on riittänyt useimmille päiville. Hiirenkorva-vaihe kestääkin tänä vuonna ennätyskauan!

Keltavuokon tapa levitä on tässä ensin siemenistä, ja kerran saatuaan kasvupaikasta kiinni syntyy nopeasti tiuhoja laikkuja.

Toki kevätkukkijat ovat jaksaneet hoitaa homman. Nyt on vuorossa keltainen aika, sillä scillat ovat jo karistamassa teriänsä. Parhaimmillaan ovat mukulaleinikit Ranunculus ficaria ja keltavuokot Anemone ranunculoides. Myös kevätesikot Primula veris ovat alkaneet sesonkinsa, ja jalokiurunkannus Corydalis nobilis on avannut kukintojaan varsinkin lämpimillä kohdin.

Lähellä maantienvartta on vuoristolaiskarviaisten rivi, jossa kauimmaisena on tämä keltavuokkosaareke. Viime vuonna siinä kohdassa kukkia oli vain pari.

Kahdella ensin mainitulla on ollut hyviä aikoja tontinvalloituksen suhteen. Erityisen hyvin sen osaa keltavuokko, joka on tehnyt yhteistyösopimusta tontinhoidon kanssa. Viivytän ruohonleikkuuta, kunnes sen kukat ovat lopettaneet ja siemenet tulollaan. Ruohonleikkuri kiikuttaa mukanaan kasvimurskaa, ja siemenet pääsevät uusiin paikkoihin. Tämänvuotisen tarkastelun tuloksena näyttää olevan, että keltavuokolla on talon alapuolisella alueella paljon enemmän aloituspisteitä kuin viime vuonna, aika lähellä pohjoisrajaakin jo.

Vanhan koivunkannon naamiointiin ylämäellä tehty kukkapenkki on kuiva, mutta sehän ei mukulaleinikkejä haittaa. Istutin siihen aikoinaan muutaman mukulan, ja nyt pöyheät puskat ovat lähettäneet ympäröiville nurmikoille on liudan uusia alkukohtia.

Parhaita mukulaleinikkikohtia ovat vanhan marjatarhan alueet. Kuvassa ollaan aamupakkasen hoivaamia pari päivää sitten.

Mukulaleinikitkin käyttävät siemenlevintää, jos toki on sanottava, että olen niitä myös aika paljon istutellut kukkapenkkien liepeisiin täyttämään tyhjiä kohtia penkissä. Enempää ei sitten tarvitsekaan!

Kevätesikot alatien varressa ovat jo useamman vuoden kasvaneita suuria pehkoja.

Tien toisella puolen istutukset ovat olleet vasta vuoden, tästähän poistui norjanangervo-rivi, jonka jättämään tyhjiöön jaksoin istutella viime keväänä  joitakin metrejä tuon ylemmän penkin ulkopuolelle siementänyttä taimikkoa.

Kevätesikkojen paras levintä oli aiemmin nurmikolle syntyneiden taimien siirtäminen, kun ne eivät yhtään tykkää ruohonleikkurin vierailuista. Kävelyväyliltä onkin tullut korjattua taimi poikineen!

Jalokiurunkannukset leviävät suuren siemensadon turvin helposti. Paitsi kukkapenkkien liepeillä niitä esiintyy vähän joka puolella, jonne on joutunut multaa entisiltä kasvupaikoilta, kuten kompostilla tai muualla, minne multaa on voinut panna täyttömaaksi. Niiden tehokas levintä tulee hyvin hauraasta maan alla olevasta keltaisesta juurakosta, jonka pienikin kappale muistaa kasvattaa uuden verson maanpintaan.

Kurkistin tänä aamuna koiran kanssa kävellessäni pensasaidan läpi naapurin puolelle, kun sivusilmällä tuntui, että oli satanut rakeita. Valkoiset täplät paljastuivatkin ketunleiviksi Oxalis acetosella, jolla on myös ollut hyviä leviämisaikoja viime vuosina isojen kuusten alla. Sehän on kuusilehtojen tyyppikasvi, meidän tontillakin on nykyisin ihan muutama kasvi, mutta luultavasti nekin alkavat vallata puiden varjopaikkoja.

Lehtikuuset Larix hiirenkorvalla, naapurin vaahterat taustalla kukkavaiheessaan.

Jotain eloa on alkanut ilmestyä jo tähän "lumenkaatopaikkaan" eli lipputangon penkkiinkin. Pääasiassa vihreys on mukulaleinikin ja kevätesikon alkuja, ja runsaasti joukossa meidän tontin varminta rikkaruohoa eli vuohenkelloa Campanula rapunculoides.