Kevään odotusta edelleen

Lukuisat pilviset ja nollan lähellä olevat päivät muuttuivat vihdoin hieman, kun korkeapaine on valtaamassa seutuamme. Sehän kyllä tietää yöpakkasia, vaikka päivällä kuinka olisi kaunista. Mutta tuntuu ainakin paljon keväisemmältä! Tali- ja sinitiaisten laulut jo kajahtelevat, ja pari mustarastasta on jo viikon päivät käynyt ruopsuttamassa lintulaudan ympäristön maata. Ilmeisesti se kannattaa, kun palataan jo ani varhain aamulla. Kaikki kuvat ovat tältä päivältä.

Kangaspuiden vieressä istuessa jää selän taakse tämä näkymä maantielle ja Haapaniemen suuntaan. Aurinko on vielä alhaalla, kuvan otin jo 7.30.

Ei tosin ensimmäisinä, sillä jo viiden aikaan orava pyyhältää laudalta kauemmas, kun huomaa liikettä ikkunan vaiheilla. Katselin autotallin seinustan Forsythia-pensasta, jonka alle on kertynyt melkoisesti auringonkukan siemenkuoria, se on myös oravan tekosia. Onnenpensas itse elää vielä talviunta, silmut ovat ihan pienet.

Kuvassa on enemmän valoa, kun sen ottoaika on jo n. 11.00.

Tämän viikon maanantaiaamuna näin vihdoin meidän tontilla ensimmäiset keväät yrittäjät, nimittäin lumikelloja Galanthus oli alkanut puskea parkkipaikan kukkapenkin syrjästä, siihen paistaa keskipäivän aurinko. Kevätkellojen Leucojum paikalta näytti sunnuntaina pilkistävän jotain vihreää, mutta kun se kohta taas on enemmän varjossa, ei nuppuja vielä näkynyt. Meidän tontti on kallellaan pohjoiseen, joten ensimmäiset kevään merkit tulevat kyllä naapureista aiemmin.

Parkkipaikan pienokaiset..

Alapuutarhan sissit, jotka ovat muuttaneet kukkapenkin reunalle.

Vielä ei ole ilmaantunut syksyllä etupihan penkkiin istutettujen narsissien "kynsiä", mutta ihmekös tuo, kun isot kuuset varjostavat parhaan keskipäivän aikana ja parkissa oleva auto lopun aikaa. Ja lisäksi penkissä on koristeita tuijan oksia, varjoa tuomassa nekin. Ehtivät kyllä, sillä nythän on vielä maaliskuu!

Vävyn facebook-kuvasta innostuneena menin tarkastelemaan tänään paremmin ison kiven vieressä kasvavia muita pikku kelloja, nimittäin kevätlumipisaroita Leucojum vernum, kun niistä ei parin metrin päähän voinut huomata mitään. Niiden nimi oli ennen kello, mutta muutettu lumipisaraksi joitakin aikoja sitten. Olikin tänään avautunut yksi kukka, ja vieressä toinen pää taittuneena. Parin metrin päässä kasvavassa erillisesiintymässä oli useampia poikkipääkukkia.

Sen verran on routa kuitenkin hävinnyt, että talvikoristeeksi tyrkityt tekokukat, joulutähdet pääsivät jo irti maasta ja säilytykseen seuraavalle sesongille. Hautausmaan kaikki kukat ovat vielä kiinni, kun penkki on pohjoispuolella hautakiveä.

Huvittelen ajatuksella, että nostelisin ovipielen amppelikanervat jo kompostille ja laittaisin keväisempää. Mutta orvokintaimia ei vielä ole näkynyt kaupoissa. Mininarsissit kelpaisivat myös, mutta pääsiäinen on vielä kaukana. Ehkäpä niitä jostain löytyisi...

Viikonlopulla siirrytään kesäaikaan myös kellon suhteen. Kevätpäivän tasaus on jo ohitettu viime viikon loppupuolella, ja päivät ovat nyt yli 12 h pitkiä. Pikku lumisateita on saatu useampaankin otteeseen, mutta sen verran, ettei juuri ole lapiohommiin tarvinnut ruveta. Auramiehetkin vierailivat pihalla viime viikolla pariin otteeseen. No, totuuden nimessä on sanottava, että kyllä niitä polkuja puhdistin, mutta ei olisi tarvinnut, ja tarkoitus olikin vain käydä oman pihan kuntosalilla.

Kierros alapuutarhalla toi esiin kuolanpionin Paeonia anomala silmut alatien varren kukkapenkistä, mutta muuta siellä ei ollut vielä näkyvillä.
Mustamerenruusut Achimenes ovat venyneet ruukuissaan jonkin verran, mutta nuppuja ei niissäkään vielä ole. Varmaan auringon vähäisyys on jarruttanut. Ei ole kuparilehdessäkään Episcia vielä kukkia.