maanantai 15. elokuuta 2011

Elokuun puolivälissä

Mikäli olisin kylvänyt auringonkukkia, niiden aika olisi juuri nyt. Tämä on lintulaudalta lipputangon penkkiin singahtanut siemen.
 Loppukesä on tullut. Ruukkukasvien ja samettikukkien Tagetes sp lisäksi vain muutamat perennat enää kukkivat, jotkut sitäkin runsaammin. Kirjoitan tänään keltaisista tämän hetken esiintyjistä, jotka kaikki ovat asterikasveja Asteraceae, entiseltä nimeltään mykerökukkaisia.

Vieressä vasemmalla oleva mustaherukka ylettää korkeimmillaan n. 150 cm:iin, joten se toimii mittana kultapallon korkeutta arvioidessa.
Korkeat perennat ovat nyt in! Puutarhassani kasvaa kahdessa kohdin Elsan-perintönä kultapalloa Rudbeckia laciniata 'Goldball'. Kosteammassa kohdin varret ovat menneet jo yli kahden metrin, palllot huojuvat siitä 60-70 cm ylempänä.

Jokainen yksittäinen kieli on oma kukkansa, josta vanhempi nimitys mykerökukkainen sai alkunsa. Kultapallo on muunnos alempana olevasta peruslajista.
Harvinaista kyllä, tänä vuonna suurin osa varsista on vielä pystyssä, ei siis ole ollut voimakkaita tuulia. Kuivempaan paikkaan istutetut yksilöt ovat jääneet puoleentoista metriin. Tein osalle kasvustoa aikoinaan siirron lumimarjojen kaadosta tulleeseen tilaan, ja arvelin, että pensas kuitenkin hieman versoisi, josta saisin tukikasveja rennoille kultapallon varsille. Kun vieressä on isohko vaahtera, niin kumpikin, sekä perenna että pensas kärsivät kesällä kuivuudesta. Kultapallo on valittu Suomessa vuoden 2011 maatiaiskasviksi.

Paras näkemäni kultapallo-esiintymä oli Kalvolan alueella Vanajaveteen laskevan puron pohjalla. Siinä n. 3 metrin levyinen ja syvyinen uoma pursuili kultapalloja, jotka tietysti ojan pohjalta kasvaessaan olivat tuulensuojassa ja siksi mitä komeimpia! Aikanaan läheisestä kesämökin pihasta ojankoon heitetyt perennan tähteet olivat saaneet tosi mahtavat olopaikat. On tietysti selvä, että paikalla esiintyi myös karhunköynnöstä Calystegia sepium, jota poistetaan vanhoista pihoista nykyisin, mutta mikäli juuria ei polteta, ne tavallisesti jatkavat suotuisissa oloissa komposteilla.


Viitisen vuotta sitten sain puutarhaani myös aidon syyspäivänhatun Rudbeckia laciniata, se on tuossa yläpuolella olevassa kuvassa. Sillä osa kukista on kehräkukkia, kukinnon keskellä on tumma pienten kukkien osa. Senkin varsi kasvaa korkealle, mutta on tanakampi laatuaan, joten kaatuminen ja varsinkin kukintojen yhteen sotkuiseen vyyhtiin kietoutuminen on olematonta. Se ei tunnu olevan kovin innokas monistautumaan,  tuossa saatujen taimien väliaikaispaikassa kasvaessaan, joten ei ole kiirettä etsiskellä sille uutta kasvupaikkaa.

Syyspäivänhatun kukkia lähempää nähtynä. Laidoilla on vain yksi kierros kielikukkia, kun kultapallolla, tämän muunnoksella kaikki kehräkukat ovat muuttuneet kielimäisiksi.
Syyspäivänhatun paksuhko varsi on hyvin vaalea, kuin vahamainen. Tuskin siitä olisi kuitenkaan tukikepiksi muiden rentojen perennojen joukkoon.

Huiskunauhuksen takana n. 120 cm:n korkeuteen ehtinyt Magnolia kobus x stellata.
Nauhuksiin kuuluvista viimeinenkin on alkanut kukintansa, tuossa yllä on huiskunauhus Sinacalia tangutica, jota kasvaa kultapallojen lähellä ison kiven toisella puolella. Sillä on kartiomainen kukinto täynnä pieniä mykeröitä, korkeutta hieman alle metrin.

Isohirvenjuuri Inula helenium taustanaan pihatien ja maantien kulmauksen valkoinen pihasyreeni. Vain muutama istutuskappaleista vasta kukkii, toisia on odoteltava seuraavana vuonna.
Ylämäen kuivaan penkkiin aiemmin istuttamani hirvenjuuret saivat matkustaa muutama vuosi sitten tähän rinteen taitteen penkkiin, kun olin poistanut paikalta ison lumimarja-risukon, jolle talvinen lumien aurauspeite on aivan huono ratkaisu. Siihen tulee enemmän valuvesiä ja kun kasvupaikkakin on varjoisampi, istutukset ovat selvinneet kastelematta. Huolimatta hyvistä kaivuutoimistani alkuperäiseen paikkaan on silti ilmaantunut muutama hirvenjuuri, joten se lisääntyy varmaan aika pienistä juurenkappaleista. Isäni 1970-luvun alussa istuttama yksi yksilö on kaikista hirvenjuuristani mahtavin, se kasvaa tiiliseinämän alapuolella. Korkeutta sille tulee runsaasti yli 2 m, kun nuo muut taas jäävät paljon sitä matalammiksi.

Telekia kasvaa alatien pientareen kuivakossa, seuranaan viiruhelpi Phalaris arundinacea 'Picta'. Taustalla kukkii pensashanhikki Potentilla fruticosa.
Puutarhan kiusallisin kaunistus auringontähti Telekia speciosa on sekin alkanut kukkia. Kasvin koristeellinen anti ovat vaaleanvihreinä pysyvät sironmuotoiset lehdet, kukilla ei voi kehua. Se on siitä erilainen perenna, että lisääntyminen tapahtuu siementaimilla, ja juurruttuaan taimi kasvaa vuosi vuodelta kokoa. Kiusallinen myös siksi, että sen ja minun kemiallliset suhteet eivät sovi, saan mahtavan allergiareaktion, kun kosketan kasvia. Saman tasoiseen saavutukseen yltävät nokkoset ja tomaatinversot. Pitkävartiset nahkahansikkaat on hankittu näiden takia. Pääasiassa kitken pois tulleet yksilöt, mutta kun kasveja on naapureissakin, niin siemeniä on saatavilla!

Päivänsilmät nousevat n. metrin korkeudelle kuivahkossa hietamaassa. Vedenpuute on kertaalleen häivyttänyt tämän lajin perennavalikoimastani, joten yritän etsiä uuden paikan hieman lähempää kasteluvesipisteitä.
Viimeisimmät keltaiset ovat  vanhalta viljelymaalta, jonne yleensä kylvän perennansiemenet. Siellä päivänsilmä Heliopsis helianthoides on juuri parhaimmillaan, se alkoi kukkia elokuun alussa. Tämä kasvusto on kylvetty 2010, mutta en ehtinyt keväällä siirtää niitä minnekään, joten ovat täällä "vauvalassa". Kasvin eräs nimi on False sunflower, joten siihen on hyvä lopettaa, kun aidolla auringonkukalla alettiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti