torstai 5. syyskuuta 2013

Kas vaan että vielä syyskuullekin riittää kesäpäiviä

Onkin ollut pitkä suvi, kun toukokuusta lähtien on ollut kesäisiä aikoja! Siis yli 125 päivää, eikä vieläkään ole tiedossa muuta. Forecan ennuste ulottuu 10 päivän päähän ja samanlaista kuivaa ja lämmintä on luvassa. Sienillehän se ei hyvää tiedä, vaikka sunnuntaina saatiinkin aika reippasti sadetta etelä-Suomessa. Lähimmän Ilmatieteen laitoksen havaintoaseman eli Utin mittarin mukaan kertymä oli kuitenkin vain n. 10 mm.

Alasleikatut perennat vuorikaunokki Centaurea montana (yläkuva), tarharaunioyrtti Symphytum asperum ja akileija Aquilegia x cultorum (alempi kuva)ovat tehneet uudet lehtiruusukkeet, ja ensimmäiset toisen polven kukatkin jo ovat esillä hopeakuusen alla. Jos lämmintä riittää, saattaa tulla paljonkin sinistä katseltavaa!
Alemmassa kuvassa näkyy oikealla pari-kolme vuotta sitten istutettu makedonianmänty Pinus peuce. Istutin näitä havukasveja ylämäelle kolme, ja kaikki ovat hyvin kasvusssa. Niiden pitäisi pysyä alas asti oksaisina valoisalla paikalla.

Ruukkukasvini kukkivat ja ovat hyvin hengissä, mutta eilen Janakkalassa vieraillessani opin, että ne voisivat olla paljon komeampia! Istutin ruukut aika täyteen, ja joka päivä on kasteltava, mutta kuulin ystävältäni, että lähes joka kastelukertaan tulee panna mukaan sitä vaaleanpunaista puutarhan lannoitetta. Hänellä samettikukat ja pelakuut olivat aivan uskomattoman pulskia ja hyvinvoivan oloisia.

Viikonlopulle sain tehtyä norjanangervo-aidanteen pienentämisen, se kun leventyy kesän mittaan aina liikaa ja vie huoltotiestä metrin pois. Taitaa olla sinnikäs kasvi, kun  toisaalla alaskynimäni vanha yksilö, joka sai hyvät suolakylvökset sienen valtaamaan alustaansa, on kaikesta huolimatta versonut runsaasti. Tarkoitus on kyllä poistaa se kynitty kasvi kokonaan, koska se vie niin monta neliötä ahtaahkossa paikassaan. Tuon aidankin voisi panna muualle...

Olen ottanut pois useampia pensaita, ensin yhden punalehtiruusun Rosa glauca talouspihan nurkalta, jossa oli tuuletustelineen kohdan uudelleen muotoilua. Siinä on kalliopaljastuma ja maassa on lisäksi isoja kiviä. Itsekseen paikan valinnut ruusupensas oli liian suuri, kun kompostipolku menee vieritse, ja oksat raapivat kulkijaa. Toiselta sivulta poistin kaksi lumimarjaa Symphoricarpos rivularis, kun tasasin täytemaa-alueen nurkkaa. Kaikkien juurista löytyi elämänlangan maavartta, jotka keräsin tietysti pois niin tarkkaan kuin voin!
Tuossa kohdassa oli isompi kukkapenkki, mutta kaikkia sen kasveja vaivasi tämä köynnös, joten myöhemmin otan alueen kokonaan puhtaaksi, ei siihen nyt jäänytkään kuin yksi valtikkanauhus Ligularia przewalskii ja tuoksuorvokkia Viola odorata.
Tilalle kallion ja kiven väliin hain yhden kartiotuijan, koska tuon alueen takalaidallakin on samaa kasvia, ja lopuille kohdin tietysti vuorenkilpeä Bergenia, kun sitä on siinä rinteessä jo ennestään. Tuijia on tänä syksynä istutettu tontille siis kahdeksan lisää.

Eilen päädyin vielä suorittamaan jo pidempään haudotun ajatuksen, nimittäin pation timanttituijan viereen muutama vuosi sitten istutettu keisarinangervo Spiraea x sansoucciana oli varsinainen napoleon-valloittaja, sillä se teki runsaasti juurivesoja viereensä ja oli valtaamassa jo kolmasosan penkistä. Pensashanhikki oli jo lakannut olemasta tuijan etupuolella. Ylöskaivaminen ei sujunut hetkessä. Lopulta piti hakea kirves, kun normaali lapio-kuokka-voimasaksi-yhdistelmä osoittautui liian vaisuksi.
En pannut saatuja pensaankappaleita enää istutuslistalle! Kasvi olisi parhaimmillaan jossakin rinteessä, jossa sen leviämistä on rajoitettu jollain jykevällä esteellä. Uusia yksilöitä nimittäin tulee muutaman kymmenen sentin päähän emosta maanalaisilla yhteyksillä, ei oksataivukkaista. Penkin reunaksi laittamani kyllästepuusta tehty aidake ei pystynyt rajoittamaan leviämistä lainkaan, taimia oli kahta puolta. Tällä pensaalla on lisäksi aika vetelänluontoinen olemus, kun oksat kaartuvat pian lähelle maata. Kukka-aika oli lyhempi kuin ruusuangervolla.
Nythän tuossa penkissä on hulvattomasti siemenistä leviävää tummakurjenpolveakin Geranium phaeum ihan liikaa, mutta kun sen lehdet ovat niin kauniit.

Tilalle meni nyt joitakin patiolle kylväytyneitä Digitaliksen taimia, mutta suunnittelen hieman myöhemmin istuttavani siihen alatien varresta komean täpläpunalatvan Eupatorium maculatum, jota ei näytä tekevän rönsyjä. Nyt se kukkii vielä liian kauniina. (Sen kuva on blogin oikeassa sivupalkissa parin viikon takaa, kun vierität hieman tekstiä ylöspäin.) Timanttituijapenkin alkupäässä vasemmalla on kasvamassa keisarin kanssa samanlaisia taipumuksia omaava ruusuangervo Spiraea japonica Froebelii....

Syyshortensia Hydrangea paniculata on jo kauttaaltaan punastunut, vaikka kuva muuta näyttää, vain varjoon jääneet tertut ovat värikkäitä illan sivuvalossa. Taustana kasvava kivikoivu Betula ermanii on saanut jotkut oksansa jo keltaisiksi.

2 kommenttia:

  1. Minunkin on vähän vaikea uskoa, että nyt ihan joka päivä pitäisi vaaleanpunaisella kastella. Joskus unohtuu pitkiksikin ajoiksi, mutta sen kyllä huomaa.

    VastaaPoista
  2. Varmaan riippuu monesta asiasta, kuten siitä, jos kasvupaikka on armelias eikä tarvitse joka päivä kastella. Itse olen kovin nuuka lannoittamaan, kun joskus vihreässä nuoruudessa 1950-luvulla iskulause Substralia ja rakkautta sai minulta soilikit hengiltä.

    VastaaPoista