Vielä talvitunnelmissa....

Valon määrä ilahduttaa!

Vaikka päivä on pidentynyt isoin askelin, ollaanhan viikon päästä jo kevätpäivän tasauksessa, ei talvi ole hellittänyt otettaan, arktista ilmaa pyörii pohjoisesta aina vaan uusia aaltoja. Toki aurinkoisina päivinä tapahtuu sulamista, viime viikolla ihailin Lohjalle mennessä peltoaukeiden kiiltäviä hangenpintoja ja rapautumisensa alkaneita pientareiden valleja. Niistähän ennen tiesi, että hankikantojen aika hiihtäjille oli käsillä. Suksittelu oli riemukasta, kun ei upottanut, varsinkaan pakkasyön jäljiltä, aikaisin aamulla.

Joulukuussa kukintansa alkanut lehtikaktus päättää kukkakauttaan näin. Tiputettuaan suurimman osan oksistaan pöydälle se on muuttunut nyt varsin keveäksi, kun vain yksi iso oksa on jäljellä. Tippuneiden loput latvat päätyivät juurrutukseen, mutta kukinta niissä jatkuu edelleen. Kuva on tältä päivältä.

Siis on pitäydyttävä sisätiloissa ja tehtävä sisään paistaville auringonsäteille tilaa. Yritykseni mustanmerenruusujen viljelmäksi ei onnistunut, kun viime kesäiset ruukut olivat jääneet pakkasen kynsiin kylmään autotalliin. Yksikään suuresta käpymäärästä ei suostunut alkamaan kasvuaan, vaikka yritin maanitella koko helmikuun. Paikkakunnan Agrimarketissakaan ei vielä ollut mukuloita myynnissä. No, mullanvaihtoa tai ainakin lisäystä voisi talven yli selvinneille muille kasveille suunnitella. Ja ainakin dragonwing-begoniat pohjakerroksessa ovat elossa!

Toinen lehtikaktuksista, se valkokukkainen, lopetti kukintansa jo aikaa sitten ja on alkanut uusien lehdykkäisten kasvattamisen. Kuva tänään.

Pistokkaita voi ottaa entisistä kasveista maaliskuulta alkaen, kun valoa on jo paljon. Aloitinkin sen jo pari viikkoa sitten tummanpunalehtisestä kirjopeipistä, jonka muutama oksa pilkistelee juurtumapaikassaan kukko-mukissa, yläkuvassa keskioikealla.

Kirjopeipin olemus maaliskuun alkupäivinä, kuva on  otettu 04 03.

Emoyksilön muut oksat ovat toistaiseksi aika lyhyitä, joten saivat jäädä vielä alkuperäiseen asemaansa, vain muutama kelpasi tähän vaiheeseen. Kuvan vasemmassa yläkulmassa on aiemmin irronneista ja juurtuneista kaktuksenlatvoista tehty tämänvuotinen istutus, josta kyllä oli katkennut siitäkin yksi oksa matkani aikana.

Tämä hopealehtinen pikkubegonia kuuluu seuraavaan lisäysparveen. Edelliset pistokkaat matkasivat hiihtolomalaisten mukana Tampereelle.

Uudeksi kodin asukkaaksi tuli helmikuussa taloon rahapuu Crassula ovata, joka on maksaruohojen heimoa. Niitä on nyt mm. S-kaupan kukkatiskillä tulilatvojen Kalanchoë sp seurana. Sain tämän tyttäreltäni kuin tilauksesta, sillä olin juuri pohtinut sen ostoa edellispäivänä, mutta kun tarjonnan kasvit olivat liian ruskeareunaisia lehdiltään, en nostanut ruukkua ostoskoriini. Saatu yksilö olikin selvästi paremman oloinen, kaikki lehdet terhakan vihreitä!
Ilahduin suuresti, kun Espanjassa talvehtivien naapurieni (terveiset heille!) kuvakirjeessä oli  super-komea rahapuu ulkoparvekkeen kasvina, ja vielä täpötäynnä kukkia. Vikipediasta löytyi tieto, että kasvi alkaa kukkia, jos se saa talvehtia viileässä (10-15 asteessa), mutta sellaistahan ei meidän talvikodeista juuri löydy.

Edellinen rahapuuni kuoli, kun toin sen tänne taloon parikymmentä vuotta sitten. Talo oli silloin kesämökkinä, ja viileys olisi riittänyt kukinnan alkamiseen. Pahaksi onneksi asumattomaan taloon oli etsiytynyt talvehtimaan hiiriä, ja samaan aikaan olin saanut toiselta naapurilta spelttivehnän tähkiä kuivakukiksi. Hiiret arvioivat, että varastoa pitää olla, ja rahapuun juurelle mullan alle oli kaivettu suuri piilo-onkalo, jonne sitten vehnän jyviä oli siirretty runsas kourallinen. Puun kastelu ei hyödyttänyt, kun juurilla ei ollut multaa! Asia paljastui vasta, kun nykäisin kuolleen puun ruukusta.

Amaryllisten laita ei näytä kovin kaksiselta. Viime kesän kovat sateet eivät niitä hellineet, eikä ollut joulukukintaa. Jos nyt laittaisi uuden mullan, niin jospa kukintaa tulisi kesällä, niin on joskus ennen käynyt.