Vaihteeksi leutoa vuoden alkua

Kuva on otettu 11 02 2020 klo 16.30 maissa. Auringon punaiset säteet pilvien lomitse antavat viimeisen värin ennen hämärää.

Tämä vuoden alku pääsee ennätysten kirjoihin, koska tähän asti, eli melkein 1,5 kk ajan on leudon syyspuolen jatkoksi saatu myös syyskelejä muistuttava talvi. Yli kuun puolivälin ulottuva 10 päivän ennuste ei myöskään tiedä kummemmasta. Sadepyörre lämpimine ilmamassoineen seuraa vähintään kerran viikossa. Jos saadaan alkuun lunta, niin melkoisella varmuudella loppuosa kääntyy veden suuntaan ja kuluttaa pois mahdollisen kertyneen valkoisen peiton.

Saman päivän kuva ylämäen suuntaan. Kymmenen sentin viimeviikkoinen lumipeite on häipynyt lähes tyystin. Isoin viherrys on tietysti ikivihreitä vuorenkilpiä Bergenia cordifolia ja crassifolia.

Luonnonkasvit ovat talvisin lepotilassa. Lehdet ovat lakastuneet, varastoravinto siirretty varsiin, juuriin tai mukuloihin. Havupuiden kasvu loppui hyvissä ajoin kesällä eikä niiden talvea monikaan seikka järkytä. Jos maa on roudassa niiden juuristosyvyydessä, nesteet eivät kulje, ja lepoaika jatkuu. Puut saattavat auringon voimakkaasti lämmittäessä keväällä alkaa neulasista kuivua, kun eivät saa vettä juurillaan täydennykseksi. Siksi harvinaisempien pikkupuiden suojaksi on suositeltu panna silloin suojakangasta. Sen sijaan talvinen leuto sää ei paljonkaan merkitse niiden oloille.

Elsa-hopeakuusen oksiston alle sijoittunut mahonia on jokseenkin kuvan keskiosassa, seuranaan ruohovartisia kasveja. Kuva on myös 11 02. Kävin 12 02 päivännäöllä katselemassa, mitä tuo ruohovihreä on. Siinä on eniten maahumalaa Glechoma hederacea ja puistolemmikkiä Myosotis sylvatica, niittysuolaheinän Rumex acetosa melkoinen tupas keskellä alempana ja oikeassa alalaidassa on pölkkyruoho Arabis glabra. Ahomansikkaa Fragaria vesca ylempänä.

Mitään eloa ei näytä olevan rododendroneissakaan. Nehän kääntävät kovilla pakkasilla ikivihreät lehtensä suppuun alaviistoon, kosteammilla ilmoilla ne oikenevat leveämmälle. Uusin tulokkaamme mahonia Mahonia aquifolium ei sellaista esitä ainakaan vielä. Se on niin matala, että lähes peittyi syksyllä ruohoon ja pudonneisiin lehtiin, mutta parina viime viikkona sen on taas alkanut nähdä.

Ruskea maanpinta on mongolianvaahteran lehtiä. Vaikka ne tekevät kovasti hedelmiä, en ole vielä löytänyt yhtäkään tainta. Kuva on 11 02.

Parkkipaikan takana on hieman pensasistutuksia kivikon takia, niiden takana pari makedonianmäntyä Pinus peuce. Niille on ominaista aika harvat oksakiehkurat nuorena, noissa on keskimäärin 3 oksaa. Varsi pysyy talvellakin vielä vihertävänä, kun kotimainen mäntymme vaihtaa selvästi ruskeaan tai punervaan aika pian. Tällä neulaset ovat myös hennommat ja pidemmät kuin kotimaisella lajilla. Vaikka puulaji on kotoisin etelä-Euroopasta, ei sillä ole ollut mitään kasvuvaikeuksia näin pohjoisessa. Käpyjä ei noin nuorissa vielä ole näkynyt. Istutusvuonna niitä muutaman kerran kasteltiin, sen jälkeen on joskus joutunut kitkemään liian raskaita heinä- ja ruohokasveja, jotka sateilla pyrkivät taivuttamaan hentoja runkoja. Mutta sellaistahan joutuu joskus tekemään myös kotimaan taimilla istutetuissa hakkuuaukoissa, jos maa on rehevää.

Kuvasta näkyy taustalla myös alapellon aluetta, jossa on enemmän lunta, melkein viisi senttiä tällä hetkellä.

Roudan ja sulaveden suhteita tulee tarkkailtua joka kerta, kun käy autotallissa. Oven suuhun pyrkii helposti norumaan lätäkköjä sateesta ja sulavesistä. Eilenkin oli, muttei enää tänään. Valkoinen iso massa kuusen alla on auraajan jälkiä, siitä vettä tulee, jos se ei pääse maan sisään.

Routa ei ehkä ole tänä vuonna kovin syvä, sen päättelen siitä, että muutaman lämpimän puolella olevan päivän jälkeen lumesta sulaneet vesilätäköt häviävät maan sisään. Varsinkin tässä ylämäellä sen voi huomata. Maantien varressa oleva alatien suu on pidempään kostea ja allikoilla.

Alatie ja rinnepolku ovat tiukasti sammalpeitossa, ja kun olen ottanut lumet pois melkein kokonaan, sammalesta saa hyvän jarrun kulkijalle pakkaskelillä.

Tämä kuva on otettu viikkoa sitten, silloin oli hieman lumisempaa ja pikkupakkastakin. Lumet alenivat pariin senttiin ja sitten saatiin uusi sadeaalto. Alakuva on otettu 08 02, kun saatiin reipas 5-7 cm pakkaslunta peitoksi.

 Minulta näyttää jääneen parin pensaan alle monta kukkaruukkua, joissa kasvoi keväällä pienikukkaisia tete-narsisseja. Tarkoitus oli istuttaa sipulit pois ruukuistaan multaan kuten ennenkin, mutta jotenkin se unohtui, kun eivät olleet näkyvillä. Pitää nyt seurata, itääkö niistä yksikään, jos ja kun aikanaan pääsevät multaan...