Kuuman ja kuivan keskikesän muistoja

Pihlajanmarjat ovat alkaneet ottaa väriä. Lehdissä näyttää olevan kovasti pihlajanruosteen merkkejä.

 Eilen satoi jonkin verran pitkästä aikaa, ei sekään mitään suurta sademäärää tuottanut.  Edellinen yhtä runsas oli ollut heinäkuun alkupuolella. joten helteisinä päivinä vesi häipyi monien kasvinjuurien ulottumattomiin. Koivuista on alkanut putoilla kuivia lehtiä. Heinien keltaiset korret ja ruskettuneet kukkavarret ovat yleisin näky kukkapenkkien tienoissa.

Naapurin kielonurmi on sekin muuttunut keltaiseen suuntaan. Lehtien putoaminen ei koivulle ole uutta, ja varsinkin tämä, osin tiemaalta kosteutta ja ravintoa hakeva puu on herkkä varistelemaan.

Huolestuin todella, kun puuhailin eilen aamupäivällä vesaikonraivauksissa Rhodo-salin tienoilla, jonne oli keväisen puunkaadon seurauksena putkahtanut suuret määrät haapojen ja vaahterain vesoja. Keväällä istuttamani pinkit rhodot olivat kuin kuolemaa tekemässä, lehdet käppyräisinä riippuen. Oli hylättävä raivaus ja tartuttava kastelukannuun. Onneksi sitten iltapäivän sade jatkoi maan kosteuttamista, ja rhodot olivat tänään jo terhakammassa kunnossa! Vanhemmat rhodot olivat päättäneet punastuttaa lehtiään, alemmassa kuvassa komeampaan väriin päätynyt 'Haaga', joka ei ole vielä kukkinut meillä.

Rhododendronit ovat toki sopeutuvaisia kasveja, monet niistä menestyvät vuorten rinteilläkin. Etelä-Suomen ainoa rhodo-ryhmään kuuluva on suopursu, kuivien ja toisaalta korpisoiden kasvi. Nahkeat monivuotiset lehdet ovat säästeliään elämän tunnus.

Jaksoin raivata vesoja noin aarin alalta, joten sitä työtä on tiedossa lisää viikolla. Hyvin olivat hengissä koiranheisi Viburnum opulus ja näsiä Daphne mezereum, jotka olivat hakeneet kasvupaikkansa lintujen kylvämien punaherukkapensaiden lähistölle. Yksi tammikin, nyt noin metrinen, on alkanut kasvaa juuri samoilla tienoilla. Haapoja ja vaahteroita siinä ei tarvita.

Kaadetun kuusiparin tilalle on pyrkimässä nelisenkymmentä haapaa, muutama tuomi ja paljon vattua.

Näkymä raivatulle alueelle toisen vanhemman 'Nova Zembla'- rhodon kohdalta. Pääosa versoista oli haapaa, mutta runsaasti myös punalehtiruusua ja vaahteraa.

Mahtava vesinoro, avo-oja "Grand Canyon", joka ilmaantui itärajalleni yhteisellä päätöksellä jokunen vuosi sitten, on yleensä kuivapohjainen, mutta sen pursuavasta kasvillisuudesta päätellen kosteutta on paljon enemmän kuin ympäristössä. Tämänkeväinen ojan pohjan perkaus jäi tekemättä muiden askareiden takia, ja sen kyllä huomaa! Kymmenet koivun alut ovat myös päättäneet hyötyä kosteasta kasvupaikasta.

Ojan rinteissä viihtyvät koivujen ohella horsmat, metsäkastikat ja kultapiiskut, yläreunan tasolle on etsiytynyt tulikukkaa. Horsman siemeniä on tarttunut tulikukan varteen, tehden siitä parrakkaan.

Tuomipihlajan marjat ovat nyt rastaiden mielestä syömäkuntoisia, sillä laivueet ovat ilmaantuneet aamuisin puunlatvoihin. Onneksi yöt ovat vielä lämpimiä!