Leutoa alkutalvea

Tällaisia adventtikukkia ei ennen olekaan tullut kuvatuksi! Irlanninkatajan juurella etupihalla on jokusen vuoden ollut ihan pienenä itse tehtynä taimena istutettu komeamaksaruoho, joka viime kesänä sai sen verran juurta aikaiseksi, että versot jo nousivat teini-ikäisen mittoihin. Näin myöhään ei tämä kasvi ole kyllä aikaisemmin saattanut meillä pitää vihreinä lehtiään, ja eikös vaan kukintokin vielä jollain lailla näytä freesiltä? Kyllä muissa penkeissäni on lehdet jo poistuneet.

Niinpä on jatkunut leutojen ilmamassojen kyläily, kuten asiaa jo ennustivat globaalisään tuntijat pari kuukautta sitten. Ihan on kuin oltaisiin jossain monsuuni-ilmaston tapaisessa jatkumossa, kun sykloni toisensa jälkeen muistaa mennä ratansa meidän kohdalta. On ihme, jos ei etelä-Suomen pohjavesivaranto saa tällä menolla ääriään täyteen. Ainakin meidän tontilla routa on niin ohutta, että parin sadepäivän jälkeen kosteus on uponnut maanrakoihin hyödyntämään piilossa olevia tiloja. Parhaiten sen huomaa autotallin kulmilla rännien kohdalla olevista syvennyksistä, jotka tänäänkin näyttävät ihan kuivilta.

Tässä pari askelta kauempaa sama kasvupaikka. Sataneet rännät muuttuvat aika pian juoksevaan muotoon, joten ei ole vielä kertymää osoittaa. Irlanninkatajat antavat ilmeisesti tässä sopivan mikroilmaston, jotta kasvi on voinut säilyä noinkin hyvänä.

Puoli kuukautta on kulunut edellispostauksesta. Sen jälkeen on saatu monta vaihdosta sulan ja valkopeittoisen maan vuoroina. Eipä vieläkään tiedetä, onko jouluna lunta. Ainakin lauhat ilmat edelleen jatkuvat, ja jos pakkasia sattuu, niiden vahvuus ihan minimiluokkaa. Tänäänkin mittarini näyttää +1C, vaikka aamulla alkoi hieman ripotella räntäpeitettä.

Elsa-kuusen liepeille raivatussa kukkapenkissä vuorenkilvet saavat taistella myös papulanruusun juurien kanssa, jotka vierestä tunkevat penkkiin. Niitä pitää torjua ihan saksilla.

Erityisihmettelyni joka vuosi saa vuorenkilpi Bergenia. Onhan sillä hyvä nimikin osoittamaan, millaisia kasvupaikkoja se sietää. Mutta sääkään ei helpolla tätä sissiä nitistä. Monet pakkas- ja sulamiskaudet se sietää vähin elein, mitä nyt lehti jää vähän nuokkumaan kylmällä. Mutta kun lämmin palaa edes vähänkin, lehdet ovat taas valmiina kasvuasemissa. Olen tehnyt näitä kasveja käyttäen kymmeniä istutuksia tontilla, joita ei juuri tarvitse hoidella, sillä vahva lehti sallii melko niukasti aluskasveja. Vuohenputki toki ainakin jollain lailla pärjää, kun se saa juurakon apua penkin ulkopuolisilla haaroillaan.

Rinnetontilla vaikeasti muuten hoidettavat jyrkemmät kohdat saa jokseenkin helposti vehmaammiksi vuorenkilvillä. Tellan tutkimassa kohdassa on luultavasti joku muinainen viemäriputken pää lähellä, kun siinä rehottaa iso hiirenporras-saniainen ja myyrien käytävät pitävät maanpinnan kumpuisena. Se saa hoitaa osansa.

Koko syksyn on saanut ihmetellä pienikukkaisten orvokkien sitkeyttä kukkia ja kasvaa, olivatpa olot mitä syyslaatua tahansa. Nostin Bergenia-kasvuston antamaan koloon pari ovenpielen amppelia, että siemeniä voisi karista näytillä olevaan kohtaan polun varressa. Nämä toki ovat jo lopettaneet kukinnan, mutta kasvu tuntuu olevan edelleen hallussa!

Kaksi alempaa kuvaa ovat etupihan laatoitusalueelta, kummatkin kohtia, joissa sekä luuta että lumilapiokin on ollut puhdistushommissa. Keskimmäisen kuvan keltaiset kukat on aika hiljattain saatu avatuiksi! Mutta ennenkaikkea ihmetyttää niiden vaatimattomuus, kun toista vuotta sitten vaihdettujen laattojen alla on karkeaa asennussoraa kivikovaksi tallatun luonnonmaan päällä... Se mitä orvokki ei pitkään kuitenkaan kestä, on heinäkasvien kanssa kilpailu. Sen se melko pian häviää, mutta jos on kyseessä usein polku tai muu tallattu alue, niin se auttaa siemeniä itämään.

Katsaus päättyy sisätiloissa, jossa joulu- eli marraskuunkaktus Schlumbergera x buckleyi on täydessä komeudessa. Melkein kaikki nuput ovat auenneet kymmenessä päivässä. Se oli ulkoa tuomisen jälkeen syys-marraskuun ajan meillä hieman viileämmässä ja keskimäärin vähävaloisemmassa suihkutilassa, ja toin sen 29. marraskuuta tuvan pöydälle, kun nuput olivat jo alkamassa avautumista.