Keskitalvi taitettu

Ensimmäinen kevään airut on tänä vuonna kuparilehti Episcia, jonka ensimmäinen kukka avautui tällä viikolla. Siitä pitää pian ottaa pistokkaitakin, entisen rönsyt riippuvat jo melkein pöydällä, jos ei niitä katko.

Helmikuu kuuluu keskitalveen, mutta huomisesta alkaen katsellaan sitten kevättalven pidentyneillä päivillä luonnon heräämisen merkkejä. Ennusteissa on, että maaliskuukin saattaa olla melko lauha. Päivä on ehtinyt venyä jo pitkäksi, aurinko nousee jo ennen puolta kahdeksaa aamulla, illalla se laskee hieman ennen lauantaisten ehtookellojen soiton alkamista (08.23-17.44).

Lämpimän eteisen ikkunalla dragonwing-begonia on jaksanut kukkia koko talven, mutta oksat venyvät honteloina ja katkeavat vähäisestäkin  kosketuksesta. Siitäkin siis kohta pistokkaita. Pelakuuruukuissa ei ole enää lainkaan vihreätä, vaikka siinä vieressä ovat kasvavinaan.

Jos aurinko näkyisi, valoisuuden huomaisi hyvin, mutta nyt on tyytyminen luullun arvaamiseen, jolla termillä ilmaistaan tiedossa olevaa faktaa, jota ei jostain syystä voi havaita. Pilvisyys on nyt ollut vallitseva muoto, ja eletään nollan pinnassa olevilla lämpötiloilla, yöllä alle, päivällä hieman yli. Sateitakin saadaan, jos ei muuta, niin mausteiksi.

Syksyllä tehtaillut komeamaksaruohon taimet ovat vielä hyvin hengissä, ne pääsivät kasvamaan elonliekkinsä menettäneiden orkideoiden astiaan,

Näin vähän valon aikana ei juuri kannata tehdä taimikasvatusta asuinhuoneessa, saadaan vain vihreitä makaroneja, jotka kaatuvat helposti ja katkeilevat. Tänä vuonna olen lykännyt mustanmerenruusun Achimenes kasvatuksenkin alkamista, vasta edellisviikolla laittelin omien edelliskesän ruukkujen pinnasta löytyneitä mukuloita kasvamaan. Mitään ei vielä ole tapahtunut, kun aurinko ei lämmitä mullan pintaa. Toivottavasti ruukut eivät käyneet jäässä, kun unohtuivat loppusyksyllä lämmittämättömään eteiseen.
No, varmistin asiaa ja hankin tällä viikolla uuden hollantilaisen mukulapakkauksen kaupasta, jalosteen nimi on 'Paul Arnold', violettikukkainen.  Pari kuukautta kuluu istutuksesta, kun ensimmäiset kukat avautuvat, siis yli pääsiäisen luultavimmin.

Seurakseen saivat toisen ruukun punakukkaisen onnenapilan sipuleita Oxalis 'Iron cross'. Tähän asti olen yleensä kasvattanut sisällä vain sitä punalehtistä kolmiokäenkaalia Oxalis triangularis. Niillehän toki kuuluu hyvää kuten aina ennenkin, niitä on jäljellä kaksi amppeliruukkua, joiden kukinta on alkamassa.

Tulilatvan takana pilkistää valkoinen joulutähti, joka on kehittänyt muutamia kukkanuppuja pääsiäistä silmälläpitäen.

Ystävänpäivän tervehdyksenä tuli ilahduttamaan tulilatvan Kalanchoe kerrottukukkainen yksilö, jonka kukat ovat kuin miniruusuja avauduttuaan kunnolla. Tämä maksaruohojen sukulainen, joka on valloittanut isot markkinat muutamassa vuosikymmenessä (1930-luvulta alkaen), on kotoisin itä-Afrikan ja Madagaskarin seuduilta ja kuuluu pitkän yön kasveihin, joten sen kukinta pyrkii hiipumaan kesää kohti mentäessä. Tänä vuonna näkemäni myytävät kasvit ovat olleet kovin suurilehtisiä, liekö jalostus vai joku muu tekijä syynä.

Mininarsissien metsästys ei ole vielä tuottanut tulosta. Toisaalta minulla ei ole parvekettakaan, jossa lämpötila olisi vain hieman päälle nollan, joten odottelen lisää kevätpäiviä. Pääsiäinen on vasta huhtikuun ensimmäisen viikon jälkeen, 5 viikon päässä, joten rairuohojakaan ei kannata kylvää kolmeen viikkoon.