Varovaisia kevään askeleita

Hyvää pääsiäistä! Jos oikein tarkasti katsoo, niin yksi narsissin nuppu on jo saanut väriä. Ruukut ovat ulkoilleet tässä puolisen kuukautta, eikä kasvua juuri ole tapahtunut.

Huh, onpa kulunut aikaa viimeisestä postauksesta! Mutta tuntuu, kuin aika olisi seisahtanut pitkäksi aikaa syksyyn päin, harmaita pilvisiä päiviä. Välillä jo luultiin, että tuleepa aikainen kevät.

Pääsiäiskaktukset sentään ovat ajallaan. Laitoin vieraiden tulon laannuttua eilen kasvuravinnepuikkoja juurille, sehän tietää kastelun yhteydessä kananlannan tuoksahduksia huushollissa...

Mutta sitten taas palattiin siihen vanhaan. Eikä se vielä meidän maisemissa paljonkaan ole edennyt kevään suuntaan. Linnut käyvät ahkerasti ruokintapaikalla.

Toki etupihalta on maa paljaana, ainakin niiltä osin, joita on puhdistettu lumesta. Sieltä onkin paljastunut viime kesinä kovasti intoa ottanut sammalikko. Päädyin äskettäin etsimään rautaharavan kanssa, vieläkö penkin reunuskiviä saisi esille. Into loppui aika nopeasti, sitä hommaa tuntuu riittävän, kun routajää on niin lähellä vielä.

Nuo kaksi pisintä versoa, vasemmalle kallellaan, ovat siitä ostopussista, loput entisistä omista kävyistä, joita oli yli viisikymmentä, vain muutamat heräsivät kasvuun.

Kevät ei oikein tunnu alkaneen sisälläkään, kun auringonpaiste ei ole lämmittänyt ruukkuja. Mustanmerenruusut Achimenes vaivoin ovat heränneet, mutta ei puhettakaan muiden vuosien pääsiäiskukinnasta! Päädyin siirtämään syntyneet muutamat alut yhteen ja samaan ruukkuun, hyvinhän ne mahtuivat.

Onneksi kuparilehden Episcia latvat, joita pari-kolme viikkoa sitten napsin juurtumaan, olivat hyvin hoitaneet hommansa, ja sainkin mustanmerenruusuilta joutaneet kaksi ruukkua uusia taimia täyteen.

Talven aikana kehittyneet uudet oksat olivat kuin keitettyä spagettia ja hauraita kuin mitkä, kun tein niistä juurrutettavia kappaleita. Kunnon jälkeläisen takia pitää latva katkaista, jos siinä on kukka-aihe tai kukka valmiina. Muuten kasvaa vaan yhtä runkoa, kun mukavampi olisi nähdä haarova.

Dragonwing-begonia on päässyt myös parturointiin pääsiäissiivojen yhteydessä viikko sitten, sen latvuksia tuli peräti viisi lasillista, joten jos juuria tulee, niin taimia on paljon. Alkuperäinen latvottu emokasvi on myös lisännyt uusia oksia valon puoleisiin oksiinsa, ehkäpä se siitä. Onhan nyt vielä pari kuukautta edessä, ennenkuin uskaltaa ajatella ulkokasvatusta.

Naapurini raportoi jo kolmisen viikkoa sitten uusista kukkivista lumikelloistaan. Meidän varjoisempien rinteiden tilanne on vielä aika alkutekijöissä. Jokunen piippana lumikelloja Galanthus on näkyvillä parkkipaikan reunalla.

Kevätkelloja eli lumipisaroita Leucojum ei näkynyt isonkiven viereisessä kasvupaikassaan ennenkuin pari päivää sitten, kun satoi tosi märkiä räntäsatseja. Kiven vierestä sulana on puolisen metriä.

Lähistöllä kasvavat vaaleanpunaiset kevättähdet Chionodoxa ovat nostaneet muutaman sentin punaiset piikit pintaan, ne ovat tuossa kuvan keskustassa. Krookuksista ei ole vielä tietoakaan.

Kevättä pitää siis vielä odotella. Joinakin lähivuosina on jo haketuksetkin tehty, mutta ei nyt. Amurinviinin raadot ovat vielä pohjastaan jäätyneinä kiinni maassa, saa paistaa ainakin toisen viikon vielä, ennenkuin menevät hakkeeksi, pitäähän niiden sen verran kuivuakin, että katkeavat.

Rairuohojen kasvatus unohtui, kun sitä tietoisesti lykkäilin. Ei ollut ensimmäinen kerta, ja pussit ovat hyvään tarpeeseen, kun paikkailee toukokuulla sammalikon poistosta tulleita aukkoja.