Digitaliksia

Eräs yllätyksellisiä kasveja tällä tontilla on rohtosormustinkukka Digitalis purpurea. Se kuuluun  autonomisiin vaeltajiin, ja kasvaa, missä huvittaa. Alkaessaan kukkia varsi kohoaa tanakkana ja kuin suihkulähde nousee yli muiden. Siirrän kyllä taimia myös haluamiini kohtiin, varsinkin sellaisiin, joissa kasvustot näyttävät talven jäljiltä jäävän aukkoisiksi.

Kuvan vasenta laitaa hallitsee lähes metriin yltävä sormustinkukka, joka etsi paikkansa laatoituksen väliin jäänestä pikku tilasta. No olihan laattaa sitten hieman siirrettävä! Kukkiminen on jo loppunut, verhiön keskellä kasvaa pallomainen hedelmä. Tämä kuva on vuodelta 2009, ja oli sikäli erikoista, että kaksivuotisena pidetty kasvi kukki vielä kesällä 2010, siis kolmivuotisena. Vaahteranlehtiä oli jäänyt sen verran penkkiin syksyllä, että ruusuke talvehti.

 Kukinta kestää pitkään, ja vieläkin, kun teriö on jo varissut, verhiö ja kasvava hedelmä ovat kauniin vihreinä, kuin kakkoskukkina pitkälle syksyyn. Lopulta siemenkota aukeaa, ja syystuuli riepottaa siemeniä ympäriinsä. Mikäli puutarhuri korjaa kukkineet varret kompostille, uusia taimia on haettava sitten sieltä.

Tummempi ja vaaleampi rohtosormustinkukka pellolle istutetun kuusen seurana, mukanaan oikealta pilkottava verikurjenpolvi Geranium sanguinea ja vasemmalla Iitin Tiltu-ruusu. Kuva on vuodelta 2005. Sen jälkeen Tiltu on siirretty kuusen juurien tieltä toiseen penkkiin.

 Rohtosormustinkukat voivat olla melkoisia valtiaitakin. Mieleeni on jäänyt näkymä Kotkan edustalla olevasta Kaunissaaresta, jossa ystäväni Anjan kanssa kuljimme kylästä itään päin vievää polkua, ja kohtasimme ison luonnonniitytä näyttävän alueen, joka oli tupaten täynnä sormustinkukkia, vaaleanpunaisen ja valkoisen eri variaatioita. Toinen näky on mielessäni tästä naapuristani, jonka entisellä perunapellolla juolavehnän ja horsmain  joukosta sen ryppäitä aina löytää.

Keväällä alkaa taimien etsintä, mutta siemenet itävät sen verran myöhään, että toukokuussa taimia ei juuri näy. Esimerkiksi viime kesänä taimet "tulivat esille piiloistaan" vasta juhannuksen maissa. Digitaliksen siemen on kovin pieni, ehkä taimen löytyminen siksi on hankalaa, jos ei satu olemaan suurentavia laseja päässä! Taimet voivat olla hyvinkin varjoisissa kohdin kukkapenkkiä, jopa Bergenian lehtien allakin. Sieltä pelastetaan  ja uudelleen istutetaan sopiviin vapaisiin tiloihin, joko omaan tai tuttavien puutarhoihin. Samassa ryppäässä on usein kymmeniä, ellei satoja taimia, ja aivan pienenä niitä ei kannata erotellakaan, kun ovat liian hentoja käsitellä. Joskus nostetaan koko taimipaakku johonkin apuastiaan kokoa kasvamaan.

Unikeonpäivänä 2007 pikkusormustinkukkien kukinta vielä jatkui, tässä penkinkulmassa seurana harmaamalvikin Lavatera thuringiaca vaaleanpunainen ja auringontähden Telekia speciosa keltainen kukinto. Etualalla jo haalistuneita jalokallioisen Erigeron x hybridus violetteja mykeröitä.

Toinen uskollinen on pikkusormustinkukka Digitalis lutea, perenna, jolla myös on tanakka kukintovarsi, ja kukinta kestää pitkään. Senkin taimia löytää kasvupaikalta helposti.

Kuva on vuodelta 2007, Ulla Haapasen ottama. Pikkusormustinkukan lähes valkoiset kukinnot palava rakkaus-kasvin Lychnis chalchedonica seurana leimukukkapenkkiä koristamassa heinäkuun alussa. Taustalla kivikoivu Betula ermanii.

Tämä kasvi jaksaa ilahduttaa, olipa se missä kukkayhdistelmässä tahansa, se aina sopeuttaa kasvunsa kuin muita täydentämään. Taimet ovat paljon paremmin löytyviä, sen siemen itänee syksyllä, koska uudet taimet ovat melko kookkaita jo ensimmäisen kukkapenkin kitkennän aikaan.

Muotoilin keväällä 2009 etupihan kukkapenkkejä uudellen laatoituksen jälkeen, ja etualalla oleva kalteva osa sai vuorenkilpiä kasvattaakseen. Kuva on juhannukselta. Näiden kasvien alta löytyivät mittavimmat Digitalis purpurean taimimassat. Lähin siemeniä tuottava yksilö kasvoi yli 5 metrin päässä oikealla, ja välissä oli tiheä- ja korkeakasvustoinen aidannepenkki.

Sormustinkukkien minulle vielä kokeilemattomia lajeja ovat siemenluetteloista löytyvät rusko-, villa-, tumma- ja keltasormustinkukka. Ne varmaan viihtyisivät tässä maisemassa myös. Mutta toisaalta, pitäisi tehdä uutta kasvatuspenkkiä entisten lisäksi. Jos saan taimen, istutan mielellään, mutta siemenpussissa on niin paljon potentiaalista uutta kasvua, etten ehkä hanki sellaista. Tummasormustinkukka Digitalis obscura taitaa olla aivan pensas niillä seuduin, missä se hyvin kasvaa.

Digitaliksen tehoaine digitoksiini eli digoksiini on tunnettu sana sydämen vajaatoiminnan lääkinnässä, tärkein laji sen tuotannossa (päätuotantoalueet USA ja Australia) on villasormustinkukka Digitalis lanata, joka on laajalti villiytynyt näiden viljelyiden seurauksena. Kyseistä tehoainetta saadaan myös rohtosormustinkukasta.

Digitalis-suku on lähtöisin Euroopan ja Välimeren maista, ja kaikkiaan siihen kuuluu 20-30 kaksi- tai monivuotista lajia. Erikoisin ryhmä on Kanarialla ja Madeiralla endeemisenä kasvava Isoplexis- alasuku, jotka ovat pensasmaisia kasveja. Kukat ovat oranssiin vivahtavammat kuin muilla suvun lajeilla. Lisäksi tunnetaan myös joitakin hybridejä. Latinalaisnimi viittaa sormeen, koska kukan muoto on kuin sormustimessa, joka käsinompelun aikaan oli tärkeä aputyökalu vaattureille.