Pientä pohdiskelua ukonkelloista

Tämänvuotiset kukkalatvat ovat hieman käyriä, kun isot sateet taivuttivat kukkanuppujen painamaa vartta. Nyt on noustu lähes suoraan.

Kuvan keskellä nouseva varsi kuuluu ensimmäisen kuvan yksilölle. Vieressä oikealla on se toinen ukonkellotyyppi, jolla varsi jää 20-30 cm lyhemmäksi, varsilehdet ovat pitkäsuippuisemmat ja vaaleammat.

Ukonkello Campanula latifolia on kookkaimpia kelloja, sen korkeus yltää 120 cm:iin lähteiden mukaan, oman pituusmittani mukaan korkeammallekin. Tämänvuotiset eivät ole kylläkään niin korkeita kuin viimevuotiset. Ukonkello on perenna, samasta juuresta tulee varsia useina vuosina. Se tekee myös runsaasti siemeniä, joten uusia taimia on kasvupaikan liepeillä.

Tämän kasvin lehti on aika leveä, onhan nimikin sen mukaan eli latifolia. Varsi sekä lehdet ovat karheakarvaiset, tosin nuorilla taimilla on aika pehmeät karvat Omalla tontillani on kaksi lähes kaikilta ominaisuuksiltaan poikkeavaa ukonkellokantaa, korkeampi ja matalampi. Matalammat ovat vaaleamman violetteja tai valkoisia, korkeammat rajun violetteja. Alakuvassa on vaaleamman kukkalatvaa. Verhiöt ovat melko samanlaiset.

 

Vaaleamman lehdet tarkemmin lähempää katsoen.

Tälle vaaleammalle on ominaista, että tyveltä kelloksi yhteenkasvaneet terälehdet eroavat omikse kielikseen noin puolivälissä kukkaa, ja hieman nupulla ollessaan ne nopeasti kaareutuvat ulospäin, vähän samaan tapaan kuin vuohenkellolla C. rapunculoides. Isomman ja tummemman kukan muoto taas muistuttaa alkuvaiheessa jopa maariankellon C. medium kukkaa, paitsi että kukan kellotyvi on paljon pidempi. Loppuvaiheessakin yhteenkasvanut osa on yli puolet kukasta, kielet ovat lyhemmät.

Lipputangon penkki: etualalla matalampia ukonkelloja, niiden taustana tekstissä mainittu jättikokoinen. Sen varsikin on paljon rotevampi kuin matalammilla.

Tämä korkeampi muoto on ilmaantunut ensimmäiseksi lipputangon penkkiin, tein muutama vuosi sitten siinä uudelleenjärjestelyjä ja punaisten jalo-angervojen joukkoon nousi seuraavana vuonna tämä jätti. Seuraavana vuonna yksilö oli kasvattanut useampia varsia. Käytin kaupasta hankittua pussimultaa istutusten yhteydessä. Tänä vuonna korkeita on myös pationreunan penkissä, josta kuvani on otettu. En ollut muuttanut siinä kasvustoja, mutta ainahan uusia siementaimia nousee entisten lisäksi. Kasvupaikka on melko vaatimaton eikä lannoituksia ole tehty. Penkin multa-aines tuli sopivasti vierestä, kun otin mullat pois laattojen alta ja laitoin hiekkaa ja soraa tilalle. Suurin osa mullasta meni kuitenkin kompostille nurmikkopaakkujen mukana.

Valkoiset kasvavat myös korkeammiksi kuin vaaleanvioletit. Johtuneeko varjoisasta kasvupaikasta, että kukinto on toispuoleinen, sama havaittavissa myös vaaleanvioleteilla samassa paikassa.

Kuvassa valkoinen läheltä katsoen, tämän kasvupaikka on alempana pihassa, täytemaan reunalle perustetussa penkissä kriikunoiden katveessa. Ei lannoituksia. Valkoisen muunnoksen kukan muoto ja lehdet muistuttavat paremmin vaaleanviolettia.

Olen saanut ukonkelloja kotikunnastani ainakin naapuriltani Hutrilta, ehkä myös Irja Peräniityltä ja Outi Saaren puutarhasta. Anneli Salonkin puutarhasta Villähteeltä on voinut taimi tulla muiden mukana. Ukonkelloja on kasvanut puutarhassani reilun 10 vuotta. Mieleen tulee, että tuossa yleisemmässä matalassa ja tällä alueella tavallisemmassa saattaa olla risteymägeenejä vuohenkellosta?
Irjalta sain pisamakelloakin C. punctata, mutta se ei jaksanut tehdä siemeniä omenapuun varjostamassa kasvupaikassaan, enkä ole nähnyt niitä muutamaan vuoteen.

Äitini peruina meillä on ylenpalttisen runsas vuohenkellokanta, se kasvaa jopa pation laattojen raoistakin, kun sillä on möyheä mukula energiaa keräämässä. Taimet saatiin kylältä, ehkä naapureista, kuten oli tavallista. Alapuutarhalla ja hieman muuallakin kasvaa varsankelloa C. trachelium, jonka siemeniä toin alunperin 1980-luvulla Karjalan reisulta Kivatsulta. Ainakin Mustilan arboretumissa olen sitä myös nähnyt. Sen kukinta on alkamassa. Alakuva siitä.

Varsankello kuivista kuivimmassa paikassa, autotallin ovenpielessä. Lehdet kuin nokkosella...