Vain hanki puuttuu...

Kiiltolehtisen pajun Salix phylicifolia kissavarsia Radansuun aukeiden tienvarsiojassa.

Muistelen aikoja 1950-luvun puolivälissä, jolloin lukiovuosieni urakka oli loppumassa. Niinpä näihin aikoihin siirsin Lahden Puistokadulla, kaupungintalon naapurissa olleesta opiskeluboksista itseni vähäksi aikaa Iittiin. Oli muutama viikko vapaata, ennenkuin kesätyöt Vientikerman laskuttajana alkaisivat.

Oli aika myöhäinen kevät silloinkin, ja parhaita huvejani oli panna sukset jalkaan aamusella auringon noustessa ja lähteä katselemaan maisemia ja lintuja, kun muut vielä nukkuivat. Jäälläkin voi vielä silloin hiihdellä. Pajut olivat jo alkaneet kasvattaa norkkojaan, kuten nytkin, mutta koska silloin oli ollut kunnon talvi, lunta riitti vielä pitkälle huhtikuuhun. Suksitteluun oli hyvät mahdollisuudet. Tämän postauksen kuvat on otettu 03 04 2014.

Niihin aikoihin isolla Radansuun-Kausalan välisellä peltoaukealla oli aina tulvajärviä lumen sulamisen aikoihin, ja suuret määrät muuttavia kahlaajia ja vesilintuja viipyi siellä. Sittemmin tehtiin viemäröinti ja vedet vähenivät lopullisesti. Vieläkään alue ei ole kuiva läpi vuoden, ja kosteimmassa laikussa kasvaa suuria määriä pajuja edelleen eikä sitä viljellä. Tämä hyvin tasainen alue on hyvin kauan sitten kuulunut Kymijokeen sen lahtena, mutta nykyisin joen vedenpinta on useita metrejä alempana, vaikkakin se on aika lähellä. Tämän päivän muuttolintuja edustivat pari lokkia. Toki näin kurjen muutama päivä sitten.

Pyöreälakiset tuhkapajut Salix cinerea, joita on tuossa kuvassa koivunrunkojen kanssa oikealla puolen, ovat märimmillä kohdin yleisiä. Jokunen vasta kesällä valkoisia villanorkkoja esittelevä halava S. pentandra tässä myös kasvaa, mutta se on aina yksittäinen, ei pensaikkomassoja tekevä. Melko punavartiset kiiltolehtipajut S. phylicifolia ovat myös melko tavallisia, niitä on tässä edessä vasemmalla, vaikkakaan ei voi olla aivan varma, kuinka paljon on pajujen välisiä risteymiä, ne kun ovat tavallisia.

Hieman kuivemmilla mailla kasvaa raitoja S. caprea, jotka ovat pajuista isoimpia, ihan puita. Tämä yksilö kasvaa maantienvarressa aivan Radansuun kylän reunassa, Urajärveen rajoittuvalla peltoaukealla. Sen oksat ovat nyt aivan täynnä harmaita norkkoja eli kissoja, ja kohta alkaa niiden muuttuminen joko keltaisiksi, jos on hedekasvi, tai vaaleanvihreiksi, jos on kyseessä emipuu. Raitojen mesivarastot ovat kevään ensimmäisten perhosten, sitruunaperhosen ja suruvaipan ja mesipistiäisten mielipaikkoja. Suruvaippa munii raitaan, ja sen toukat popsivat niiden lehtiä.

Kotipihan lintulaudan tienoilla käy aika tuoksina, kun mustarastaskoiraat etsivät kanojen lailla kaaputtamalla rouvakokelailleen syötäviä paloja. Vuorenkilven lehdet vain lentelevät!